Kevättä rinnassa

Tänään olin taas "pitkästä aikaa" käymässä hoitelemassa muutamia yksäreitä. Edellisestä kerrasta on pari viikkoa aikaa, joten onhan tässä siinä mielessä ollut väliä.

Tänään olin tunnilla H:lla, joka oli aika pirteällä tuulella. Kuntoonlaitto oli hermoja raastavaa, koska hevonen yritti syödä kaiken mahdollisen ja vähän mahdottomiakin asioita. Se on vaan ihan mahdoton häseltäjä ja hevonen, jolla pitäisi olla koko ajan jotain tekemistä. Sain sen lopulta kuntoon ja tänään H jopa malttoi seistä ja pääsin selkäänkin ekalla kerralla. Alkuun se oli jopa yllättävän rauhallinen ja rentouduin itse ehkä jopa liikaa. Kävelin kentällä alkukäyntejä edellisen tunnin seassa ja yhtäkkiä H hyppäsi suoraksi pystyyn. Tunsin, kuinka painopiste oli tosi takana ja pelkäsin jo putoavani. Tosin pitkästä aikaa tuli sellainen "en tasan tipu, en tipu!" Viime aikoina musta tuntuu, että olen luovuttanut "liian helposti" ja suostunut putoamaan. Taisteluhenki alkaa siis taas heräillä, se lupaa hyvää. Joka tapauksessa ehdin myös ajatella, että H menettää tasapainonsa ja kaatuu, mutta siinä vaiheessa se jo laskeutui alas ja sain sen käännettyä ympyrälle. Alan selvästi oppia, hyvä minä. Kun H sitten rauhoittui neljälle jalalle, huomasin iskeneeni huuleni sen kaulaan. Ainakaan tällä kertaa en siis itse ollut liian takakenossa, päinvastoin.

Tunnilla H oli sitten ihan rauhallinen. Lukuunottamatta sitä, että toinen tunnilla ollut hevonen oli sen mielestä kamala uhkaaja. Tammat on vuorotellen kiimassa ja H luulee olevansa ori, joten sen mielestä tämä toinen hevonen oli suurikin haastaja ja sen piti joka välissä yrittää uhitella ja näyttää, kuka on pomo. Sainkin koko tunnin varoa, etten mennyt liian lähelle, sillä samalla H:n kaikki keskittyminen katosi kuin tuhka tuuleen.

Kun pysyimme tarpeeksi kaukana toisesta ratsukosta, H toimi hienosti. Se pysyi hyvin tasaisena ja kuulolla ja liikkui myös paremmin eteen, kuin viimeksi sillä mennessäni. Vasen kierros on edelleen paljon oikeaa helpompi, mutta sain taas ratsastettua sitä pyöreämmäksi ja pehmeämmäksi myös oikealle. Tunti oli taivuttelupainotteinen ja tehtiin kolmikaarisia, ympyröitä ja loivia kiemuroita. Lisäksi niihin yhdistettiin siirtymisiä sekä askellajien välillä että askellajien sisällä. H toimi tänään siirtymisissä kuin ajatus. Vaikka tein siirtymiset aina melkein pelkästään istunnalla, jopa se tuntui ajoittain liian voimakkaalta ja H esimerkiksi ravista käyntiin siirryttäessä meinasi pysähtyä useamman kerran. Erityisesti laukkaan olin tänään tyytyväinen. Laukattiin vain muutamia pitkiä sivuja, mutta H nosti laukat hienosti, laukkasi hyvin ja siirtyi takaisin raviin helposti. Se säilytti saman muodon ja tuntuman läpi tehtävän ja itse vain istuin kyydissä ja nautin. Muutenkin musta tuntui, että istuin tänään harvinaisen hyvin. Varmaan yhdistelmä koulusatula, tarpeeksi pitkät jalustimet ja rehellisesti pyöreä hevonen sai mut istumaan itse ryhdikkäänä ja tarpeeksi pystyssä.

Joka tapauksessa olin tuntiin tosi tyytyväinen. Sekä hevoseen että pitkästä aikaa myös itseeni. Onnistuin kaiken lisäksi pysymään itse rauhallisena, vaikka H vähän kävikin ylikierroksilla. Se selkeästi kaipaa ratsastaessakin vain tekemistä ja tylsistyy ilman ajateltavaa. Ja onhan se ihan mahtavaa ratsastaa hevosella, joka oikeasti haluaa tehdä töitä ja miellyttää ratsastajaansa.

Tunnin jälkeen hoidin hevosen ja kamat ja siistittiin vielä H:n ylikasvaneet karvat. Se palailee taas treeniin, joten pitäähän sen näyttääkin sitten urheiluhevoselta eikä puskaponilta.