Pääsiäisen jälkeen vietettiin viikko perheen kanssa Tahkolla. Tai no viikko, perillä oltiin kolme päivää ja siihen matkat päälle.
Sää suosi meitä ehdottomasti, koko viikon paistoi enemmän ja vähemmän aurinko, mutta silti ilma oli muutaman asteen miinuksella. Kun öisin oli ihan kunnon pakkasia, rinteet oli aivan loistavassa kunnossa. Kuulema pääsiäisen jälkeinen viikko on aina Tahkolla kevään hiljaisin, ja niin oli nytkin. Rinteet oli käytännössä tyhjiä, hissijonoja ei ollut lainkaan ja vielä iltapäivälläkin rinteet oli erittäin hyvässä kunnossa.
Itse olin edellisen kerran ollut laskettelusuksilla viisi vuotta aikaisemmin Levillä. Silloin pääsin ongelmitta alas Levin maailman cup -rinteen, mutta nyt alkuun oli vähän hakemista helpoissakin rinteissä. Nopeastihan se tuntuma lopulta palasi, olen kuitenkin laskenut viisi vuotiaasta asti lähes joka vuosi ennen tätä taukoa. Ihan samanlaista luottoa ei ollut itseeni eikä suksiinkaan joka tilanteessa, mutta lopulta viimeisenä päivänä sain kunnolla juonesta kiinni ja siinä vaiheessa tuntui, että mikä vaan on mahdollista. Ikävää, että jalat oli niin kipeät ja väsyneet, että siinä vaiheessa oli pakko jo lopettaa.
Iltaisin käytiin syömässä hyvää ruokaa ja päivisin herkuteltiin ranskalaisilla ja berliinimunkeilla rinneravintoloissa. Ne ovat kuuluneet meidän laskettelulomaan niin kauan kuin muistan. Oli aika nostalginen olo, mutta samalla kaikki yhteisymmärryksessä oltiin sitä mieltä, että toista näin pitkää taukoa ei pidetä.
Torstaina päästiin myös siskon kanssa ratsastamaan. Alunperin omistajan kanssa oli puhetta, että voisimme käydä joka ilta ratsastamassa, mutta hän ei vastannut puhelimeen alkuviikosta. Lopulta meni kolme päivää saada omistaja kiinni, yritettiin sekä soittaa, laittaa tekstiviestejä, käydä tallilla että lähettää sähköpostia. Olihan se vähän pettymys, kun oli puhuttu etukäteen muuta, mutta päästiin sentään sille yhdelle tunnille.
Se olikin sitten lasten ponitunti, kun ei muutakaan aikaa saatu sopimaan. Mulla oli ratsuna vanhempi tamma Orenda. Se on jo vähän vanhuuden jäykkä, mutta erittäin osaava. On myös kuulema nuorempana hypännyt 140cm ratoja, joten ei mikään ihan turha tamma. Mulle meni hetki löytää sen kanssa ne oikeat nappulat, mutta kun osasin itse ratsastaa hyvin, tamma liikkui kauniisti. Tunti itsessään oli aika yksinkertainen, mutta erittäin hyvä. Menisin mielelläni uudelleenkin. Aloitettiin käynnissä volteilla ja pysähdyksillä ja jatkettiin sitten ravissa pääty-ympyröillä. Hetken alkuravien jälkeen alettiin tehdä (kerron mitä me tehtiin siskon kanssa, ponilapset tietysti teki omia tehtäviään, joskin samalla tiellä ja "idealla", jolloin kaikki pystyivät suorittamaan omat tehtävänsä olematta muiden tiellä) pitkille sivuille avotaivutusta ja ympyröille pieni temponlisäys. Orendasta huomasi hyvin, että se oli teknisesti osaava hevonen ja sainkin sen kanssa monta onnistunutta avotaivutusta molempiin suuntiin. Eteen se ei liikkunut ihan yhtä hyvin ja muutenkin oli vähän jäykkä vielä.
Pienten välikäyntien jälkeen jatkettiin harjoitusravissa ja laukkaa. Toisella pitkällä sivulla piti tehdä avotaivutuksessa muutaman askeleen käyntisiirtyminen. Sitten lyhyeltä sivulta laukannosto ja avotaivutusta laukassa ja halutessa voltti kulmaan ennen takaisin harjoitusraviin siirtymistä. Laukassa Orenda oli hyvä. Se laukkasi energisesti ja avotkin onnistui tosi kivasti, vaikka itse vähän haparoinkin ekoilla kerroilla. Käyntisiirtyminen eli ollut ihan yhtä sujuva, mutta sitäkin sain korjattua. Aluksi Orenda valahti uralta sisään aina raviin siirtymisessä, mutta lopulta sain sisäpohkeen pidettyä läpi koko siirtymisen ajan ja sen ja ulko-ohjan tuella hevonen pysyi uralla. Tehtiin siis tämäkin molempiin suuntiin.
Oltiin kyllä molemmat siskon kanssa tosi tyytyväisiä tuntiin. Oli harmi, että omistajaa oli niin vaikea tavoittaa, koska olisimme mielellämme käyneet useammallakin tunnilla. Mutta ainakin tietää, että tuonne voi palata joskus. Opetus oli omasta mielestäni tosi hyvää ja yksilöivää. Opettaja kiinnitti huomiota oikeastaan kaikkeen ja sain samoja kommentteja istunnastani, kuin yleensäkin. Ylävartalo lysyssä, kädet alhaalla ja keventäessä liikaa etukenossa. Opettaja totesi, että istunnasta näkee mun ratsastaneen paljon. Ja onhan se niin, että varsinkin kun ratsastaa paljon itsekseen, helposti rentoutuu "liikaa" ja ylävartalosta katoaa ryhti. Mutta mielummin istuisin hyvin ja useat satulassa vietetyt tunnit näkyisi jossain muussa. Kuten vaikka hevosen liikkumisessa.
Perjantaina ajeltiin sitten takaisin kotiin. Itse vaihdoin nopeasti vaatteet ja lähdin sitten kavereiden kanssa katsomaan teekkarispeksiä. Ei voi valittaa, ihan liian hauska esitys oli.
Meillä oli mahtava loma ja aurinko paistoi! Tällä jaksaa taas arkea vähän aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti