Täällä on joku lämpöaalto, koska tänäänkin on oltu kymmenessä asteessa melkein koko päivä. Luulin jo, että tulee talvi, mutta ilmeisesti ei tulekaan. En valita, mulla ei ole mitään järkeviä kenkiä mukana mihinkään kymmenen sentin lumihankeen. Irlannissa ei sada lunta.
 |
| Jälkkäriksi tein vähän smoothieta |
Tänään vietin aamupäivän talon hiljennyttyä tekemällä suunnitelman pariksi seuraavaksi viikoksi. Jotenkin mulle tulee aina ahdistus, jos mulla on paljon tekemistä ja ne ei ole missään ylhäällä, eikä mitenkään suunniteltuna. Nyt on sitten hyvät suunnitelmat siitä, milloin siivotaan, milloin hoidetaan hevoset jne. Joten nyt vaan pitää sitten pystyä ne toteuttamaan. No itse asiassa jo tänään jäin vähän suunnitelmasta, mutta täytyy huomenna sitten vaan kiriä...
Aamupäivällä aloittelin viikkosiivousta, koska huominen olisi muuten ollut tosi hullu. En mä ihan niin paljoa ehtinyt kuin ajattelin, mutta vähän kuitenkin. Pienikin auttaa aina tai jotain sinne päin.
Päivällä kävin siivoamassa tallin ja olin vähän aikaa varsojen kanssa. Tänään ei ehditty kävelemään ja lisäksi ulkona tuuli, niin että hevoset olisi saattaneet olla vappupalloja, kun lisäksi koko päivän kuului ammuntaa aika läheltä. Mutta molempien kanssa harjoiteltiin taas käytävällä seisomista ja lisäksi laitoin suitset ekaa kertaa päähän käytävällä.
Dura oli vuorossa ensin ja se seisoi tosi nätisti. Ei mitään steppailua, panikointia tai mitään. Selkään nojatessa se ei sanonut mitään, mutta kun varasin vähän enemmän painoa, tunsin, että se jännitti selkälihakset. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, joten pääsin kehumaan paljon. Lisäksi hypin vähän. Tähän asti olen hyppinyt hevosen vieressä ja pitänyt vaan kädet selän päällä. Tänään päätin kokeilla hypätä tavallaan selän päälle. Eli kumarruin ylävartalolla käsien päälle. Dura oli ensin vähän jännittynyt, mutta muutaman hypähdyksen jälkeen se totesi, ettei siitä ole vaaraa ja vähän rentoutui. Laitoin vielä suitset päähän sitten. Nostin ensin riimun kaulalle ja sitten suitset päähän. Dura seisoi täysin paikallaan ja antoi laittaa suitset ilman mitään repimistä, reuhtomista tai venkoilua. Tuli ihan mahtava fiilis, kun tajusin, että siitä täysin kokemattomasta hevosesta on tullut helposti suitsittava ihan vaan sillä, mitä olen tehnyt sen kanssa tässä parin viikon ajan. Todella fiksu pikkuheppa <3 Annoin sen sitten seistä hetken käytävällä ja totutella siihen, että riimu on kaulalla. Kun tyttö oli nätisti koko ajan, en pitänyt sitä siinä pitkään vaan otin suitset pois, laitoin riimun päähän ja vein Duran tarhaan. Samalla nappasin Jacksonin mukaan. Täytyy kyllä sanoa, että se on hevosista fiksuin tarhan portilla. Se osaa kävellä reippasti portista ja tajuaa kääntyä, jotta saan portin kiinni. No Lantankin on aika hyvä, mutta noi tammat on vähän hankalampia. Skarlet yleensä kieltäytyy yhteistyöstä kokonaan ja Durakin jää portin väliin ihmettelemään.
 |
| Aavistuksen tuuli |
Tallissa Jacksonkin oli nätisti, vaikka se yrittikin pyöriä naruissa Duraa enemmän. Mutta hyvin se kuunteli, kun vaan sanoi prr. Hyppiminen oli Jacksonista ensin vähän pelottavaa, mutta se ei kuitenkaan tehnyt mitään, joten hypin senkin kanssa kumartuneena selän päälle. Toisella oli vähän epäilevä ilme, mutta se kuitenkin seisoi tosi nätisti paikallaan tekemättä mitään, joten pääsin kehumaan sitä paljon. Tästä kyllä huomaa näiden varsojen eron. Durasta hyppiminen oli aluksi aivan kamalaa, mutta nyt se on tottunut siihen ja se on ok. Jackson suhtautui aluksi paljon rauhallisemmin suhteessa Duraan, mutta sille ei ole tullut samanlaista luottamusta hyppimiseen. Joka kerta sen kanssa pitää tavallaan aloittaa alusta ja taas muistella, mistä oli kyse. Se on hauska huomata, miten erilaisia hevoset osaa olla. Suitsien kanssa on kyllä sama juttu. Nyt kun Dura on suitset hyväksynyt, ne on ok ja se siitä. Jackson jaksaa joka kerta ihmetellä niitä, vaikka rauhoittuu tosi nopeasti. Ja muuten kun turpiksen laittaa kiinni, se sulkee suun samantien. Tänäänkin Jackson vempuloi alkuun, vaikka antoikin laittaa suitset ihan ok. Mutta kun suitset oli päässä, se seisoi käytävällä tosi nätisti ja katseli mua söpösti. Niinpä sekin oli siinä vain hetken ja kehuin sitä paljon samalla kun vaihdoin suitset riimuun. Yksi asia mistä pitäisi päästä eroon, on kyllä pään hinkkaaminen ja heilutaminen kun suitsia riisuu. Tosi raivostuttavaa yrittää avata remmejä, kun pää ei pysy hetkeäkään aloillaan...
 |
Vettäkin on tullut sen verran, että meillä on kahluuallas saappaiden
pesua varten... |
Kun Jackson oli tarhassa, kiirehdin sisään ja olin lähdössä hakemaan poikia, kun farmor tuli käymään ja sanoi, että he voivat poimia pojat kyytiin kun olivat muutenkin menossa Tjällmoseen. Niinpä sain hetken rauhaa. Tuli kyllä vähän olo, että olisi sen ajan voinut käyttää hevostenkin kanssa, mutta toisaalta sain siivottua sisällä vähän enemmän. Jenskin tuli kotiin aikaisin, joten pääsin lähtemään tallille tosi ajoissa.
 |
| Mysak |
Tallilla olinkin sitten hyvissä ajoin, mutta eipä ollut mitään tekemistä, koska hevonen oli tunnilla. Meillä oli siis istuntatunti liinassa ja ratsuna oli Bianca yhdessä Saran kanssa. Kerättiin juoksutustavarat, otettiin koulusatula ja mentiin maneesiin odottamaan tunnin alkua. Vaihdettiin satula ja säädettiin vähän varusteiden kanssa. Sitten Sara meni selkään ja mä aloitin siis juoksuttamalla. Bianca oli superhelppo, eikä mun tarvinnut tehdä juuri mitään. Muutaman kerran kääntää ja hoputtaa eteen, siinä kaikki. Vaihdettiin suuntaa ja kuskia ja aloitettiin sitten sama uudestaan. Tajusin vasta mentyäni selkään, että oikeasti Saran olisi kannattanut juoksuttaa vasemmalle, koska oikealle Bianca oli vaikeampi, eikä Saralla ollut ollenkaan kokemusta juoksuttamisesta. Mutta ei voinut siinä vaiheessa mitään. Suoraan sanottuna, en osannut ajatella, että suunta vaihdetaan vaan kerran. Olisi ratsastajillekin varmaan ollut ihan hyvä mennä molempiin suuntiin, koska toisen on vinoja toisinpäin ja toiset toisinpäin. Joka tapauksessa aloitettiin käynnissä ja kun siinä istunta oli hyvä, siirryttiin kevyeen raviin. Kun sekin sujui, otettiin jalustimet pois ja jatkettiin harjoitusravissa. Ei tullut mitään huomautuksia istunnasta käynnissä eikä kevyessä ravissa. Harjoitusravissa mun pitää kuulema istua jämäkämmin ja joustaa keskivartalosta vähemmän. Eli treenasin sitä ja lisäksi siirtymisiä istunnalla. Bianca on tosi herkkä istunnalle ja se tekikin muutamia ihan kivoja siirtymisiä. Lopuksi otettiin vielä laukkaa ja päätin keskittyä vaan siirtymisiin, koska pelkässä laukassa ei ollut mitään haastetta. Niinpä keskityin nostoissa pysymään ylävartalolla hiljaa, nojaan usein eteenpäin nostossa. Muutaman kerran, kun Bianca ei reagoinut pohkeeseen tarpeeksi nopeasti, nojasin vähän eteen, mutta tuli myös tosi tosi hyviä nostoja. Sitten tein siirtymisen raviin istunnalla ja ne meni kerta toisensa jälkeen paremmin. Bianca herkistyi lopulta niin paljon, että kun jouduin korjaamaan asentoa, se oli jo siirtymässä. Loppuravit kevensin ilman jalustimia ja sujui hyvin, vaikka en ole sitä taas pitkään aikaan tehnyt. Varmaan on kyllä jalat huomena kipeät. Ainakin tulee mustelma, koska jalustinremmi painoi tosi ikävästi keventäessä.
 |
| Ratsastuskoulun tallikissa näyttää ihan Nasulta. |
Tunnin jälkeen hoidettiin hevonen ja varusteet yhdessä pois ja loimitin vielä Atlaksen ja Nightwishin. Oli ihan kiva tunti. Ensin mulla oli vähän olo, että ihan turhaan tulin ja etten opi mitään. Mutta sitten päätin korjata asennetta. Jokaisella on aina jotain opittavaa ratsastuksesta. Ja jos ei mitään muuta, voi treenata niitä asioita, missä ei ole vielä täydellinen (eli kaikkea). Oli tosi mukava, että saatiin tehdä itseksemme asioita ja Jessica vaan kommentoi välillä, koska niin jokainen pystyi keskittymään itselle vaikeisiin asioihin. Toisille oli haaste pysyä selässä ilman jalustimia, mä taas halusin tehdä siirtymisiä istunnalla. Tunnin jälkeen oli tosi hyvä fiilis ja todellakin tekee hyvää välillä päästä liinaan ja unohtaa hevonen ja keskittyä vain istuntaan.
Kotiin ajellessa tuli mieleen, etten täällä kertonut ollenkaan viime viikon hyvästä työstä. Kun ajoin tallilta kotiin, valokeilojen päässä liikahti jokin. Hidastin heti ja lähemmäs tullessa tajusin, että tiellä seisoi mäyrä. Se juoksi nopeasti tien yli metsän suojiin, että en ehtinyt kuin vilauksen nähdä. Mutta se oli ensimmäinen kerta kun näin elävän mäyrän luonnossa (täällä niitä makaa kuolleena tien vieressä aika paljon) ja tosiaan sain sen vielä pidettyäkin elossa. Se sai kyllä hymyilemään. Pitää osata nauttia elämän pienistä iloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti