Tavallisia hoitopäiviä

Olen tässä pari päivää käynyt ihan vain hoitelemassa tallilla. Tosi outoa pitkästä aikaa olla niin, etten ratsasta joka päivä tai melkein joka päivä. Ihan terveellistä varmaan näin, ettei pidä kaikkea itsestään selvyytenä. Mun piti mennä hoitamaan myös maanantaina, mutta erinäisten tapahtumien takia se jäi välistä ja olin vain tänään ja eilen. Kumpanakaan päivänä ei tosin tapahtunut mitään sen erikoisempaa.

Eilen hoidin vain Simpan, Dellan ja Lillin. Päivään kuului kaikkien hevosten harjaus ja kamojen putsaus. Lillillä on varmaan alkamassa uhmaikä tai jotain, koska se jaksaa osoittaa mieltään joka asiasta. Omaa ja hevosen mielenrauhaa säästääkseni harjaankin sitä nykyisin enimmäkseen käytävällä. Karsinassa sitä joutuu vahtimaan joka sekunti, mikä on aika rasittavaa. Della taas oli eilen harvinaisen hyvällä tuulella. Usein se näyttää happamalta ja käyn vain harjaamassa sen ilman sen suurempia paijailuita. Eilen se olikin sitten suorastaan iloinen ja olisi tykännyt seurustella. Ikävä vaan, että muutaman väärinkäsityksen takia mulle jäi kovin vähän aikaa harjata se. Simppa sen sijaan oli oma iloinen itsensä ja harjaamisesta ei meinannut tulla mitään, koska herra olisi vain halunnut halia.

Tänään hoidettavien listalla oli lisäksi Ami. Simppaa ja Dellaa hoidan itsekseni, joten käytännössä se tarkoittaa sitä, että hoidan ne joka päivä. Lillillä on toinenkin hoitaja, jonka kanssa sovitaan hoitamiset tosi joustavasti sen mukaan, miten kummallakin on aikaa ja miltä tyttösen viikkosuunnitelma näyttää. Amilla mulla on sitten vakipäivät keskiviikko, perjantai ja lauantai. Olen hoitanut niitä päivä niin kauan kuin muistan, perjantaita ja lauantaita itse asiassa koko yhdeksän vuotisen hoitourani ajan.

Mutta takaisin asiaan. Ami oli päättänyt nukkua lantakasassa, koska sen toinen lautanen ja reisi oli ihan ruskea. Onneksi se oli eilen hinkattu oikein puhtaaksi ja sain uudenkin läiskän irti melko helposti. Mutta kyllä noissa valkoisissa poneissa on vain hirveästi enemmän työtä. En ikinä osta itselleni valkoista hevosta, en ikinä. Muistakaa se sitten, kun alan hehkuttaa sitä, kuinka ihanan kimon olen löytänyt ja tulkaa kertomaan, etten osta sitä, ikinä. Mutta ainakin kimot on aina tallin puhtaimpia, koska niissä näkyy niin hyvin kaikki lika. Ami on vielä aivan valkoinen, joten joka ikinen läiskä suorastaan hohtaa siitä, toisin kuin harmahtavamilla kimoilla.

Lisäksi harjasin tänään kaikki kolme hevosta. Della oli taas happamalla tuulella, tänään tietysti olisi ollut aikaa seurustella sen kanssa. Simppa sen sijaan olisi halunnut seurustella vähän liikaakin ja lopulta keskitti energiansa harjoilla leikkimiseen samalla, kun yritin saada sitä harjatuksi. Se saattaa olla tosi raivostuttava toisinaan, mutta en vain osaa komentaa sitä, kun toinen on aina niin iloinen. Ja onhan se kieltämättä söpöä, että se jaksaa aina ilahtua siitä, että tulen karsinaan.

Mun on kyllä myös vielä mainostettava, että talutin tänään alkeiskurssilla, tätä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Okei, vaihdettiin toisen hoitajan kanssa niin, että hän talutti Amin tenavatunnilla ja mä talutin sitten Meten alkeiskurssilla. Mette oli tosi helppo avustettava. Ensinkin se ei kuntoonlaitoissa yrittänyt mitään poneille ominaisia konnankoukkuja, vaan seisoi hipihiljaa ja suorastaan haukkasi kuolaimet suuhun. Eikä se muutenkaan ole urautunut alkeisratsu, joten se teki juuri mitä käskettiin. Laukkaaminen tosin oli vähän jännittävää mullekin, koska Mette on aika reipas ja tyypillisenä suomenhevosena sillä on taipumus vähän juosta yli. Tosin opettaja rauhoitteli ratsastajaa sillä, että taluttaja on "erittäin kokenut ja hyvä", mikä kieltämättä sai mut hymyilemään. Onhan se kiva saada pieni kehu silloin tällöin. Mutta eipä siinä laukassa sitten mitään tapahtunut. Sain kyllä juosta vieressä, mutta Mette oli oikein kiltisti joka kerta. Ikävää oli vain se, että poneilla oli huomattavasti paremmat jarrut ja ne hidasti käyntiin muutamassa metrissä. Mette ei ihan pysähtynyt yhtä nopeasti, joten laukan jälkeen oli pieni paniikkijarrutuksen paikka.

Kehuista tuli muuten mieleen, että meidän sunnuntain sijainen oli sitten kehunut kaikille muille opettajille, kuinka hyvin Kola oli mennyt. Toisaalta tosi kiva kuulla, mutta samalla jotenkin vaivaannuttavaa, koska en mä nyt niin hyvä ratsastaja ole. Dellakin sai kyllä kehuja lauantaista useammalta ihmiseltä. Myös monet Dellalla viime viikolla menneet ratsastajat ovat sanoneet, että se on mukava ratsastaa. Se mua lämmittää, koska sen kanssa on kuitenkin useampi kuukausi tehty töitä.

Della leikki kukkulan kuningasta.

Tästä tuli nyt tällainen ajatusten tilkkutäkki, koittakaa kestää. Ja tietysti tervetuloa kaikille uusille lukijoille. Eikö sekin ole parempi toivottaa myöhään kuin ei milloinkaan? Loppuun vielä muutama mainoslinkki. Ensin Kisateamin arvontaan, palkinnot on tosi hyvät, käytää kurkkaamassa. Ja kiitän kaikkia, jotka käy katsomassa mun asun Hööksin kisassa. Mielellään saa äänestää, jos tykkää :)