Ensilumi

Jep, täällä on talvi. Illalla alkoi yhtäkkiä sataa lunta, vaikka lämpötila oli reilusti plussalla. Tai no, reilusti ja reilusti, mutta yli asteen verran kuitenkin. Olin tietysti tallilla ja autossahan on alla kesärenkaat, eli hissuksiin sai tulla kotiin. Onneksi tie oli sula, mutta eihän sitä koskaan voi tietää, missä sitä jäätä sitten on. Mutta täällä on ihan pirun kylmä sekä ulkona että sisällä. Käänsin jo patteria kovemmalle, ettei tarvitse sentään untuvaliivissä istua sisällä. Toivottavasti peiton alla on lämmin.

Tästä päivästä ei oikeastaan ole paljoakaan kerrottavaa. Aamu meni siivotessa, sen tein super huolellisesti ja siihen menikin sitten aikaa. En ehtinyt kuin siivota tallin, varsojen kanssa pitäisi huomenna siis tehdä jotain.

Päivällä vietin melkein tunnin korjaamalla saappaan vetoketjua. Nimittäin, vetoketju olikin hajonnut lisää. Toiselle puolelle on tullut samanlainen repeämä tukikankaaseen, samaan kohtaan kuin toisellakin puolella. Niinpä se kohta ei kestä mitään liikuttamista ilman, että hampaat aukeavat. Ei ihan helpoin mahdollinen dilemma. Jos ei mitään muuta, ainakin tunnen nyt vetoketjun sielunelämän huomattavan hyvin. Huoh. Kokeilin muutamaan korjaustapaa, eikä ne oikein toimineet. Lopulta laitoin teippiä vahvikkeeksi ja ompelin sen kiinni, toiveena, että teippi pitäisi vetoketjun hampaat suorassa. Vetoketjua ei ollut ihan helppo saada vahvikkeiden kanssa kiinni, mutta toivoin, että se kestäisi edes hetken. Täytyy nyt miettiä, vaihdanko vetoketjun vai ostanko uudet saappaat. Nimittäin korjatessa tajusin, että on noi aika kuluneet. Monesta kohtaa saumoista lanka kulunut pois. Mutta toisaalta, yhden sellaisen kohdan olen korjannutkin jo, että kai ne muutkin saisi korjattua... Täytyy katsoa, toivon, että noi nyt kestäisi tämän kuukauden ja voisin Suomessa sitten pohtia, mitä teen seuraavaksi.

Illalla suuntasin taas ratsastuskoululle. Meillä oli tänään istuntatunti liinassa. Aluksi tuli taas olo, että aika turha tunti tulossa ja piti taas pitää pieni palopuhe itselle siitä, ettei yksikään hevosen selässä vietetty hetki ole turha. Ja sitä paitsi, tällä hetkellä mun tavoite on vain nauttia ratsastuksesta, en tosiaan odota, että tässä muutamassa viikossa yhtäkkiä kehityn huippuratsastajaksi. Ratsuna oli Goliat ja se vielä vähän latisti fiilistä lisää. Tosin hevonen oli eilen hieno, ei siinä mitään. Pienen madonluvun jälkeen sain käännettyä ajatukset siihen suuntaan, että on hyvä keskittyä istuntaan ja parempi mennä liinatunti eri hevosella kuin viimeksi ja sitä paitsi, Goliatilla ei ole ihan yhtä helppo ravi istua kuin Biancalla tai Agentilla.

Niinpä laitettiin sitten hevonen kuntoon ja suunnattiin maneesiin. Tajusin matkalla, ettei mun korjaus ollut kovin toimiva, koska vetoketju aukesi kävellessä. No, ei voi mitään... Aloitin sitten ratsastamalla, ajattelin, että silloin saapas olisi edes puoliksi kiinni hevosen selässä.

Aloitettiin käynnissä hakemalla hyvä istunta ja sen jälkeen jatkettiin kevyessä ravissa. Mulla oli ehkä aavistuksen pitkät jalustimet, koska Goliatilla oli estesatula ja mun oli tosi hankala pitää jalkoja paikallaan. Varsinkin, kun hevonen ei edes aluksi liikkunut mihinkään. Kevyessä ravissa mentiin ensin normaalisti ja tehtiin käyntisiirtymisiä. Sitten alettiin hakea enemmän tasapainoa ja kevenneetiin kädet sivuilla ja pään päällä. Oli aika hassu olo, noita tehtäviähän tekee tenavat. Mutta oli kiva todeta, ettei käsien paikan vaihtaminen vaikuttanut mitenkään tasapainoon. Sitten tehtiin vähän hankalampaa harjoitusta: kevennettiin kaksi askelta satulassa, yksi ylhäällä. Se sujui kunhan vaan pysyi laskuissa tarkkana. Mutta toisinpäin: kaksi askelta ylhäällä, yksi satulassa... Jestas se toinen askel ylhäällä oli hankala pysyä tasapainossa. Aina heijasi eteen tai taakse. Lopulta, kun hain enemmän kevyttä istuntaa mukaan asentoon, pysyin ihan ok jalustimilla, mutta ei tosiaan ollut helppoa. Pitäisiköhän treenata vähän useammin, esim. alkuverkoissa? Mentiin vielä kevyessä istunnassa kädet sivuilla. Siihen kun olisi saanut vaikka kavaletin mukaan niin olisi ollut tosi kiva. Sitten otettiin jalustimet pois ja jatkettiin töitä harjoitusravissa. Ensin hakemalla tasapaino normaalisti istuen ja sitten kädet sivuilla. Tietyllä tapaa kädet sivuilla on paljon vaikeampaa, koska kun kädet on normaalisti sään yläpuolella, pienissä tasapainon heittelyissä voi nopeasti tukea kättä säkään tai satulaan sen hetken ja jatkaa sitten. Mutta kädet sivuilla... No siinähän yrität ottaa kiinni. Mulla ei ollut ongelmia, ehkä olen mennyt tarpeeksi ilman satulaa. Mutta muutamat tytöt joutuivat välillä turvautumaan lisätukeen. Tehtiin vielä vähän laukkatyöskentelyä ennen ratsastajan vaihtoa. Muutamia nostoja ja lisäksi laukkaa kädet sivuilla. Jälkimmäiset ratsastajat meni myös silmät kiinni, sitä olisi ollut kiva kokeilla! Mutta laukka meni tosi hyvin, eikä mitään ongelmia ollut. Jopa nosto käynnistä onnistui. On muuten aika orpo olo, kun ei voi ottaa ohjista kiinni. Ja se vielä korostuu tilanteissa, joissa haluaisi tehdä puolipidätteitä. Mutta toisaalta, se pakottaa myös käyttämään istuntaa apuna, mikä on ihan huippujuttu. Tänään en erityisemmin keskittynyt siirtymisiin istunnalla, mutta toki aina siirtymisissä käytin istuntaa, vaikka juoksuttajakin hidasti Goliatia. Goliat oli muuten tosi simppeli juoksuttaa, vähän hidas, mutta tasainen kuin juna. Että siitä ei ehkä sen enempää. Tunnin jälkeen hoidettiin hevonen ja kamat ja lähdin sitten ajelemaan hissukseen kotiin kesärenkailla lumisateessa...

Toissapäivänä se oli vielä vihreä...

Illalla vielä tutkin vetoketjua, koska se todella häiritsi mua. Ihan hyvä idea muuten ne mun teipit, mutta vetoketjun vääntyessä teippi oli vääntynyt myös ja revennyt. Eli eipä paljoa auttanut. Totesin, ettei mitään muuta ole tehtävissä ja ompelin vetoketjun alhaalta kiinni. Nyt olen iloinen, että rikkinäinen kohta on noin alhaalla, koska saan saappaat jalkaan kenkälusikan kanssa. Nippa nappa. Vetoketjulla ei ole väliä, se on rikki ja sillä sipuli, mutta vähän mietin sitä, venyykö saappaat tässä jotenkin. Mutta toivottavasti ei. En mä nyt niin kauaa niitä pujota jalkaan. Ja on ne venyneet muutenkin. Vähän alkoi tuntua siltä, että veronpalautus menee ehkä uusiin saappaisiin, ainakin osittain. Mutta mä tykkään noista saappaista, koska ne on niin muotoutuneet mun jalkaan, ihan kun ei olisi kenkiä ollenkaan. Mutta ehkä uudetkin muotoutuu. Ja voinhan mä säilyttää noikin huonompina saappaina. Mutta vetoketju(t) menee vaihtoon, siihen ei auta mikään. Jos toi nyt kestäisi sen kuukauden, että saisin vaihdettua sen Suomessa. En luota ruotsin taitoihini niin paljoa, että osaisin selittää, mitä haluan. Ja toisaalta, lähin suutari taitaa olla Linköpingissä... Ihailen muuten ihmisiä, jotka käyttää vetoketjuttomia saappaita. Mä en pystyisi.

Nyt menen lämpimään peiton alle ja toivon, ettei aamulla ulkona ole kymmentä senttiä lunta.