Vesipeto?

En tosiaan ymmärrä mitä tapahtui alkuviikosta. Simppa yllätti mut ihan täysin, positiivisesti.

Maanantaiksi oli ennustettu sadekuuroja ja suuntasinkin tallille varustautuneena vesisateeseen. Päätin, että tänään leikitään puskailijoita ja mulla oli kumisaappaatkin, jotta voin ratsastaa ulkona, oli keli mikä vaan. Tarkoituksena oli siis eteen-alas keventely kevyen päivän jälkeen ennen treenejä. Harjasin ja laitoin Simpan ripeästi ja jäätiin sitten kentälle. Se oli tosi märkä, koska koko yön ja osan päivää oli satanut. Ei tehty mitään ihmeellistä, ympyrällä taivuttelua molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa. Tajusin taas, kuinka paljon olen antanut sekä taivutuksen että ohjastuntuman kanssa anteeksi. Päätin tänään, että ne on asioita, joiden on toimittava. Aluksi Simppa vastusti aika paljon sitä, että pidin ohjat ja vaadin taivutusta, mutta uskoi yllättävän nopeasti, etten päästä siitä ohjasta irti ennen kuin se itse vastaa apuun. Niinpä lopulta sain ratsastettua sen pyöreäksi ja pehmeäksi läpi rungon. Sen jälkeen tein myös ravi-laukka-ravi ja käynti-laukka-käynti siirtymisiä ja meni muuten yllättävän hyvin molempiin suuntiin. Ravi-laukka-ravi onnistui pyöreässä muodossa, käynti-laukka samoin, mutta laukka-käynti aiheutti joko pään  nostamisen tai painamisen. Simppa on tosi herkkä suustaan ja se tulee "ongelmaksi" juuri laukka-käynti siirtymisen tyyppisissä asioissa, joissa tarvitsisi vähän vahvempaa pidätettä. Laukka-ravi siirtymiset teen pääasiassa istunnalla ja pienellä puolipidätteellä ohjista ja silloin Simo siirtyy nätisti, mutta valitettavasti se ei riitä siirtymiseen laukasta käyntiin. Ne ovat yksi asia, mitä Simpan kanssa on treenattu aika paljon ja pikkuhiljaa ne alkaa parantua. Tänäänkin lopulta esitti pari ihan kivaa siirtymistä, joissa pysyi pyöreänä, vaikkakin vähän painoi kädelle. Mutta pikkuhiljaa. Ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Lopuksi venyttelin eteen-alas ja Simppa oli tosi pehmeä ja mukava. Oikein onnistunut tunti siis.

Olin tosiaan varautunut sadevarustein ja vähän aikaa olin jo melkein pettynyt, koska sadetta ei näyttänyt tulevan. Loppuverkan aikana alkoi kuitenkin ripotella vettä, joten olin tyytyväinen. En tiedä johtuuko se siitä, että ratsastetaan tosi paljon maneesissa vai mistä, mutta jollain kierolla tavalla nautin sateessa ratsastamisesta. Ehkä se on nimenomaan se vapaus valita mitä tekee, minkä takia toisinaan on ihan kiva mennä ulkona oli keli mikä vaan. Voin kyllä kuvitella, ettei se ole yhtä hauskaa, jos ei ole mahdollisuutta mennä maneesiin.

Kenttä oli kuitenkin ihan märkä, joten vein Simon suoraan vesariin. Huuhtaisin jalat ja vein sitten karsinaan ja hevosen syödessä harjasin kuivuneet roiskeet pois sekä laitoin geelin selkään. Putsasin vielä likaiset varusteet ennen suuntaamista kotiin.

Eilen menin tallille vähän normaalia aikaisemmin. Päätin mennä maneesiin, koska olin kaksi päivää mennyt kentällä sateessa, eikä kummatkaan suojat vielä olleet kunnolla kuivia. Niinpä laitoin Simpalle pintelit, ja niillä ei kannata rapaiselle kentälle mennä. Maneesin piti olla tyhjä, mutta siellä olikin tunti samaan aikaan. Päätin kuitenkin jäädä, koska itsepähän eivät olleet tunnista infonneet (tuolla on tapana ettei tuntien aikaan hirveästi häiritä, mikäli maneesi on tyhjä muihin aikoihin). Alkoi vain jo alkuverkan aikana ärsyttää kun sekä opettaja että ratsastaja maiskuttivat kuorossa ja Simppa pyöritteli korviaan kuin helikopteri. Lopulta aloin aina toisen hevosen kohdalla sanoa äänekkäästi prrrrr, jotta ratsastaja vähän tajuaisi. Hän nimittäin maiskutti aina juuri Simon kohdalla, ei koskaan ennen eikä jälkeen vaan tarkalleen kohdalla.

Itse jatkoin samalla teemalla kun maanantaina ja vaadin asetusta ja taivutusta sekä ohjastuntuman hyväksymistä. Alun nikottelun jälkeen Simppa hyväksyi nämä perusasiat ja oli ihan mukava ratsastaa, joten pääsin pidemmälle kuin vain läpiratsastukseen. Tehtiin väistöjä käynnissä ja ravissa, takaosakäännöksiä sekä laukanvaihtoja. Väistöt meni käynnissä hyvin. Vasemmalle väisti tosi hyvin, oikealle vähän huonommin, mutta säilytti muodon ja suoruuden, mikä ei ole itsestäänselvää. Ravissa aluksi jännittyi, johtuen myös siitä että maneesiin tuli kaksi hevosta lisää (ja molempien ratsastajat harrasti myös kuoromaiskutusta) ja jouduttiin väistelemään niitäkin. Muutaman toiston jälkeen sain väistämään molempiin suuntiin selkeällä ristiastunnalla, suorana, asettuneena ja selkä ylhäällä. Pätkät oli tosi lyhyitä, mutta ei pidä vaatia liikaa kerralla. Vaihdoissa ja takareissa oli aluksi tutut ongelmat. Vasemmalta oikealle Simppa teki muutaman toiston jälkeen puhtaita vaihtoja. Oikealta vasemmalle ei oikein kantanut takaa ja kokosin aluksi vähän liikaa, mutta ratsastamalla eteen sain vaihdot vietyä läpi, vaikka takaosa ei sitten ollutkaan mukana. Tyydyin siihen, koska lähtökohdat olivat tänään niin huonot. Takareissa Simppa on oppinut jo pysymään paikallaan ja polkemaan, nyt työn alla on muoto. Aluksi nosti pään ylös, mutta muutamalla toistolla pää pysyi alhaalla ja lopetettiin sitten siihen. Tehtiin tosin takarit ennen vaihtoja ja sen jälkeen loppuverkkasin kevyesti, koska Simppa oli taas tehnyt töitä.

Hoidin sitten normaalisti illalla sekä hevosen ja kamat ja suuntasin kotiin.

Hämmästyksen aihe oli se, miten paljon paremmin Simppa liikkui märällä kentällä kuin muuten. Sunnuntaina ja maanantaina oli rento ja pehmeni nopeasti. Tiistainakin oli kyllä hyvä, vaikka maneesissa olikin ruuhkaa ja maaoravakuoro, mutta esimerkiksi viime viikon lopulla oli huomattavasti jännittyneempi, vaikka liikkuikin ihan ok. En tiedä onko se sattumaa vai ratsastinko vain paremmin, mutta tuli hassu olo, kun hevonen liikkui vesisateessa ja raskaalla kentällä paremmin kuin kuivalla kentällä.