Pelto, pimeys ja pitkä päivä

Perjantait on jostain syystä tosi usein aika erikoisia. Ehkä se on vaan se, että olen koko päivän liikkeellä, enkä selvästi osaa olla täyttämättä jokaista minuuttia jollain tekemisellä.

Tänäänkin ensin aamulla oli ratsastustunti. Mulle oli merkattu Bambi, mutta tällä viikolla vaihdettiin sitten toisin päin ja menin Antilla. Tunnilla oli puomeja ja teemana laukanvaihdot puomeilla. No ihan suunnitelmien mukaan ei päästy menemään, koska yksi hevosista villiityi ja toinen kieltäytyi tekemästä mitään. Mulle sitten annettiin vähän vaikeampia tehtäviä lopuksi, koska Antti oli ihan ok.

Aloitettiin kuitenkin alkuverkalla ravissa ja tehtiin nelikaarista, ilman puomeja. Pitkällä sivulla piti mennä avotaivutusta ja vaihtaa taivutuksen suunta puolessa välissä. Nelikaarinen oli ok ja Antti jopa taipui molempiin suuntiin. Avoissa ensimmäinen pätkä meni aina hyvin (eli taivutus sisälle), mutta ulospäin taivutusta Antti ei oikein tajunnut ja siitä ei sitten tullutkaan mitään. Tultiin vielä muutama kolmikaarinen ravissa puomien yli molempiin suuntiin ennen laukkaamista. Laukassa oltiin keskiympyrällä vasemmassa kierroksessa ja tehtävänä oli ratsastaa kymmenen onnistunutta lähestymistä puomeille (2. ja 4.) sen jälkeen, kun oltiin tultu muutama kierros verryttelyä. Antilla oli tosi helppo sovittaa askeleet ja viisi ensimmäistä onnistuikin hyvin. Sitten tuli yksi huono lähestyminen. En oikein tiedä, mitä siinä tapahtui, todennäköisesti Antti jäi vähän pohkeen taakse ja sen takia askel ei osunut. Loput viisi sujui taas sitten täysin ongelmitta.

Puomit oli siis pituushalkaisijalla. Kuvasta poiketen 1. ja 2. sekä 4. ja 5. välissä oli enemmän tilaa.

Oikeassa kierroksessa jatkettiin sen jälkeen kolmikaariselle niin, että pitkältä sivulta nostettiin laukka, laukattiin ensimmäisen puomin yli, raviin siirtyminen, toisen puomin yli, neljännen puomin yli ja laukannosto ja vielä viides puomi. Tässä Antti vähän kuumui ja laukannostot oli turhankin räjähtäviä. Pidätteet sen sijaan ei menneet läpi ja siirtymiset raviin oli huonoja.

Viimeinen yhteinen tehtävä oli tulla vasemmasta kierroksesta kolmikaarista, ensin ilman puomeja ja tehdä käynnin kautta vaihdot keskihalkaisijalla. Ensimmäisellä kerralla tulin liian vinosti toiselta kaarelta kolmennelle ja en ehtinyt siksi valmistella siirtymistä. Toinen kerta onnistui paremmin. Sen jälkeen tultiin 2. ja 4. yli kolmikaarista ja puomeilla vaihdot. Alkuun Antti ryysäsi puomille pidätteitä päin ja teki sitten mitä ihmeellisempiä loikkia puomien yli. Kun sain sitten pidätteet läpi, olin itse liikkeen edellä. Kakkos puomille onnistuttiin melkein joka kerta, neljäs oli paljon hankalampi. Lopulta sain sille tien kuntoon (tulin aina liian vinosti), pidätteet läpi ja odotin itse ylävartalolla ja Antti oli paljon parempi.

Lopuksi sain tulla vielä vähän monimutkaisemman tehtävän. Ensin 1., 2., 1. pääty-ympyrällä (vasen kierros), sitten 2. ja suunnan vaihto ja keskiympyrällä 4. ja 2. ja sen jälkeen 4.:n yli suunnan vaihto ja pääty-ympyrällä 5., 4., 5., jonka jälkeen ratapoikkisuuntaanleikkaa 3.:n yli. Jouduin aika tarkasti ratsastamaan ympyrät, koska Antti tarjosi itse vain vaihtoja. Se tykkää vaihtaa. Askeleet sopi aika hyvin, joskin loppua kohden huomasin, että kädet alkoi väsyä pitämiseen. Radan jälkeen jouduin vielä ratsastamaan laukan kasaan ja hevosen avuille ja sitten sama toiseen suuntaan, ilman pääty-ympyröitä alussa ja lopussa. Eli vasemmalta 1., 2.:n yli suunanvaihto, 3., 4., 3. keskiympyrällä, 4.:n yli suunnanvaihto, 5. ja vielä loppuun ratapoikkisuuntaan leikkaa 3.:n yli. Radan loppua kohden alkoi oikeasti olla aika epätoivoinen fiilis, koska Antti ignorasi puolet pidätteistä ja jouduin pitämään sitä ihan liikaa. Onneksi se loppuraveissa oli melko kevyt ja pyöreä. Muutenkin se kyllä esitti muutamia ihan kivoja pätkiä alkuverkassa. En edelleenkään tiedä, mitä olen tehnyt silloin kun se toimii. Jotenkin Antti on tosi ailahtelevainen. Jonain päivänä se kulkee ilman mitään ongelmaa ja seuraavana tuntuu kuin istuisi kivihevosen selässä.

Kunnon estekönötys
(c) Jatta

Tunnin jälkeen lähdin taas käymään Sipoossa auttelemassa. Ehdin siivota muutaman karsinan ennen kuin otettiin hevoset sisään. Menin tänään T:llä, mikä vähän yllätti mut, koska oltiin aikaisemmin puhuttu, etten ihan heti sen selkään välttämättä halua, koska se osaa olla aikamoinen katapultti. Suunnitelma oli tosin hankitreeni pellolla käynnissä, joten siinä mielessä mitään suurempaa ongelmaa ei ollut. T oli ihan asiallisesti ja uskalsin itsekin pikku hiljaa rentoutua. Muutaman kerran tamma yritti vähän loikkia, mutta rauhoittui itse asiassa paljon P:tä helpommin. En tosin silti ole ihan varma, että sillä uskaltaisin ravata tai laukata, sen verran olen niitä sen tempauksia katsellut ja kuunnellut. Oli muuten tosi kiva ratsastaa hangessa, eipä tule sitäkään liikaa tehtyä. Kummallisista asioista tulee iloiseksi.

Ajelin sitten takaisin ja vaatteiden vaihdon jälkeen hoidin Amin, Simpan, Dellan ja Lillin, talutin alkeiskurssilla Amia tunnin, ratsastin Veeralla tauolla ilman satulaa ja hengailin muuten vain odotellessa tuntien päättymistä. Ratsastin sitten vielä Dellan illalla tuntien jälkeen ja tamma oli jälleen tosi hyvä. Se liikkui pyöreänä ja hyvänä ihan alusta asti ja lopulta ravailin sillä pitkin ohjin ja Della oli tosi tyytyväisen tuntuinen. En olisi ikinä vuosi sitten uskonut joskus ratsastavani Dellaa näin, mutta niin vain sillä voi mennä pitkin ohjin ilman, että se häipyy paikalta. Vuosi sitten se pysyi mulla hädin tuskin käsissä lyhyinkään ohjin. Valtavasti on tyttö kehittynyt ja varmaan sitä itsellekin on tullut jotain taitoa lisää. En olisi T:lläkään kuvitellutkaan ratsastavani viime vuonna. Ja Dellasta pitää sanoa vielä se, että ihan viimeisten viikkojen aikana olen huomannut, että tamma on alkanut luottaa. Tänäänkin maneesissa oli vain yksi valorivi päällä, joten siellä oli pimeitä reunoja. Kerran Della kysyi, olenko varma, että se on turvallista. Sen jälkeen se meni siitä ilman epäröintiä. En tiedä, mitä on tapahtunut, että juuri nyt olen sen huomannut, olenhan mä Dellaa kohta vuoden hoitanut. Mutta samalla, kun Della on alkanut osoittaa luottamusta, olen itse alkanut luottaa siihen enemmän ja enemmän ja sehän vain ruokkii positiivisesti itseään. Tällä hetkellä mä nautin Dellan kanssa touhuamisesta enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Ilta meni sitten vähän myöhäiseksi, kun jäin maneesiin fiilistelemään Deltsun kanssa ja sen jälkeen sisko tulikin hakemaan, kun oli myöhään liikkeellä. Nyt olisi aika mennä nukkumaan, koska huomenna on taas herätys aamulla tallille.