Luukku 7: "Sehän on vain hevonen"

Usein ihmiset, jotka eivät harrasta ratsastusta, tai pitäisikö paremminkin sanoa, joiden elämäntapana eivät ole hevoset, eivät ymmärrä, miten tärkeitä hevosista tulee omistajilleen, hoitajilleen tai vuokraajilleen. Kyllä, hevonen on eläin, siinä missä kissa tai koirakin. Jos koiraa sanotaan ihmisen parhaaksi ystäväksi, ei hevonen jää kauas jälkeen.

Mikään ei tunnu pahemmalta, kuin yrittää selvitä surusta, että joutuu luopumaan rakkaasta hevosesta ja joku tulee sanomaan kuolemattoman lausahduksen: "Se on vain hevonen." Sinulle se voi olla vain hevonen, mutta minulle se on tukija, terapeutti ja rakas ystävä. Hevonen ymmärtää aina, se kuuntelee aina, se ei koskaan valehtele, eikä se koskaan petä. Hevosen kanssa ei tarvitse miettiä, miltä näyttää tai mitä on päällä. Sille on tärkeää vain se, että on siinä hetkessä ja läsnä.

Hoidin Unelmaa yli kahdeksan vuotta. Se on kauemmin, kuin mitä olen tuntenut suurimman osan ystävistäni. Koin sen kanssa paljon, paljon enemmän kuin useimpien kavereideni kanssa. Vietin sen kanssa enemmän aikaa, kuin mitä vietin ystävieni kanssa. Olisi kummallista, jos se ei olisi tärkeä minulle. Nyt, kun olin syksyn ulkomailla, kaipasin ehkä eniten Amia ja Simppaa. Toki pidin ystäviini yhteyttä viikoittain, mikä osaltaan helpottaa ikävää. Mutta silti kaipasin eniten hevosia. Ja miksi en olisi kaivannut? Molemmat hevoset toimivat kuin ajatus kanssani, kummankin kanssa on helppo tulla toimeen. Koskaan ei tarvitse miettiä, onko toinen tosissaan, vai esittääkö se vain.

Sitä tunnetta on ihan turha yrittää selittää kenellekkään. Toiset hevosihmiset ymmärtävät sen sanomattakin, muut eivät edes rautakangesta vääntämällä. Jostain syystä kiintymistä koiraan ei pidetä ollenkaan kummallisena, mutta hevosen pitäisi olla vain eläin.

Toki se on vain eläin. Jos kyse on onnettomuudesta, ensin pelastetaan ihmiset ja sitten eläimet, mikäli sen on mahdollista. Jos vaihtoehtona on hevosen kuolema tai ihmisen kuolema, valitsisin aina hevosen kuoleman, oli sitten kyseessä mikä tahansa hevonen tai mikä tahansa ihminen. Ja sama koskee ihan kaikkia eläimiä ja ihan kaikkia tilanteita. Mutta se ei silti tarkoita, ettenkö onnettomuuden jälkeen surisi hevosta, etteikö se olisi minulle tärkeä. Kyllä se on, ei se siitä ole kiinni.

Koska hevonen sitoo omistajansa tai hoitajansa sen hoitoon, hevosen kanssa tulee väkisinkin vietettyä aikaa. Ja joku, jonka kanssa on tekemisissä lähes päivittäin, ei vain voi olla merkityksetön. Silloin on ihan sama, onko se joku nelijalkainen, karvainen eikä puhu ihmisen kieltä vai ei. Se joku on kuitenkin tärkeä, joskus jopa tärkein kaikista. Toivottavasti kukaan ei mene vuosien ihmissuhteen hajottua sanomaan toiselle, että "Se on vain yksi ihminen, jatka elämääsi." mikäli toinen kaipaa lohdustusta. Niinpä toivottavasti joskus hevosensakin menettänyttä osattaisiin lohduttaa oikeasti.

Those memories are the only thing I have.
(c) Jatta