Jos saisin keksiä ihan täydellisen hevosen itselleni, se olisi seuraavanlainen. Siinä olisi monia piirteitä omista suosikkihevosistani yhdistettynä yhteen ja samaan hevoseen.
Ensinnäkin hevonen olisi ruuna. Tammat on ihan kivoja, mutta kuten vähän vitsillä sanotaan: ruunaa käsketään, orilta pyydetaan ja tammalle lähetetään kirjallinen hakemus kahtena kappaleena. Ruunan kanssa elämä vaan yleensä on paljon helpompaa. Ei kiimoja, ei tammailua, ei herneitä nenässä, kun vähän käsket. Tästä ehkä vähän voi myös päätellä, mitä muuta haluaisin hevoselta. Sen pitäisi olla selkeä ja asiallinen käsitellä. Hevosella saa mielellään olla persoona, mutta sen pitäisi kuitenkin olla hyvin käsitelty ja helppo lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta saa siinä silti olla luonnetta ja musta on vain kiva, jos hevosella on omia "tapoja". Toivoisin, että hevonen olisi sosiaalinen ja utelias, silloin sen kanssa on kiva touhuta. Vähän sellainen halinalle on oikeasti aika mukava, niitä noi mun hoitohevoset usein on.
Ratsastaessa hevonen saisi olla reipas, ehkä vähän kuuma, mutta ei sekopää. Eli hyvällä tavalla energinen, mutta kuitenkin asiallinen ja luotettava. Herkkä ja kevyt ratsastaa sekä ohjalla että pohkeella. Kapasiteettia saisi olla mahdollisimman paljon, vähintään 120cm radoille. Koulutustaso vähintään VaB, jotta voisin oppia hevoselta jotain. Hevosen ei tarvitse antaa asioita ilmaiseksi, mielummin jopa niin, että se palkitsee vain oikeasta ratsastuksesta. Mutta ei kuitenkaan niin, että se rankaisee jokaisesta pienestäkin virheestä esim. esteradalla. Muutenkin kun olen enemmän esteratsastaja, sillä puolella on hevosellekin enemmän toiveita. Esteäly on ihan ehdoton ja samoin varovaisuus. Hevosen pitäisi imeä esteelle ja hypätä ihan kaikki mitä eteen laittaa. Ja tosiaan olla sen verran kiltti, että antaa anteeksi huonoja lähestymisiä tms. ja korjaa välillä virheitä. Koulupuolella saa sitten olla tarkempi ja vaatia sitä pikkurilliäkin oikeaan asentoon toimiakseen.
Ykkösjuttu kuitenkin on se, että hevosen pitää olla sellainen, että voin luottaa siihen ja myös, että se osaa luottaa ratsastajaansa. Se ei tarkoita täydellistä automaattia ja tasaista suorittajaa, hevoselta saa löytyä omaa tahtoa ja luonnetta. Mutta sen pitää olla rehellinen töissä, niin että se yrittää joka tapauksessa parhaansa. Väliin voi sitten esittää omia kuvioita.
Jos mennään sitten ihan yksityiskohtiin, mun suosikkiväri on aina ollut punarautias, mitä kirkkaampi, sitä parempi. Kun siihen yhdistetään läsi ja neljä korkeaa sukkaa, hevonen on aika täydellisen värinen. Yksi ihanimmista on Don Laurie, en voi olla kuolaamatta sitä. Tästä poikkeus on suomenhevonen, jonka pitäisi olla puhdas liinakko, pitkäharjainen ja piirtopäinen, myös läsi käy. Esimerkiksi Friisin Paletti ja Linkker on kauniita, vaikkei kumpikaan kyllä ole kuin liinahtavia.
Lyhyesti unelmahevosessani olisi siis piirteitä ainakin Unelmasta, Amista, Simpasta ja Ultrasta. Jokaisesta niistä mukana on ne parhaat puolet, sillä lopulta mikään hevonen ei ole täydellinen. On vain hevosia, joiden huonot piirteet ärsyttävät enemmän kuin hyvät korvaavat ja hevosia, joiden huonojen piirteiden kanssa jaksaa elää, koska hyviä piirteitä on niin paljon enemmän. Suosikeiksi tulevat ne, joiden huonoja piirteitä ei edes huomaa, vaikka ne ovatkin olemassa, koska muita ne piirteet ärsyttävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti