Ilman heitä selvinneitä jostain sieltä,
puhuisimme nyt vierasta kieltä.
Ilman heitä, joiden ristit ovat puuta,
olisi arkipäivä kuudes joulukuuta.
Omaa kotimaataan osaa arvostaa, varsinkin kun on ollut hetken aikaa poissa. Ei Suomi täydellinen ole, mikäpä olisi. Mutta ei se turhaan ole kärjessä tutkimuksissa, joissa mitataan elämänlaatua.
Arvostan sitä, että meillä on Suomi, itsenäinen Suomi. Olen kiitollinen siitä, mitä menneet sukupolvet ovat hyväksemme tehneet. Samalla tiedän, etten koskaan voi olla tarpeeksi kiitollinen. He uhrasivat henkensä ja terveytensä isänmaansa puolesta.
Itsenäisyyspäivä on hyvä päivä kiittää sotaveteraaneja joko ääneen tai äänettömästi. Kiitos menee varmasti perille. Mutta samalla meidän jokaisen pitäisi muistaa olla kiitollinen joka päivä. Aina kun pääsemme lähtemään kotoa pelkäämättä, aina kun pääsemme kotiin vahingoittumattomina. Joka kerta, kun uutisissa kerrotaan sodista. Sillä me emme ole tehneet mitään tämän eteen, sen ovat tehneet meitä edeltävät sukupolvet, jotka ensin taistelivat Suomen itsenäiseksi ja sen jälkeen taistelivat itsenäisyyden puolesta ja lopulta rakensivat pohjan sille yhteiskunnalle, jonka hedelmistä me nyt nautimme.
Oma itsenäisyyspäiväperinne on katsoa Tuntematon sotilas. Olen nähnyt sen joka vuosi, ja joka vuosi se koskettaa yhtä paljon. Väinö Linna on onnistunut kirjoissaan (Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla -trilogia) vangitsemaan tunnelman ja Edvin Laine on siirtanyt sen kuolemattomasti filmille. Tuntematon sotilas nostaa vuodesta toiseen kiitollisuutta niitä miehiä ja naisia kohtaa, jotka oman henkenä kaupalla pitivät Suomen itsenäisenä ja antoivat meille mahdollisuuden hyvään elämään.
 |
| (c) http://www.flickr.com/photos/jannevir/ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti