Kisakauden avaus

Eilen meni taas koko päivä tallilla, koska meillä oli seuran tämän vuoden ensimmäiset kisat ja se tarkoitti samalla kisakauden avausta mullekin. Siitä onkin jo aikaa, kun olin viimeksi koulukisoissa. Viime keväänä mulla oli hyvä kisarutiini, koska menin keskimäärin kaksi kisarataa joka toinen viikonloppu. Nyt olin edellisen kerran ollut kouluradalla elokuussa tuntseissa ja syyskauden startit rajoittui kahteen esterataan joulukuun alussa. Niinpä jännitin aika paljon ennen kisoja. Olihan mulla myös uusi hevonen alla.

Ratsuna oli siis Antti, josta olisi kova yritys tehdä mulle uusi kisahevonen. Ei aloitettu mitenkään vaatimattomasti vaan suoraan A-merkistä. Tosin siis koulutetulla hevosella ei pitäisi olla mitään ongelmaa ratsastaa Helppo A -rataa. Eikä oikeastaan ollutkaan, varsinkaan kun laitoin Antille kanget. Se on aika vahva nivelillä.

Kaksi ensimmäistä luokkaa yritin olla useammassa paikassa samaan aikaan, koska olen myös seuran kisatiimissä ja järjestämässä kisoja. Lopulta olin C-merkin valvomassa verryttelyä ja B-merkin aikana vaihdoin omat kamat ja laskin pisteitä. Mulla oli kisahoitaja paikalla, joten hevosen laittamisesta ei onneksi tarvinnut stressata. Hevonen ja minä oltiin molemmat oikeaan aikaan maneesissa ja päästiin aloittamaan verkka.

Antti ihmetteli aluksi kaikkea ja oli huomattavasti kevyempi ratsastaa kuin tunnilla. Verkka-alue ei ollut mitenkään kovin iso, n. 20m x 20m maneesin päässä. Olisin halunnut aloittaa ratsastamalla melko reipasta ravia ympyrällä, mutta nyt piti vaan tyytyä tähän ja menin vähän rauhallisempaa ravia ja aloitin kootummassa muodossa. Verkassa Antti oli ihan hyvä ja lähdin radalle melko luottavaisena, vaikka en mitään ihmeellistä odottanutkaan.

Radasta on turha selittää mitään erikoisempaa, näette videolta sen varmaan parhaiten. Luokkana siis A-merkin kouluohjelma ja tulos oli 60% tasan, ei siis ihan huonosti. Muutamia isompia virheitä mahtui mukaan ja ne vähän ärsyttää, mutta onnistuneet pätkät olikin sitten oikeasti onnistuneita. Ja saatinhan me yksi kasikin, keskiravista. Se kyllä näytti varmaan paljon paremmalta takaa kuin sivusta. Jouduin lopussa ottamaan liian rajusti kiinni, koska meinasin pudota. Antilla on vähän enemmän tuota keskiraviakin.

Ensimmäisessä myötälaukan nostossa käytin varmaan liian paljon kannusta ja Antti vähän protestoi sitä. Videolta ei sitä niin näe, mutta se meinasi pysähtyä vastalaukan jälkeen kulmaan ja jouduin jo siinä käskemään. Laukannostossa Antti sitten huomautti vähän. Sain sen yllättävän hyvin kiinni ja jatkettiin ihan hyvässä järjestyksessä, vaikka keskilaukkaa ratsastin aika varovasti sen jälkeen. Keskiravirikko ärsyttää ehkä eniten, koska Antti teki sen pari kertaa verkassakin ja tiesin, että mun pitää ratsastaa tosi tarkasti ne keskiravit. Silti ohja pääsi löystymään ja hevonen laukkasi heti. Eipä paljoa anna virheitä anteeksi. Ennen Anttia kaikki mun kisahevoset on menneet keskiravit ilman sen suurempaa pelkoa laukasta, joten olen tottunut ratsastamaan ne vähän liian huolettomasti. Toinen tosi pahasti ärsyttävä virhe oli se laukanvaihto laukkalävistäjän päätteeksi. Harjoiteltiin sitä perjantaina tunnilla monta kertaa ja tiesin, että mun pitää ratsastaa se tosi huolellisesti. Luulinkin tehneeni niin, mutta ilmeisesti raviin siirtymisessä herpaannuin sen verran, että Antti vaihtoi laukan vikassa askeleessa.

Mutta kun ottaa huomioon nuo aika monet virheet, tulos itsessään on ihan rohkaiseva. Ikävää vaan, että Antti on noin 100% helpompi ratsastaa kangilla kuin nivelillä ja tuntiratsastajien mestaruudet mennään nivelillä. Eli pitäisi ehkä opetella ratsastamaan sitä nivelilläkin ennen kesää.


Isi on kuvannut videon, historiallisesti molemmat vanhemmat oli katsomassa, koska startattiin siskon kanssa peräkkäin.

Ratsastin sitten kisojen jälkeen Dellan pikaisesti läpi kaikissa askellajeissa. Tamma oli hyvä ja ansaitsi kevyemmän päivänsä. Olen mä jotain tehnyt oikein sen kanssa, kun se on tällä hetkellä taas tosi helppo ratsastaa. Lisäksi juoksutin Lillin, joka oli aika laiska ja lisäksi huonolla tuulella, koska se puri mua erittäin ikävästi jalasta. Tällä hetkellä se on täysin kosketusarka ja siinä on kämmenen kokoinen mustelma. Tilanne itsessään oli vähän tyhmä, koska varoitin Lilliä jo kaksi kertaa ja sitten se iski kiinni. No, olenpa ensi kerralla varovaisempi.

Tunnilla menin Lempillä, joka on iso, yli 180cm puoliveritamma. Ratsastin sillä muutamia kertoja kun se tuli viime keväänä tallille. Silloin se oli herkkä, reipas ja kiva ratsastaa. Nyt se oli vähemmän herkkä ja vähemmän reipas, mutta edelleen kiva. Tunnilla kaikilla oli vähän vieraammat ratsut ja tehtiin ihan perusratsastusta. Alkuverkka oli itsenäinen ja testasin lähinnä, että Lempi reagoi pohkeeseen ja pidätteisiin ja sen jälkeen taivuttelin sitä. Se vähän roikkui kädellä, mutta parani kun sai takajalkoihinsa vähän liikettä.

Alkuverkan jälkeen tehtiin voltteja ja avotaivutuksia, joissa Lempi oli vähän liian hidas ja lisäksi vastusteli taipumista. Jätin raipan pois jo alkutunnista, koska Lempiä ärsytti pelkkä sen mukanaolo niin paljon. Tammalla on melko ikävä tapa alkaa pukitella, mikäli raippa on mukana eikä se tykkää siitä. Joten olisin kaivannut vähän lisää terävyyttä pohkeeseen, mutta alkoi Lempi sitten pikkuhiljaa uskoa, että sen pitää tehdä töitäkin. Ja sen jälkeen oli ratsastajan vuoro tehdä töitä, koska ravattiin ympyrällä ilman jalustimia. Lempillä on aika iso ravi ja mun oli vähän vaikea istua siellä. Lisäksi sain tehtävän keskittyä käsiin ja siihen, ettei ne heilu ylös-alas vaan enemmän myötää hevosen suuta kohti. En muista milloin viimeksi olisin oikeasti keskittynyt noin paljon hevosen selässä. Piti istua suorassa, pysyä mukana Lempin isossa liikkeessä ja sitten vielä käyttää kaikki loppu energia siihen, että kädet pysyi hiljaa suhteessa hevosen suuhun. Kyllä se onnistuikin, mutta vähän siinä sai jo purra hammasta.

Loppuverkassa Lempi olikin sitten oikein kiva, kyllä kannatti tehdä töitä tunti sitä varten. Olisi ihanaa joskus ratsastaa kaksi tuntia putkeen, niin että ensin saisi hevosen toimimaan ja sitten voisi poimia työnsä hedelmät ja nauttia toimivasta hevosesta ja tehdä vähän temppuja. Mutta ratsastuskoululla pitää yleensä aina aloittaa alusta ja siitä, että hevonen kuuntelee apuja ja liikkuu eteen. Sen jälkeen vasta kannattaa ylipäätään alkaa tehdä mitään, joten yleensä suurin osa tunneista menee siihen hevosten ratsastamiseen avuille. Mutta toiselta kannalta ajateltuna: oppii ratsastamaan monenlaisia hevosia ja perusratsastus on kunnossa. Mutta onhan sitä välillä kiva leikkiä kouluratsastajaa ja tehdä lennokkaita väistöjä tai muuta vastaavaa hyvin toimivalla hevosella.

Olin vielä koko illan tallilla, niin että päivän saldoksi tuli kevyet 14 tuntia. Hoidin Simpan kunnolla ja Dellan ja Lillin vielä loppuun. Pääasiassa kyllä juttelin kavereiden kanssa. Sunnuntaisin tallilla on paljon vanhoja hoitajia, joita en muuten juuri näe ja on aina yhtä mukava vaihtaa kuulumisia. Mutta täytyy sanoa, että tuon 14 tunnin jälkeen oli ihan kiva lähteä kotiinkin.