Eilen oltiin siskon kanssa yhdessä tallilla ja olin luvannut että siskokin pääsisi Simpan selkään. On ratsastanut sillä kerran, viime kesänä, joten oli vähän täpinöissään.
Aloitettiin harjaamalla ja laittamalla hevonen ja lähdettiin sitten maneesille. Alkukesästä oli puhuttu, että sisko voisi ratsastaa Simpan joku päivä kokonaan, mutta koska Simo oli eilen niin hyvä, päätin mennä itse ensin selkään, jotta ei tulisi takapakkia. Sisko siis osaa ratsastaa, mutta tietysti kun mulla on kokemusta enemmän, saan hevoset liikkumaan paremmin. Ratsastin siis parikymmentä minuuttia ja kaikki askellajit läpi molempiin suuntiin. Simppa oli ihan huippuhyvä heti alusta asti, joten ei mennyt kauaa. Tein pari laukanvaihtoa ja nekin meni ok. Aluksi taas estevaihtoja, mutta teki myös puhtaita loppuun. Menin pikkukengillä, koska en jaksanut vaihtaa saappaita ja täytyy sanoa, etten ymmärrä miten ihmiset ratsastaa pikkukengissä. Jos purjehdussaappaat oli vaikeat, pikkukengät on mahdottomat. Mulla ei pysynyt jalustin paikallaan ollenkaan, enkä saanut mitään voimaa pohkeisiin. Taisi jäädä kerran kokeiluksi mennä satulalla ilman (mitään) saappaita. Tai sitten opettelen ratsastamana pikkukengissäkin. Jälkeenpäin kun katsoin kuvia totesin, että ne saappaat olisi varmaan olleet ihan jees, koska ei noita kuvia missään tallin sivuilla viitsi julkaista ja Simppa näyttää niissä kyllä tosi hyvälle. Ehkä me harrastetaan vähän kuvankäsittelyä ja sitten mulla on saappaat.
Joka tapauksessa. Sisko ratsasti sitten Simpalla ja neuvoin samalla. Simppa on hevonen, jonka tunnen kuin omat taskuni, joten on aika helppo sanoa mitä pitää tehdä. Periaattessa. Käytännössä tunnen kyllä mikä on pielessä (nimen omaan tunnen, sillä tiedän miltä se tuntuu selkään) ja tiedän mitä pitää tehdä, mutta en saa neuvottua asiaa niin, että se olisi ymmärrettävä. Tai sitten vaadin liian tarkkaa toteutusta, mikä ei tietenkään ole mahdollista. Mutta kuten Kyra on todennut: Mansikkakakkuun voi antaa reseptin ja kertoa miltä sen pitäisi maistua, mutta tietääkseen miltä se maistuu, sitä pitää maistaa itse. Niinpä yritin vaan saada siskolta perusasiat loksahtelemaan, jotta saisi tunteen siitä, mitä ratsastus voi olla. Onneksi Simppa oli hyvin läpi, joten kun sisko sai perusasiat kohdalleen ja vähän tuntumaa, minkälaista on ratsastaa isoa ja tarkkaa hevosta, Simppa kulki nätisti ja siskon hymy oli korvissa. Loppukäyntien jälkeen hoidettiin hevonen vielä pois ja annoin Simpan piehtaroida kentällä ennen yöpuulle käymistä.
Simppa oli tosi hyvä opetushevonen, koska se on (tällä hetkellä) rauhallinen ja antaa virheet anteeksi siinä mielessä, ettei se heitä niistä seinään. Se on kuitenkin tarkka perusasioista, kuten tasaisesta ohjastuntumasta molemmilla ohjilla, pohkeista kyljissä ja ratsastajan hyvästä tasapainosta. Nyt kun se on hyvin läpiratsastettu, se kulkee nätisti kun perusasiat on kohdallaan. Jos joku asia ei toimi, Simppa kyllä näyttää sen. Se ei kuitenkaan ole nipo, joten kun asia korjautuu, se myös palkitsee. Niinpä se on hyvä hevonen korjata omia virheitään. Tosin se vaatii sen, että joku muu ratsastaa Simppaa läpi, koska ilman sitä Simo ei kulje vaikka ratsastaisi kuinka oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti