Voihan vetoketju

Eilisen kuvapostauksen vastapainoksi tänään ei sitten ole yhtäkään kuvaa. Ei vaan, ei se ollut tarkoitus, tajusin vaan tallilta kotiin ajaessani, että eipä ole yhtäkään kuvaa tänään tullut otettua... Yksi kysymys tuli myös kuvista mieleen. Muutamat ihmiset on kommentoineet, että kuvat on huonolaatuisia ja pieniä. Isommiksi niitä en voi laittaa, juurikin laadun takia. Joten kysymys kuuluu: haluatteko ennemmin vähän enemmän, mutta huonolaatuisempia kuvia vai harvoin ja hyviä. En nimittäin voi kameraa kantaa mukana koko aikaa, mutta toisinaan varmaan voisin sen sitten ottaa mukaan ja kuvailla sillä. Mutta se tarkoittaa kuvia pari kertaa viikossa. Joten nyt voi vaikuttaa, kertokaa mielipiteenne!

Tänään tosiaan on ollut aika vaisu päivä. Aamulla aloitin viikkosiivouksen, koska sen teen tosiaan niin huolella, ettei varmasti voi tulla sanomista. Tallin ehdin siivoamaan sen jälkeen, mutta en tehnyt hevosten kanssa mitään. Skarlet ilmeisesti ontuu edelleen, joten sitä ei juoksuteta. Varsojen kanssa pitäisi huomenna ehtiä tehdä jotain.

Illalla oli sitten taas ratsastustunti, johan sitä on odotettukin. Pääsin taas ajoissa tallille ja hevonenkin oli tunnilla, eli oli aikaa kerrankin. Ratsuna oli, yllätys yllätys, Goliat. En toki toivonut viime viikolla, ettei tarttisi sen selkään kiivetä. No, pieni parannus oli se, että hevonen oli ainakin valmiiksi verrytelty, eli toiveikkaana kiipesin sen selkään sen jälkeen kun oli kannettu puomit. Meillä tosiaan oli puomitunti. Tehtävä oli simppeli: lyhyillä sivuilla kolme ravipuomia ja toisella pitkällä sivulla kavaleteilla suhteutettu.

Aloitettiin kuitenkin ihan sileän verkalla ja Goliat oli tosi kiva. Edellinen ratsastaja kehui, että se oli ollut tunnilla hyvä ja hevonen olikin aivan hiessä, että oli se jotain tehnyt. Pääsin siis jatkamaan hyvistä lähtökohdista ja hevonen oli pehmeä ja pyöreä alusta asti. Ravissa oli vielä käyntiäkin parempi ja oikeasti ei tarttenut tehdä juuri mitään. Vähän asettelin ja taivuttelin ja pidin pohkeella huolta eteenpäinpyrkimyksestä. Tehtiin ympyröitä molempiin päätyihin, mikä sopi meille tosi hyvin. Koska hevonen oli hyvä, ehdin taas keskittyä itseenikin. Eli lähinnä käsiin. Keskityin siihen, että ohjat on lyhyet, nyrkit pystyssä ja kädet kannettuina. Muutaman kerran tuli jopa olo, että ohjat on liian pitkät, joten ehkä tässä tapahtuu edistystä. Kai se on vaan kiinni siitä, mitä itseltään vaatii.

Tehtiin vielä vähän laukkatyöskentelyä ympyröillä ennen puomeja. Goliat oli todella kevyt ja aktiivinen vasemmassa laukassa. Mun tarvitsi vain istua selässä ja kääntää. Ihan ihmeellistä, miten niin raskas ja iso hevonen voikin olla niin kevyt ratsastaa. Oikea laukka oli hankalampi ja ihan varmasti osittain jo hevosen väsymystäkin. Kyllä Goliat edelleen kulki, mutta jouduin asettamaan sitä enemmän ja pitämään pohkeella enemmän laukkaa yllä. Ulospäin ei varmaan mitään suurempaa eroa ollut, mutta selkään tuntui selvästi, että kantaminen alkoi hävitä pikku hiljaa. Onneksi siirryttiin käyntiin ennen kuin hevonen levisi kokonaan. Goliat raukka oli hiestä märkä ja varmasti tehnyt töitä ruokansa eteen vähäksi aikaa. En jotenkin usko, että se kovin usein kulkee kahta tuntia peräkkäin kantaen itsensä rehellisesti.

Käyntien jälkeen tultiin kaksi kertaa molemmista suunnista harjoitus: ravissa puomit lyhyeltä sivulta, kääntö kavalettilinjalle, hyppy ravista, neljä laukkaa, hyppy, takaisin raviin ja puomit toiselta lyhyeltä sivulta. Harjoitus oli niin helppo ja mitään sanomaton, ettei siitä saa mitenkään järkeviä analyysejä. Vasemmalle meni hyvin ja hevonen eteni itse, oikealle jouduin vähän käskemään ja ravihyppy oli vaikeampi. Puomeilla istunta oli aika hyvä, samoin laukkahypyssä. Ravihyppy ei koskaan ole kuulunut mun vahvuuksiin ja varsinkin oikeassa kierroksessa olin aika paljon kaulalla, kun hevonen vielä jäi vähän hitaaksi. Mutta kavaletit oli ehkä 40cm ja se ei ainakaan helpota istumista hypyssä. Ainakaan mun kohdalla. No, huomenna toivottavasti päästään oikeasti jo hyppäämään.

Tunnin ehdottomasti jännittävin hetki ei liittynyt varsinaisesti ratsastukseen. Kesken ravien oikea saapas alkoi tuntua jotenkin oudolta ja nopea vilkaisu toteutti pahimman pelkoni sillä hetkellä: saappaan vetoketju oli hajonnut. Se on ollut rikki jo pitkään, vetoketjun tukikangas on revennyt, mikä vaikeuttaa vetoketjun sulkemista. Mutta toistaiseksi se on kestänyt käytössä. Yritin unohtaa asian, vaikka tunsin avonaisen vetoketjun joka askeleella. Rikkinäinen kohta on vielä aivan nilkassa, ja pelkäsin saappaan aukeavan kokonaan tunnin aikana. Onneksi oli sporrat jalassa ja luulen, että remmi ja kannus vähän tuki saapasta ja ihmeellisesti vetoketju oli yli puoliksi kiinni vielä tunnin jälkeenkin. En onnistunut olemaan ajattelematta asiaa, mutta sain kuitenkin ratsastettua normaalisti. Autossa onnistuin jotenkin pujottamaan saappaan pois jalasta ilman väkivaltaa vetoketjua kohtaan ja iloinen yllätys oli se, ettei vetoketju ollut yhtään enempää rikki, kuin ennen tuntiakaan. Se oli todennäköisesti vain mennyt huonosti kiinni rikkinäisestä kohdasta ja siitä johtuen päässyt aukeamaan. Eli nyt vaan taiteilen vetoketjun kokonaan auki ilman uusia vahinkoja ja huomenna pitäisi olla taas käyttökuntoinen saapas. Vähän aikaa jo pelkäsin, että pitää lähteä pikaostoksille Sharpmanille tai tilata saappaat. Onneksi tiedän, että ostan nuo samat saappaat, joten ei tarvitse alkaa sovitella tms. Mutta jos noi nyt vielä hetken kestäisi niin olisin super iloinen.