Lupasin kertoa, mitä perjantaina illalla tapahtui. Tekstin alusta saattoikin arvata, että ihan tavallisesti ilta ei sujunut. Se tosin ei enää ole ollenkaan yllättävää.
Aluksi yritin laskea matikkaa odotellessani hevosia sisään, mutta yritykseksihän se jäi. Päädyin laittamaan Lillin sen omistajalle kuntoon ja katsoin sitten maneesissa, miten se meni. Hienosti tietysti. Lilli on siis viisi vuotiaaksi kääntynyt kouluhevosen alku, josta odotetaan aika paljon. Ja on lupa odottaakin.
Sitten lähdin laittamaan Dellaa. Kerrankin olin niin ajoissa, että pystyin ratsastamaan sen aikaa kun halusin enkä sen aikaa kun ehdin. Aloitin taivuttelemalla käynnissä kolmikaarisella ja sen jälkeen väistätin aina kaarteella ulos. Alkuun Della keskittyi taas kaikkeen muuhun kuin muhun, mutta meni hyvin kun kiinnitti huomion oikeaan suuntaan. Maneesiin tuli lisää hevosia ennen kuin pääsin ravaamaan, joten päädyin ravaamaan ja laukkaamaan alkuun ympyrällä. Kaikilla tuolla ratsastavilla ei aina ole ratsastusradan säännöt ihan selvillä, joten helpoimmalla pääsee, kun ei yritä tehdä mitään kovin monimutkaista koukeroa.
Annoin Dellan aluksi mennä melko matalana, mutta katsoin, että se liikkui kunnolla eteen. Se on iso hevonen, jolla on iso ravi, joten sen kanssa jää helposti vähän nyhväämään. Laukassa ratsastin myös ensin eteen, mutta kun Della alkoi sitten vähän tuijotella ja hävisi tuntumalta, jouduin ratsastamaan sen lyhyemmäksi. Mutta sen jälkeen tamma liikkuikin tosi hyvin.
Välikäyntien jälkeen jatkoin torstaina aloitettujen pohkeenväistöjen parissa. Ensin pari kertaa käynnissä ja sitten ravissa. Kun muistelen, millaisia raviväistöjä Della meni vuosi sitten tullessaan, on pakko todeta, että sen on kehittynyt. Toki se saisi edelleen pysyä tasaisemmassa sivuliikkeessä, tasaisemmin asettuneena ja vähän suorempana eikä suurempi ristiastuntakaan koskaan ole pahitteeksi. Mutta toisaalta se menee rauhassa, ristiin astuen, asettuen oikeaan suuntaan ja tasaisena edestä ihan hyviä väistöjä.
Lopuksi ratsastin vielä vähän lyhyttä laukkaa molempiin suuntiin. Jo harjoitusravissa Della oli aika hyvin kasassa ja kevyt edestä. Laukassa se tuli vielä paremmin kasaan ja oli jälleen kerran ihan mahtava. Se lyhenee niin paljon, että sen näkee ja laukka on ihan tajuttoman hienoa. Odottakaa, kun saan teille pari kuvaa. Olen Dellan kanssa saanut vähän tunnetta siitä, miltä hevonen tuntuu, kun se oikeasti kantaa itsensä ja toisaalta myös siitä, miten paljon pitää pohkeella ratsastaa, jotta se pysyy kasassa. Kuulostaa vähän kummalliselta, että lyhentämiseen tarvitsee pohjetta, mutta olen nyt tajunnut, että se on tosi tärkeää eikä ohjasta vetämällä pääse mihinkään.
Hoidin sitten Dellan ja kamat sekä Ami ja Simon. Loppuilta menikin sitten pitäessa kaksi viimeistä ponituntia. Ensimmäinen tunti meni hyvin. Siihen asti kunnes päätin, että ne voi kokeilla ravia pääty-ympyrällä. Ongelma oli, ettei pääty-ympyrä ollut tuttu kuvio. Joten jouduinkin sitten yhtäkkiä selittämään sitä, hups. Toinen tunti hyppäsi, alkuun vähän epäröin. Olen pitänyt yhden estetunnin, joka meni kyllä ihan ok, mutta nyt piti hypyttää rataa ja osa oli menossa kisoihin viikonloppuna. Lopulta tunti meni ihan hyvin, mutta saatiin me kakkuakin, kun tallin kuuluisin tökkijä kielsi jälleen kerran. Se tekee sitä paljon, joten ei siinä ollut mitään ihmeellistä. En vain tiedä, olisinko voinut itse kuitenkin reagoida tilanteeseen, olisiko mun pitänyt nähdä, että poni epäröi. No, onneksi ratsastajalle ei käynyt mitään ja ponikin hyppäsi sen jälkeen ihan nätisti.
Päästiin siskon kanssa aika myöhään lähtemään, koska jaoin vielä kaurat hevosille. Ilta on kyllä ehdottomasti yksi päivän parhaista hetkistä, tallissa on hiljaista ja rauhallista ja hevoset syö kaikki tyytyväisinä. Ja siinä vaiheessa on ihana lähteä itsekin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti