Leiki kouluratsastajaa!

 

Kaikki postauksen kuvat on helmikuun alusta.
(c) Jatta

Palasin perjantaina illalla Helsinkiin, loppuviikko meni myös ihan kivasti. En käynyt enää uudestaan maastossa, koska ilma oli jatkuvasti tosi tuulinen. Keskellä peltoja viima oli suorastaan hyytävä. Hevoset oli ihan nätisti, mitä nyt ori kävi torstaina vähän ylikierroksilla. Perjantaina aamulla kaikki hevoset oli tosi nätisti sitten, vastapainoksi viikon keskusteluista.

Eilen eli lauantaina pääsin hoitamaan pitkästä aikaa. Teki mieli lähteä tallille jo perjantaina, mutta ei siinä olisi ollut mitään järkeä. Lauantaina menin jo kahdeksaksi, jotta olin hyvä hoitaja ja ehdin hoitaa myös ennen tunteja. Muutenkin ehdin hoitaa varsinkin Simpan ja Amin hyvin. Della ja Lilli oli koko päivän ulkona ja niiden kanssa tuli vähän kiire, koska laitoin ensin Lillin kuntoon ratsastukseen ja sitten oli enää vajaa puoli tuntia ennen kuin mun piti olla Dellan selässä maneesissa.

(c) Jatta

Meillä oli siis ylimääräinen valmennustunti ja menin Dellalla. Lassi oli toisella ratsastajalla, joten en voinut saada sitä ja toisaalta halusin kokeilla, millainen Della on oltuaan viikon tunneilla, joten olin tyytyväinen hevosvalintaan. Kerrankin. Laitoin opettajan kehotuksesta Dellalle kanget ja tajusin sitten, etten koskaan ollut sillä mennyt kangilla aikaisemmin.

Tunti aloitettiin ratsastamalla hevosia pyöreiksi eteen-alas, eli juuri samalla tavalla, mitä olin Dellaa ratsastanut koko ajan. Se onkin mun mielestä paras tapa aloittaa tamman kanssa. Jos sen yrittää saada heti lyhyeksi ja korkeaksi, se vain hermostuu kovia apuja. Pikku hiljaa nostamalla se pysyy helpommin pyöreänä ja rentona.

(c) Jatta

Kankien kanssa lyhentäminenkin oli helpompi juttu. Tosin multa koko ajan luisui nivelohja kädestä ja vähän väliä kanki oli liian voimakkaana. Jouduin keskittymään tosi paljon siihen, että lyhennän nivelohjaa ja pidennän kankiohjaa säännöllisesti. Pyöreänä Della meni hyvin ja tosiaan lyhenikin ihan ok, mutta se oli taas ihan tyhjä vasemmalle ja kaatui oikeaa pohjetta päin. En saanut sitä korjattua kovin hyvin, koska pidin itse liikaa kiinni oikeasta ohjasta. Jotenkin luonnotonta päästää irti sisäohjasta ja pitää ulko-ohja tuntumalla niin, ettei hevonen kuitenkaan ole sisäpohkeen ympärillä, koska se silloin asettuu ulospäin. Pikku hiljaa Della tosin alkoi sitten ottaa tuntumaa vasemmallekin ohjalle ja samalla se alkoi suoristua ja parantua muutenkin.

Ravi olikin sitten ihan hyvää, mutta laukasta Deltsu veti herneet nenään ja yritti vähän hyppiä pystyyn. Kun lopulta sain sen laukkaamaan eteen, se laukkasi aivan liikaa ylös ja aivan liian vähän eteen ja oli yritti jatkuvasti jäädä pomppimaan paikalleen. Jouduin päästämään sen pidemmäksi ennen kuin se tasoittui ja alkoi laukata paremmin. Tosin ei se kovin pitkäksi mennyt, joten laukka oli kuitenkin ihan hyvää. Laukan jälkeinen ravi oli myös tosi hyvää, joskin Dellalla oli melkein liiankin hidas tahti ja se meinasi jäädä vähän ponnettomaksi takaa ajoittain. Suunnan vaihto ja laukka vasemmalle sai tamman ajattelemaan enemmän eteen ja sekä laukka että ravi sujuivatkin näin päin paremmin.

Tässä kuvassa en leiki kouluratsastajaa.
(c) Jatta

Välikäyntien jälkeen jatkettiin siirtymisillä käynnin ja ravin välillä. Muutamat ensimmäiset siirtymiset meni vähän haparoiden, mutta sen jälkeen alkoi sujua. Sain itse istuttua paremmin, sen jälkeen kun opettaja käski leikkiä kouluratsastajaa ja hevonen ravasi ihan huippu hyvin. Se oli kevyt edestä ja kuunteli ihan pienimpiäkin apuja. Kun sain itseni pidettyä hiljaa ja vaikutettua istunnalla tai pohkeella vain tarvittaessa, Della oikeasti teki tosi hyviä siirtymisiä, joissa se oli pyöreänä ja takajalkojensa päällä. Loppuraveissa sitten annoin sen olla pyöreä ja matala, koska se oli kyllä ylittänyt itsensä ja hionnutkin tunnilla. Lopuksi teimme loivia kiemurauria pitkille sivuilla ja Della oli sen tuntuinen, että se odotti jokaista apua. Jos olisin vain istunut tekemättä mitään, se olisi ravannut päin seinää ja kysynyt sitten, mitä pitää tehdä.

(c) Jatta

Opettaja kehui tunnin jälkeen sekä hevosta että ratsastajaa. Hevonen olikin tosi hyvä ja ratsastajakin parani kyllä. Tuo kouluratsastajan leikkiminen selvästi toimi ja se liittyy samaan, kuin mistä sain Ultran kanssa oivalluksen. Eli pitää istua tarpeeksi takana (eli pystyssä) ja sitä kautta ratsastaa hevonen takajalkojensa päälle ja pohkeella ratsastaa se niskasta ylös. Mutta jos itse ei ole ryhdikäs, ei hevonenkaan voi olla. Näillä eväin on kyllä hyvä jatkaa taas eteenpäin. Mietin vain, milloin putoan maanpinnalle (mielellään kuvainnollisesti), koska ei hevoset vaan voi olla näin hyviä loputtomasti.