Luukku 16: Jos minulla olisi tamma...

Monet varmasti haaveilevat ihanista hevosista ja siitä, mitä tekisivät jos omistaisivat jonkun unelmiensa hevosen. Kirjoittelin toissapäivänä unelmahevosestani. Nyt kerron, miksi toivoisin omistavani hyväsukuisen, asiallisen, hyvärakenteisen ja toimivan tamman, tai useamman.

Mainitsin jo ihailevani Friisin Palettia värinsä takia. Se ei ole ainoa syy, miksi ori on suosikkilistani kärjessä. Toki liinakko läsipäinen sukkajalka on ihana lisä, mutta orissa on muutakin. Se edustaa ensinkin suomenhevosen monipuolisuutta toimimalla sekä valjakossa että ratsuna. Lisäksi sen sukutaulu on itselleni mitä miellyttävin. Isä Ukkosen Poika on varmasti ollut joka tytön haaveissa ainakin jossain vaiheessa, olihan se ensimmäinen tunnetuksi tullut voikko suokkiori. Lisäksi se on tyypeiltään hyvä eikä rakenteessakaan ole moittimista. Kun tähän isään yhdistää emänisäksi Varjo-Luonnoksen on sukutaulu melko täydellinen. Varjo-Luonnos, tutummin Pikkumies oli Unelman isä ja erittäin kaunis, toimiva ja luonteikas ori. Tunnen niin monia Pikkumiehen varsoja, eikä minulla ole niistä pahaa sanottavaa, joten on melko luonnollista, että haluaisin sen mielelläni omankin hevoseni sukutauluun.

Suomalaista kouluoreista oma suosikkini on ehdottomasti Don Laurie. Kehuin sitäkin jo väristään, mutta lisäksi sillä on liikkeissä lennokkuutta ja joustoa. Ihastuin siihen pari vuotta sitten, kun näin sen koulukilpailuissa. Suku ei tällä nosta niin suuria tunteita. Isän puolelta löytyy Donnerhall ja emän puolelta täyttä verta. Suku on kuitenkin erittäin hyvä. Don Laurie on luonteikas hevonen ja sen sanotaan jättävän kuumia varsoja. Tamman saisi katsoa tarkkaan, mutta hieno ori sen on.

Ulkomailta oma suosikkini on Sir Donnerhall. En ole koskaan nähnyt hevosen liikkuvan niin helposti. Se suorastaan tanssii ilmassa. Sen meno on sellaista, kuin hevosen liikkumisen pitäisikin olla: rentoa, letkeää, kuin leikkiä. Sir Donnerhall on Sandro Hitistä ja isänisä on Donnerhall.

Hauskaa tässä on se, että olen itse enemmän esteratsastaja, mutta silti esteoreista ei löydy selkeitä suosikkeja. Suomessa on ollut muutama kiva ori, jotka tulee mieleen ensimmäisinä. Quali Quanti on toinen. Se on kivan näköinen, kyvykäs hevonen. Suvusta löytyy mielenkiintoisia nimiä kuten Quidam de Revel ja Landgraf I. Toinen on sittemmin jo lähtenyt Hopalong Cassidy, josta pidän siitä yksinkertaisesta syystä, että sen on täysverinen. Jostain syystä olen aina pitänyt hevosista, joissa on paljon täyttä verta.

Ulkomailla on kivoja esteoreja satoja, mutta niistä on todella hankala nostaa mitään yhtä yksittäistä esille. Jostain syystä harva estehevonen herättää minussa niin suurta ihastumista kuin nuo muutamat kouluhevoset. Se on aika erikoista, sillä esteet ovat kuitenkin lajina lähempänä sydäntäni. Jos nyt muutamia ulkomaisia esteoreja pitäsi mainita, sanoisin Penelope Leprevostin joka tytön unelmaorin Mylord Carthagon sekä Carembar de Muzen, joka kilpailee nimellä Eurocommerce London.

Eristyisesti estepuolen suomenhevosista on pakko mainita Ponuveikko. Se on omaan silmääni aika pitkälti ratsusuokin ilmentymä, kapasiteetikas ja rohkea hevonen. Silti se on alkuperäinen suomenhevonen. Suvultaan se ei ole kovin erikoinen, mutta Ponuveikkoon ihastuinkin täysin urheilullisista lähtökohdista.

Joku varmasti huomaa, etten maininnut Totilasta ollenkaan. Siitä yksinkertaisesta syystä, että se ei minusta ole kovin erikoinen hevonen. Se on jäykän näköinen ja esittää vain hienoja show-askellajeja. Se tosin tekee jokaisen liikkeen täysin virheettä, mikä ei ole tavallista. Mutta silti, olkoonkin maailman ykköshevonen, se ei olisi ensimmäinen valintani.