Toisella tavalla villi estetunti

Eilinen ilta meni taas talleillessa. Ja tietysti meni vielä pitkään, kun olin vielä rästilläkin ja tunti alkoi vasta puoli yhdeksältä.

Mentiin siskon kanssa tallille jo kolmen aikaan. Yleensä en tiistaisin hoida Amia eikä mun siis tarvitsisi olla siellä niin aikaisin, nyt kun Dellaa ei ratsasteta, mutta hiihtoloman takia meidän toinen hoitaja ei päässyt ja hoitelin Ampan myös. Olinkin tosi ahkera ja hinkkasin jääkarhun näköistä ponia tunnin. Ei se valkoinen ollut sen jälkeenkään, mutta melkein. Lisäksi harjailin myös Simpan hyvin. Sen harjaamisessa tosin kestää sen takia, että se haluaa vain halia. Laitoin myös Simon tunnille, harjasin Amin tunnin jälkeen, pesin Amin suitset ja hoidin vielä Lillin ja sen varusteetkin. Dellaa kävin vain rapsuttelemassa, se oli koko illan ulkona eikä niin muutenkaan välitä seurasta.

Sitten se tunti. Mulle oli alunperin laitettu tallin laiskin hevonen ja kävin sitten sanomassa, etten sillä ratsasta. Älkää käsittäkö väärin, en todellakaan valikoi hevosia sen mukaan, mikä on kiva ja mikä ei. Mutta Tulppu on enemmän kuin vaan vähän laiska. Hyvinä päivinä se toki suorastaan lentää, mutta huonoina se ei mene mihinkään, ihan kirjaimellisesti. Pohkeet ja raippa vaan hidastaa sitä entisestään. Opettele siinä sitten ratsastamaan pienin avuin, kun hevonen ei reagoi edes juoksutusraippaan. No sain sitten ratsuksi Gallian. Veikkaisin kyllä, että tallista löytyisi jotain myös Gallian ja Tulpun välistä, mutta en valita. Gallia on kiva hevonen ja niin herkkä, että siellä tosiaan saa miettiä ettei liikauta pikkuvarvastakaan turhaan.

Aloitettiin verkkaamalla volteilla käynnissä ja ravissa. Gallia oli paljon parempi kuin viimeksi, kun menin sillä. Varmaankin enimmäkseen siksi, että nyt uskalsin jo eri tavalla ratsastaa sitä alusta asti. Viimeksi istuin selässä suolapatsaana. Lyhyen sileän verkan jälkeen aloitettiin puomeilla. Ensin tultiin pysty-okseri linjan puomeja ravissa muutaman kerran ja sitten sarja-pysty linjaa muutaman kerran. Gallia oli ensin vähän villi, mutta kun tajusin itse miten sitä piti ratsastaa, se odotti tosi nätisti.

Sen jälkeen tultiin laukassa suoran linjan puomeja molemmista suunnista. Väli oli 20m. Ensimmäisellä kerralla piti tulla kuudella, Gallia sai hädin tuskin viisi askelta otettua. Se ampaisi osastosta täyttä kiitoa ja jätti kaikki pidätteet huomiotta. Toinen kerta oli vähän rauhallisempi. Mutta ei se viisikään silti mikään läpihuutojuttu ollut. Sitten tultiin esteitä, ensin aika pieninä. Ja tosiaan siis vasemmalta, eli pysty-okseri. Gallia meni vähän kovaa eikä suoraan ollenkaan, mutta päästiin molemmista esteistä yli. Toinen kerta oli taas rauhallisempi ja pääsin jo myötäämään okserille ajoissa.

Tultiin vielä ravista ensin pelkkää sarjaa ja sitten sarja ja siltä pystylle. Tie näyttää kuvassa aika hankalalta ja voin sanoa, että niin se oli rakennettukin. Sarjalla joutui jo ennen b-osaa kääntämään, jos halusi päästä linjalle kunnolla. Ensimmäisellä kerralla sarjan pysty oli vain puomina ja sen jälkeen Gallia tajusi itse tulla rauhassa, koska olisi muuten ollut ongelmissa. Tie sarjalta pystylle vaan oli vähän hukassa, koska Gallia tuli aina väärässä laukassa alas ja valui sitten kaarteessa ulos.

Sen jälkeen tultiin rata. Eli ensin sarja, sitten pysty ja lopuksi okseri-pysty linja. Sarjalle Gallia tuli taas rauhassa, mutta sitten se jälleen valui ulos, vaikka yritin kääntää jo hypyssä. Pysty meni sitten vähän sinne päin ja sen jälkeen tuli käsky aloittaa alusta. Tällä kertaa aloin jo välissä näyttää mihin ollaan menossa. Se onnistui muuten ihan hyvin, mutta Gallia ei oikein varonut jalkojaan ja puoli estettä kaatui. Pysty meni kuitenkin ihan ok, mutta käännös okserille meni taas pitkäksi ja vauhtikin oli siinä vaiheessa jo sopivasti kiihtynyt, niin että väli tultiin neljällä. Ei siis kovin hallitusti. Radan kinkkisin kohta oli ehdottomasti pystyn jälkeen: osasto seisoi odottamassa lyhyellä sivulla. Gallia tuli jälleen alas väärässä laukassa, joten kääntyminen oli käytännössä mahdotonta. Niinpä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ohjata se suoraan seinään.

Lopuksi tultiin vielä kerran sarja ja perään pelkkä okseri. Tällä kertaa molemmat meni ihan hyvin. Otin raviin ennen okseria, joten sinnekin tultiin puoliksi hallitusti. Esteen jälkeen oli tilaa ja onnistuin jopa kääntämään Gallian ennen lyhyttä sivua.

Tykkäsin kyllä hypätä Gallialla, se on vaan aika haastava hevonen. Selässä saa todella miettiä mitä tekee tai ei tee. Luulen, että jäin liikaa pitämään, sileälläkin tamma hidastaa hellittäessä. Mutta en vain uskaltanut myödätä sille väleissä, koska se olisi myös voinut lähteä lapasesta siinä vaiheessa. Myöskin oikeassa laukassa laskeutumisessa olisi paljon parannettavaa.

Antin kanssa olen nyt useamman kerran ollut siinä tilanteessa, että en osaa ratsastaa sillä. En väitä, että osaisin ratsastaa Galliallakaan. Mutta Gallian kanssa mulla on vain olo, että vielä on paljon opeteltavaa. Se ei saa mua tuntemaan itseäni täysin masentuneeksi ja kyvyttömäksi, kuten Antti.

Loppuun vielä muutama kuva Dellasta. Se siis tuli perjantaina takaisin klinikalta ja on tällä hetkellä levossa. Maanantaina kävin hoitamassa Simpan ja Dellan ja kävin Dellan kanssa vähän tuulettumassa maneesissa tauolla. Deltsu oli harvinaisen hyvällä tuulella koko maanantain ja tykkäsi rapsuttelusta ja seurasta, joten vietin sen kanssa vähän aikaa kerrankin. Lisäksi puomit oli sen mielestä tosi pelottavia ja sen piti miettiä kauan ennen kuin sen uskalsi astua niistä yli. On meillä estehevonen.

(c) Hanna Mäntynen

(c) Hanna Mäntynen