Ulkoratsastelua pitkästä aikaa

Tänään ja eilen kävin ratsastamassa muutamaa yksäriä. Ne on kaikki kivoja hevosia, mutta tasaisiin tuntihevosiin tottuneena aika herkkiä tapauksia.

Talvinen täytekuva

Eilen ratsastin tallin leikkiorilla, eli vasta ruunatulla 8 vuotiaalla H:lla. Se oli mulle ihan uusi tuttavuus, mitä nyt muutaman kerran olen sitä taluttanut jonkun pätkän. Aika itsevarma ja pollea tapaus, jolla on orimainen käytös vielä vähän pinnassa.

Käytiin aluksi kävelemässä pellolla. Alkuun H oli vähän ylipirteä ja meni jotain käynnin ja ravin sekoitusta. Sitten se vähän rauhoittui ja rentoutui. Juuri kun itsekin ehdin ajatella, että nyt se tasoittui, se hyppäsi täysin varoittamatta pystyyn. Mitään isompaa ongelmaa siitä ei tullut, ihan hetken ehdin ajatella, että vieläkö se nousee korkeammalle, kohta se ei pysy enää pystyssä. Mutta sitten ruuna tiputtautui alas ja tilanne oli siinä, se jatkoi rauhallisessa käynnissä, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Koko juttu tuli mulle ihan puskista ja sen jälkeen olin kyllä vähän varovaisempi ja valmis mahdollisiin loikkiin. Tosin tämä sai mut myös heräämään ja aloin pitää hevosen keskittymistä mussa sen sijaan, että se olisi katsellut maisemia. Seuraavalla kerralla samassa kohtaa H yritti vielä vähän pelleillä, mutta sen jälkeen se uskoi, ettei kannattanut yrittää.

Kentällä ravasin vähän aikaa kahdeksikolla, jotta molemmat suunnat tuli varmasti tasaisesti. H on siis vasta kuntoutuksessa, eikä sen takia tehty mitään ihmeempiä. Alkuun hevonen vähän kiemurteli ja oli pohkeen takana, mutta tuli sitten vähän paremmaksi pikku hiljaa ja lopulta oli tosi simppeli, kunhan vain itse pysyi tarkkaavaisena ja ratsasti joka askeleen. Tykkäsin kyllä kovasti ja rauhoituttuaan H oli erittäin mukava ratsastaa.

Illalla ajoin vielä kotimatkalla harjaamaan Amin ja Simpan sekä päädyin ratsastamaan vielä Veeralla puoli tuntia. Siitä ei ole mitään erikoisempaa sanottavaa, koska Veerakin on vasta palailemassa saikulta ja sillä voi ravata muutaman pitkän sivun. Eikä Veera ole kovin ihmeellinen ratsastettava. Lähinnä yritin saada sen taipumaan ja kävelemään, mikä on sen kärsivällisyydellä jo melkoinen vaatimus.

Kovin usein ei tule talvella ratsastettua ulkona.

Tänään sitten olin ratsastamassa taas P:llä. Tällä kertaa olin tunnilla. Opettajana oli puolituttu opettaja, jonka tunnilla olen ollut muutaman kerran. Hän on todella hyvä, kuunteleva ja yksityiskohtainen.

Aloitettiin tunti työskentelemällä käynnissä. Hevosten piti kävellä pitkää, rentoa ja aktiivista käyntiä. P käveli tosi hyvin, ajoittain se jäi vähän hitaaksi pohkeelle, mutta korjasi sen myös hyvin. Sen jälkeen alettiin tehdä pieniä kokoamisia käynnissä. Ensin muutamia askeleita ja sitten pidempään. En saanut pidätteitä joka kerta täysin läpi, mutta pätkät parani toistojen myötä. Tätä tehtiin molempiin suuntiin ja oikealle P oli paljon parempi.

Ravissa jatkettiin samalla teemalla. Kun hevonen ravasi hyvin, sai alkaa tehdä tempon vaihteluita. Ravissa oli ajatus enemmän ratsastaa nimenomaan temponmuutoksia ennemmin kuin kokoamisia. P reagoi tosi pieniin apuihin ja hidasti oikeastaan pelkästään kevennystä muuttamalla. Oli aika kiva tunne. Tätäkin tehtiin molempiin suuntiin ja oltiin siis ympyrällä koko ajan. P oli taas vasemmalle aika paljon jäykempi ja sain tukea sitä ulko-ohjalla aluksi reilusti, että se asettui rehellisesti sisään.

Ennen laukkaamista tehtiin vielä muutaman askeleen väistöjä. Tultiin loiva kiemuraura ja sen jälkeen kun hevonen oli suoristettu kohti uraa, piti viimeiset askeleet uralle tehdä jyrkässä väistössä. P teki tehtävän tosi hyvin ja pienistä avuista. Jäin välillä itse liikaa pidättämään, jolloin käynti vähän kuoli, mutta saatiin muutama tosi hyvin onnistunutkin pätkä.

Laukassa P yritti ensin pitää omaa kivaa, mikä vähän säikäytti mua, enkä enää uskaltanut vaatia siltä riittävästi. Laukka ei oikein pyörinyt, mutta pelkäsin käyttää raippaa, koska P oli juuri sen tuntuinen, että se pukittaa heti. Oikealle meni vielä kohtuullisesti, mutta vasemmalle P rikkoi monta kertaa laukan. Lopulta uskaltauduin koskettamaan raipalla. Ensimmäisellä kerralla mitään ei tapahtunut, siis ei yhtään mitään. Vähän voimakkaampi napautus sai sitten takaosan kevenemään, mutta myös laukka jatkui parempana. Yksi syy varmasti oli, että me molemmat vähän arkailtiin pohjan takia. Kenttä on kyllä hyvässä kunnossa, mutta onhan se aina vähän liukas kun ratsastaa lumella.

Selvisin hengissä laukoista, vaikka sen jälkeen olinkin ihan läkähtynyt. Ei kuitenkaan lopetettu, vaan ravattiin vielä hetki. Tultiin samoja loivia kiemuroita ja tehtiin nyt ravissa ne muutaman askeleen väistöt. P teki ne taas hyvin, vaikka alkoikin olla aika hidas pohkeelle eikä oikein halunnut liikkua eteen. Lopuksi annettiin hevosten vielä venyttää eteen-alas ympyrällä.

Kaikenkaikkiaan olin ihan tyytyväinen tuntiin ja tosi iloinen, että pääsin tunnille. P on kyllä kiva hevonen ja oli myös mukava päästä tämän opettajan tunnille pitkästä aikaa. Sain hyvää palautetta istunnasta sekä muutamia hyviä korjaksia ja vinkkejä. Ehkä pääsen P:n kanssa vielä uudestaankin tunnille jossain vaiheessa.

Illalla lähdin vielä syömään vanhan ystäväni kanssa ja täytyy sanoa, että on ihanaa nähdä ystäviä :)