Ihmeiden aika ei ole ohi

Viikonloppu meni taas kokonaan tallilla, vaikka yritin ehtiä olla kotonakin. Koskapa niin kävisi kuitenkaan. Tänään istun puoliksi kipenä kotisohvalla ja luen matikkaa. Yritän olla sairastumatta enempää, koska huomenna pitäisi olla ilta tallissa töissä.

Lauantaina mentiin siskon kanssa tallille vasta yhdeksän jälkeen. Ami ja Simppa meni molemmat myöhään tunneille, joten aamupäivä meni enemmän ja vähemmän hengaillessa, vaikka sain kyllä varusteitakin pestyä. Iltapäivällä olikin sitten vähän kiireempi, kun harjasin molemmat ja autoin tunnille.

Itse ratsastin ystäväni rästin viimeisellä ponitunnilla. Ratsuni olikin oikea "poni": Antti. Säkää löytyy se 170cm. Ilmeisesti opettaja päätti laittaa mut sen selkään, kun eilen menin Bambilla. Opettaja oli siis meidän Lappeenrannan valmentaja.

Tunnin aikana keskityttiin hevosten taipumiseen ja suoruuteen. Eli voltteja ja suoria linjoja. Antti oli yllättävän hyvä heti alusta alkaen. Ehkä tämä pikkuhiljaa muuttuu helpommaksi tai jotain. Sitten jatkettiin ravissa keskiympyrällä. Onneksi aloitettiin oikeassa kierroksessa, joka on Antille paljon helpompi. Ravissa se oli pätkittäin jopa hyvä, laukka ei sitten ollut ihan niin hyvä, mutta ei huonoimmastakaan päästä. Suunnan vaihtuessa Antti oli jo vähän lämmennyt ja toimi ihan ok myös vasemmalle, vaikka ei hirveästi sinne asettunutkaan. Laukassa se oli aika kamala.

Välikäyntien jälkeen aletiin tulla A:sta keskihalkaisijalle ja C:stä jatkettiin vuorotellen oikealle ja vasemmalle. Tehtävänä oli siirtymiset käynnistä raviin ja ravista käyntiin. Aluksi jäin tekemään käyntiin siirtymisiä liikaa ohjalla ja liian vähän istunnalla ja Antti veti aina vastaan. Kun otin istuntaa vähän enemmän mukaan, hevonenkin pysyi tasaisempana. Raviin se siirtyi ihan hyvin, muotokin säilyi silloin, kun pidin tuntuman tasaisena läpi siirtymisen. Kyllä Antti toki oli epätasainen kädelle ja pätkittäin täysin poissa avuilta, mutta hyvät pätkät pitenee koko ajan. Hetken aikaa tultiin samaa tietä pelkästään ravissa ja siinä vaiheessa Antti oli parhaimmillaan, koska mitään muutoksia ei tapahtunut ja se sai mennä samaa tasaista koko ajan. Lopuksi nostettiin aina laukka pitkällä sivulla. Ne ei mennyt kovin hyvin, koska Antti edelleen nostaa päänsä ylös nostossa. Yksi tosi hyvä pätkä tuli, yllättäen vasemmalle. Oikealle saatiin muutaman kerran ihan ok pätkiä.  Loppuravissa Antti oli sitten hyvä ja kevyt. Ei sellainen huippuhyvä kuin mitä se joskus on muutamia metrejä ollut, mutta ainakin se asettui rehellisesti vasemmallekin. Ja ilman hirveää tappelua.

Tunti joka tapauksessa nosti mun omia toiveita saada hevonen toimimaan vielä kevään aikana. Tosin yksi asia on, ettei Antti oikeasti toimi kovin hyvin ilman kannuksia. Se on niin kuuro pohkeelle, että ilman meneminen on aika työlästä. Antti kun sitten vetää raipasta herneet nenään.

Ilta meni sitten tallilla järjestetyssä hevosen terveyttä ja sairauksia käsitelleessä luennossa. Suurin osa oli aika tuttuja juttuja, mutta tulihan siellä uusiakin asioita.

Eilen menin tallille puolilta päivin, koska meillä oli ryhmän kanssa kuntotesti. Kerron siitä lisää erikseen, oli tosi mielenkiintoinen kokemus. Tokihan kuntotestejä on koulussa tehty, mutta tätä oli vähän suunnattu ratsastajille ja toisaalta en ratsastuksessa koskaan ole kiinnittänyt huomiota omaan kuntooni.

Tunnilla mulla oli taas Antti. Ehdin jo toivoa lauantaina, että saisin sen omilta jäljiltäni, mutta sunnuntaina oli koulukurssi aamulla ja Antti oli sitten siellä. Mutta ei se silti huono ollut kun aloitettiin. Meillä oli itsenäinen alkuverkka ja yritin ratsastaa samalla ajatuksella kuin eilen. Ihan yhtä hyvin Antti ei mennyt, mutta oli se parempi kuin viime sunnuntaina. Vasemmalle oli jopa pientä asettumista havaittavissa jo ihan alussa. Ravi menikin molempiin suuntiin ihan ok. Laukassa Antti pääsi taas pitkäksi ja sen jälkeen se hermostui, kun käskin sitä.

Kyllähän mä alan pikku hiljaa löytää oikeita nappuloita Antin ratsastamiseen. Käynnissä ja ravissa. En tiedä, mitä ihmettä laukassa tapahtuu, mutta en vaan saa sitä toimimaan. En mitenkään päin. Joskus vahingossa on muutama pätkä ollut ihan ok tai jopa hyvä, niinkuin lauantaina. Mutta muuten laukka on joka ikinen kerta epätoivoista taistelua. Hevonen on täysin poissa avuilta, mä istun selässä jäykkänä ja pidän vastaan, koska yksikään pidäte ei mene läpi. Tietenkään, koska hevosella on pää kohti kattoa...

Tunnin aiheena oli pysähdykset, joita tehtiin pitkien sivujen keskellä. Linja kulki noin 5m uran sisäpuolella, eli seinästä ei saanut tukea. Aluksi aloitin pidättämisen aivan liian myöhään ja pysähdys oli noin 5m myöhässä. Pikkuhiljaa sain valmistelun kohdalleen ja pysähdyksetkin alkoi tulla oikeisiin paikkoihin. Aloitetiin onneksi oikeassa kierroksessa, joten Antti oli ihan ok muutenkin. Tosin kerran valui linjalta ihan törkeästi päin ulkopohjetta, vaikka kuinka potkin. Lopulta iskin sitten kannuksen kunnolla kylkeen ja siitäkös Antti veti herneet nenään. Ihme kaveri, pääsisi paljon helpommalla kun vain tekisi mitä pyydetään. Vasemmalle vaihdettaessa oli jo vertynyt sen verran, ettei ihan kammottava ollut. Mutta muutaman kerran oli hieman ongelmia vasemman pohkeen läpi menemisessä. Pysähdykset oli kuitenkin ihan ok, kun näin päin valmistelin paljon enemmän.

En vain tiedä, miten ihmeessä saan Antin toimimaan. Loppuraveissa se oli taas ihan ok, mutta on se vähän masentavaa ratsastaa tunti ja todeta, että hevonen on hyvä viimeiset viisi minuuttia. No, on edes ne, koska aina se ei ole ollut hyvä ollenkaan.

Hoitelin vielä Amin, Simpan ja Dellan illalla. Ajatus oli kerrankin lähteä kotiin ajoissa, mutta eihän siitä mitään tullut. Hevoset sen sijaan tuli hyvin hoidettua.

Tässä vielä muutamia kuvia lisää lauantailta. Kaikki kuvat (c) Jatta.

Pitää peilata matkalla

Näin katsotaan ratsastajaa silmiin by Antti

Se asettui vasemmalle!