David ja Goljat

Sateista päivää vaan teillekin, täällä tulee koko ajan vettä. Ei mitenkään paljoa, mutta sellaista ärsyttävää maatiaissadetta, joka vaan kestää, kestää ja kestää. Tai jos ei sada, ilma on sellainen kostean usvainen, eli kastuu joka tapauksessa. Onneksi sentään on aika lämmin, ettei ihan pystyyn jäädy ulos.

Tänään on ollut ihan sairaan kiire ja en ehtinyt edes tehdä kaikkea, mitä piti. Siivoaminen jäi vähän puolitiehen ja pakko jatkaa huomenna, vaikka huomenna on muutenkin kiire päivä. Cissi ehti jo sanomaan, että muutama asia pitäisi siivota paremmin, mutta ymmärsi kun sanoin, etten ehtinyt ja että teen huomenna. Aamulla eka pojat kouluun, sitten vähän oman huoneen järjestelyä ja Cissin ja Jensin lähdettyä aloin siivota. Tänään oli siis viikkosiivouspäivä ja aloittelin jo eilen, mutta silti meni tänään ikuisuus. En vaan ymmärrä, miten sain siihen kulumaan niin kauan. Hiki hatussa imuroin ja moppasin lattioita. Kävin tosin ajamassa pikalenkin Borensbergiin, kun farmorin siivoja piti viedä bussille. Siihen meni sitten reilu puoli tuntia siihenkin.

Sitten oli tietysti talli ja hevoset. Siivosin ihan supernopeasti ja huomenna tulee menemään ikuisuus karsinoiden kääntämiseen... Ja mulla menee niin hermot lantalan lankkuihin. Nyt ne on ihan märät ja todella liukkaat ja tänäänkin kottarit kaatui. En vaan voinut tehdä mitään, kun ne lähti luistamaan pitkin märkää ja niljakasta puuta. Käytin kaiken tasapainon vaan siihen, että itse pysyin pystyssä. Siihen menee ihan sairaasti aikaa, kun yrittää saada tyhjennettyä kottarit. Pahimmillaan saman verran kuin karsinan siivoamiseen. Ei ole mitenkään tehokasta siis. Pitää vaan ajatella, ettei tämä ole ikuista ja että kyllä mä joka päivä saan ne neljä kottarillista vietyä sinne. Mutta ei se kivaa silti ole, kyllä vaan kannattaa panostaa tällaisiinkin pieniin asioihin. Yllättävästi helpottaa töiden tekemistä ja ennen kaikkea säästyy kaikelta ärsytykseltä.

Varsojen kanssa puuhailun hylkäsin suosiolla, mutta Skarlet oli pakko juoksuttaa. En ehtinyt ihan täysiä minuutteja sitä pyörittää, mutta melkein. Lauantaina sitten tehdään oikein kellontarkkaa työtä. Skarlet oli tänään muuten tosi hyvä ja käyttäytyi tosi nätisti. Ei mitään sinkoiluja tai sekoiluja vaan se teki just niinkuin pyysin. Selvästi säännöllinen liikunta auttaa ylienergisyyteen.

Mutta mua harmitti, etten ehtinyt tehdä varsojen kanssa mitään. Huomennakin menee vähän tiukille. Ja ne oli niin hienoja eilen molemmat. Tänäänkin Dura tuli katsomaan, kun hain Skarletin, että pääsisikö sitä johonkin. Tänään ei päässyt, mutta ehkä huomenna pääsee. Noi on muuten tosi kivoja, kun ne tulee viheltämällä aina portille. Tai no melkein aina. Mutta viimeistään sitten ne tulee, kun lähtee kävelemään niitä kohti. Mikä on suuri helpotus, koska laidun on aika iso ja todella märkä.

Seuraavaksi kiirehdin sitten hakemaan lapset koulusta ja pojat menikin sitten suoraan isovanhemmille ja lähdin ajamaan tallille. Tänään oli viikoittainen piristys, elithoppning. On vaan tosi stressaavaa, kun joka viikko on ihan minuuttiaikataulu, että ehtii tunnille. Tänäänkin olin ehkä seistsemän minuuttia ennen tunnin alkua tallilla. Ensi viikolla on pakko olla aikaisemmin, en vaan enää jaksa kiirehtiä ennen tuntia. Ja sitä paitsi, mua hävettää mennä tunnille likaisella hevosella.

Tänään mulla oli ratsuna Goliat, suuri punarautias läsipää ruuna. Vähän raskasrakenteisempi kaveri, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Goliat näyttää nimittäin tosi raskaalta ja tosi hitaalta. Laitoinkin sporrat jalkaan ja kiitin onneani, että olin eilen laittanut ne kypäräpussiin. Rakennettiin nopeasti rata, josta ei tänään tule piirrosta, koska se on helppo selittää. Pituushalkaisijalla oli siis linja, joka alkoi kahdella ravipuomilla, sitten ristikko, askel, okseri, kaksi askelta, pysty, askel ja okseri. Eli tavallaan kolmoissarja apuesteellä. Vähän pelotti rakentaessa, koska mietin, miten ihmeessä saan Goliatin venymään väleihin. Selkään päästyäni totesin, että hevonen on yllättävän kapea. Se näyttää isolta ja massiiviselta, mutta se on kuitenkin kapeampi kuin esim. Bianca. Ja lisäksi se oli yllättävän herkkä. Pohkeelle, ei ohjalle. Alkuverkassa sitä oli ihan turha yrittää saada taipumaan, hevonen oli kuin rautakanki. Täytyy sanoa, etten edes muista milloin viimeksi olisin mennyt tuollaisella hevosella. Toki ne Irlannin otukset oli mitä oli, mutta nekin nyt pääsääntöisesti käänsi päätään kun veti ohjasta. Mutta Goliat, en vaan osaa selittää sitä. Se ei vaan taipunut, ei vaikka yritin johtaa, käyttää sisäpohjetta, johtaa vähän enemmän ja käyttää sisäpohjetta vähän enemmän. Hevonen oli suora kuin hiilihanko.  Onneksi meillä oli lyhyt sileän verkka ennen kuin alettiin hyppäämään.

Verkkana tultiin linjan kahta ekaa estettä, eli ravissa sisään ja sitten hyppy, askel, hyppy ja joko oikealle tai vasemmalle, riippuen kummasta suunnasta tultiin. Eli suunta vaihtui. Lisäksi meillä oli esteiden jälkeen puomi, jota ennen piti siirtää raviin. Goliat oli yllättävän reipas ja yritti laukata jo osastosta lähdettäessä. Tosin linjalle tullessa se oli tosi tyhjä, enkä saanut siihen sitä painetta, minkä olisin halunnut. Hevonen hyppäsi kuitenkin ihan hyvin, paremmin kun osasin odottaa. Ongelma olikin sitten raviin siirtymisessä. Nimittäin tämä laiskaksi epäilemäni hevonen ei siirtynyt raviin. Ihan kiva. Tämä tultiin kaksi kertaa, kerran molemmista suunnista ja sitten laitettiin kolmas este linjalle. Jessica siirsi "rajapuomia" kauemmas ja nyt sitä ennen piti olla käynnissä. Oikeasti väli esteeltä puomille oli sama, koska tietysti kolmas este oli siinä välissä. Vähän mietin, miten saan hevosen takaisin ennen puomia, koska Goliat ei ollut kovin herkkä suustaan. No, ongelmaa hidastamisesta ei tullut. Nimittäin, Goliat hyppäsi tosi kivasti, toka väli jäi aavistuksen pitkäksi ja ratsastin vähän eteen. Oli aika epätoivoinen olo, koska mitään ei tuntunut tapahtuvan, mutta niin vain hevonen venytti ja kolmas estekin meni hyvin. Sen jälkeen jatkoin puolittain kevyessä istunnassa, kun hevonen yhtäkkiä teki täydestä laukasta stopin. Oli aika lähellä, etten jatkanut matkaa itsekseni. Hevonen sai sitten kyllä tempauksen jälkeen kannukset kylkeen. Jalat oli sen verran nopeammin kiinni kyljissä, että se oli raippaa nopeampi rangaistus :D Muut vain nauroivat sen jälkeen, ei mitenkään pahantahtosesti vaan sellaista ystävällistä naurua, koska tilanne oli huvittava, eikä mitään sattunut. Jessica sitten totesi, että tyypillistä Goliattia. Mä olin vähän, että te tiesitte sen tekevän näin, ettekä viitsineet varottaa. No, seuraavalla kerralla osasin varautua, eikä hevonen tehnytkään mitään tyhmää. Ilmeisesti se vaan kokeilee, mitä saa aikaan pelleilyllä ja jos mitään ei tapahdu, se osaa käyttäytyä.

Toinen ratsastuskoulun tallikissa,
sen häntä on oikea pulloharja.

Hypättiin sitten linja vielä muutamaan kertaan niin, että viimeinenkin este oli ylhäällä. Välit oli joka kerta vähän pitkiä Goliatille, vaikka kuinka yritin ratsastaa sitä eteen. Se oli tosi outo tunne, koska olen tottunut siihen, että hevonen pidentää laukkaa kun siihen luo painetta. Mutta Goliat meni samaa tasaista laukkaa joka kerta, vaikka kuinka yritin ennen estettä ratsastaa eteen. Hyvin se venyi väleihin, mutta välillä tuli vähän "toivotaan, toivotaan" olo. Tarkoitus oli kai keskittyä istuntaan, mutta mä keskityin samaan hevosen yli niistä esteistä ja tajusin, että istuin taas koko tunnin vähän liian edessä. Tai että hypyn alussa mun painopiste on liikaa kaulalla. Miksi en taaskaan saanut korjattua sitä? Ärsyttävää. Tiedän, ettei se ole tällä tasolla vielä kovin iso virhe, mutta olisi kiva päästä siitä eroon, koska jos joskus tapahtuu ihme ja pääsen hyppäämään isompia ratoja, ei hevosta ainakaan auta kaulalla oleva ratsastaja. Vikalla kerralla oksereita nostettiin ja eka oli joku 90cm ja ihmeen kevyesti Goliat senkin hyppäsi. Jouduin silläkin kerralla ratsastamaan eteen, koska jo ekalle esteelle tuli pikkuhyppy, joka sitten vaikutti koko linjaan.

Loppuraveissa Goliat kyllä jo oli vähän pyöreämpi ja pehmeämpi. Se oli yllättävän kevyt, sen jälkeen kun asetus ja taivutus meni läpi. Jotenkin luulisi, että tuon kokoinen hevonen voisi olla todella raskas, mutta ei. Täällä kyllä kaikki hevoset tähän asti on tuntunut tietyllä tapaa hyvin ratsastetuilta. Tai siis niille on selvää, että töitä tehdään, kun niin pyydetään. Tuntiin olin ihan tyytyväinen, koska alla oli täysin toisen tyyppinen hevonen kuin mihin olen tottunut ja mitään isompia virheitä en tehnyt tunnin aikana. Mutta ei Goliat missään tapauksessa ole mun suosikkilistalla kärkipäässä ja toivottavasti ei tarvitse uudestaan kiivetä sen selkään. Bianca oli paljon mukavampi. Mutta se saattaa olla taas ensi viikolla mulla, koska sen tänään sen ratsastaja putosi, kun Bianca kielsi, tosi yllättävää...

Tunnin jälkeen harjasin sitten Goliatin kunnolla. Hävetti oikeasti, että hevonen oli ollut tunnilla sen näköinen. Mutaa jaloissa ja lautasilla (se oli märkää ennen tuntia) ja muutenkin kyllä näki, että huonosti oli harjattu. Lupasin itselleni, että tämä oli viimeinen kerta näin myöhään tallilla. Toiste en kehtaa saman näköisellä hevosella mennä tunnille.

Nyt illalla mun oli vielä tarkotus tehdä vähän lihaskuntoa, mutta voi olla, että jää nyt välistä ja teen huomenna aamulla. Pitäähän sitä kavereiden kanssa keskustella, kun kerrankin ollaan FB:ssä samaan aikaan. ;)