Iski tosiaan melkoinen laiskotus päälle eilen illalla (jotain uutta?) joten en saanut aikaiseksi minkäänlaista tekstiä. Nyt kirjottelen pikaisesti ennen kuin lähden ratsastamaan :)
Eilinen oli oikein tavallinen päivä. Siivoilin vähän aamulla, kävin hoitamassa hevoset ja ilta meni lasten kanssa. Sen jälkeen oli vähän vetämätön olo. Tarttis varmaan nukku enemmän plus ehkä käydä apteekista hakemassa joku rautakuuri, jotenkin alkaa tuntua vähän siltä. Tai sitten se on vaan unen puutetta ja flunssaa... No flunssa ei voi enää kovin hyvin ja alkaa olla ihan normi olo. Ainoa vaan, että laulaessa kuulee että jossain on vielä limaan. Lauleskelen nimittäin itsekseni yleensä koko päivän :D
Hevoset oli eilen tosi kivoja. Kyllä niistä huomasi, että oli ollut vähän liikaa taukoa, koska molemmat oli jotenkin häsliä. Jackson kyllä käyttäytyi ihan nätisti, mitä nyt yritti vähän pyöriä käytävällä. Mutta sitä ei haitannut ollenkaan, vaikka nojailin sen selkään. Otettiin myös askel pidemmälle ja hypin sen vieressä. Siitäkään ei tullut mitään reagtiota. Nää siis valmistelee sitä, että kohta olisi tarkoitus (on ollut jo pidemmän aikaa tosin) laittaa näille juoksutusvyö selkään. Sen jälkeen satula ja sitten jossain vaiheessa ihminen. Olin tosi tyytyväinen, mutta Jackson onkin sellainen rauhallinen kaveri, ettei se paljoa hätkähdä mistään.
Maastossakin oli tosi nätisti ja käytiin vähän pidemmällä kuin viimeksi. Jännin paikka oli laitumen kohdalla lähtiessä, kun muut laukkasi aidalle. Jackson pörisi häntä pystyssä ja ehdin jo miettiä, millä pidän sen kun tosiaan riimussahan se mulla oli, kun suitset on vaan päässä, mutta riimusta talutetaan. Mutta hänpä olikin fiksu ja esitti vähän aikaa kaula kaarella tanssimista, mutta pysyi nätisti vieressä vaan kun sanoi prrr. Että ihan mukavaa. Muutenkin se kunnioittaa ihmistä ihan kivasti, koska pari kertaa se säpsähti jotain ja joka kerta säpsähdys suuntautui pois päin musta. Alkuun jouduinkin silloin vähän käskemään, ettei mun päälle tulla, mutta nykyisin noi molemmat kyllä väistää ihan nätisti. Toisinaan kun ne keskittyy johonkin muuhun, ne saattaa ajautua vähän lähelle, mutta väistää kyllä kun pyytää. Ja se on hyvä, tuli kyllä huomattua mitä tapahtuu, jos hevonen ei kunnioita ihmistä ja ihmisen omaa tilaa.
Duralla olikin sitten eilen jännempi päivä. Se seisoi tosi nätisi käytävällä, mutta sitten seinän päälle nostamani harja putosi lattialle sen vieressä. Ei siitä mitään paniikkia tullut, Dura notkahti ja jäi seisomaan takajalat koukussa ihan liikkumatta. Kehuin sitä paljon, mutta sen jälkeen sille jäi vähän säpsyily päälle ja lisäksi putoamista muistuttavat kopahdukset oli ihan kamalia. Niinpä koputtelin harjalla lattiaa ja harjoilla tosiaan, jotta se ei enää saanut niin suurta reagtiota aikaan. Suitset iskin päähän käytävällä, koska totesin että ollessaan naruissa kiinni, se ei ainakaan voi peruuttaa pois. Tää osoittautuikin tosi näppäräksi taktiikaksi ja suitset oli päässä silmän räpäyksessä. Ehkä pikku hiljaa voisin laittaa suitsia taas ilman riimua, kun se kerta sujuu jo noin hyvin.
Ja maastohan oli Durasta sitten muuten niin jännittävä paikka ettei ole tosikaan. Ihan kaikkea piti kytätä: puita, pensaita, kukkia ja varsinkin liikennemerkkejä. Kynnyskysymyksesksi tuli silta. Tai no, se ei oikeastaan näytä sillalta. Se on maapäällysteinen ja leveä, joten periaatteessa siinä ei ole mitään eroa tavalliseen tiehen. Toki siinä on kaiteet ja alla virtaa vesi. Ilmeisesti ne oli ne kaiteet, mitkä sai Duran empimään. Ei me sitten menty sillalle asti kun stoppi tuli jo 20 metriä ennen. Pyysin vaan kävelemään kohti siltaa ja kun se sujui ilman pysähdyksiä hetken, käännyttiin takaisin. Treenattiin matkalla pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä sekä hidastamista käynnissä ja kaikki sujui tosi hyvin. Ainakin nää on helppoja taluttaa :)
Jaa ja nyt mun on pakko lähteä, saatte tän päivän kuulumiset sitten illalla tai huomenna aamulla, riippuen kuinka pirteä oon tunnin jälkeen ;) Kuvia myös luvassa silloin! Oon vihdoin taas jaksanut niitä ottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti