Koska uudenvuodenaattooni kuului yksäritallin siivoaminen ja Simon ratsastus, lähdin tallille jo aamupäivällä. Ensin 11 karsinan mahdollisimman nopea siivoaminen, koska olin laskenut aikataulun vähän väärin. Onneksi meillä on ihania hoitajia, jotka tuli auttamaan lakaisemisessa pienellä vinkillä FB:ssä. Kiitos kaikille! Sitten päivätallissa auttamista ja sen jälkeen oli vuorossa vuoden viimeinen ratsastus.
Menin siis Simpalla ilman satulaa, kuten joulunakin. Simo oli vähän sen oloinen, että ei kai taas. Mutta kiltisti se lähti jälleen leikkimään tunniksi. Pääsin jopa hyppäämällä sen selkään, jouluna se ei onnistunut. Olin ilmeisesti ratsastanut liikaa. Simppa tosin ei oikein meinannut arvostaa mun hyppäämistä, mutta pienellä lepertelyllä se suostui seisomaan aloillaan sen aikaa.
Pääasiassahan tunti meni epämääräiseen haahuiluun ja hölkkäilyyn, kuten tavallisestikin hoitajien jouluratsastuksissa. Muutaman pätkän vähän yritin tuuppailla, mutta en itsekään jaksanut kovin kauaa olla vakava. Otettiin pari keskiravikisaa kavereiden kanssa. Ultran ja Unelman kanssa oltiin aina ihan huippuja. Simpukkakin on alkanut väläytellä keskiraveja, mutta jouluna se laukkasi joka kerta. Nyt meni vähän paremmin, kun pysyttiin jopa ravissa, mutta Mette antoi silti vähän kovan vastuksen. Ei se mitään, eihän se voitto ole tärkeintä, kai. Lisäksi vähän hyppelin sokeripaloja ja Simppa oli ihan mukana siinä hommassa. Joskus olisi kiva hypätä sillä vähän isompia ilman satulaa, Simo nimittäin hyppää ilman satulaa yllättävän hyvin.
Lopuksi tietysti oli perinteiset viestit. Isot hoitajat oli hyvässä voittokannassa jouluna, mutta uutena vuotena se vähän loppui. Meilläkään ei ollut mikään kovin voittava joukkue, koska Simo nyt voi tehdä mitä vaan, joukkueessa oli yksi nuori hevonen, joka myös vähän innostui jouluna ja loputkin meni ilman satulaa (kuten pitääkin!). Eka viesti hävittiin vähän reilummin, toinen vain turvan mitalla. Mutta ei se mitään, kaikki pysyi selässä ja hauskaa oli.
Päätin siis itse olla vielä vähän hullumpi ja sen lisäksi, että menin viestin Simpalla ilman satulaa (mitä edes opettajat ei suositelleet), päätin myös hypätä viestissä. Ekalla kerralla Simo meni ihan sekaisin esteestä ja meinasi tehdä samanlaisen show'n kuin viime vuonna. Niinpä tehtiin tötterölle käyntivoltti (ei kierretty sitä ekalla yrityksellä) ja sitten sellaista melko rauhallista laukkaa takaisin. Ei sentään tarvinnut koko viestiä pysäyttää, kuten viime vuonna, kun Simo alkoi hyppiä pystyyn. Toisella kierroksella Simppa oli saanut itsensä järjestykseen ja (yllättävän nopeasti) keksinyt, että este keskellä viestiä voi olla ihan ok. Niinpä rauhallisesti esteen yli, rauhallisesti tötterön ympäri ja melkolailla reippaasti takaisin. Uskalsin vihdoin päästää Simban tulemaan takaisin kovempaa. Hidastaminen olikin sitten vähän toinen juttu, mutta olin niin iloinen. Mulla on ihan täydellinen hoitohevonen, jonka kanssa ei vaan voi olla tylsää. Tällä hetkellä luottamuskin on ihan kymppi, joten mikä olisi ollut parempi tapa päättää vuosi?
 |
| Ihan ollaan yhteisymmärryksessä ;) |
 |
| viestiponi ♥ |
No, jotta uudenvuodenaatto ei olisi ollut liian tylsä, tämähän ei päättynyt tähän. Olin sulkemassa tallia reippaasti ratsastuksen päätyttyä. Kiireesti vaihdettiin viimeisiä huopia hevosille uutta vuotta varten ja tytöt tekivät lähtöä. Jo päivällä Ametist oli vähän oireillut ähkyisesti, yksi tytöistä oli taluttanut sitä reilun puoli tuntia ja hevonen vaikutti jo paremmalle. Olin alkamassa laittaa paikkoja kiinni, kun yksi hoitajista tuli sanomaan, että Ametist meni piehtaroimaan. Onneksi hoitajia oli paikalla vielä muutamia, joten yksi taluttamaan hevosta maneesiin ja itse soitin sitten omistajille. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin jäädä odottamaan. Viikkiä yritettiin saada kiinni, mutta siitä huolimatta että siellä oli päivystys, vastausta ei saatu. Ametistkin alkoi mennä paremmaksi ja lopulta soitettiin omalle eläinlääkärille, joka onneksi vastasi. Oltiin jo varauduttu viemään Ametist klinikalle, mutta lopulta se jätettiin kipulääkkeen kanssa kotiin seurattavaksi. Kipulääkkeen pistäminenkin oli sitten oma juttunsa. Onneksi mun ei tarvinnut sitä laittaa, vaan toinen omistajista oli paikalla siinä vaiheessa sen laittamaan. Ametist yllättäen ei arvostanut yrityksiämme auttaa sitä. Parin yrityksen ja muutaman loikan jälkeen kipulääke saatiin annettua ja hevonen jäi syömään pientä heinätukkoa tyytyväisenä. Jäin itse miettimään, että olisiko hevonen pitänyt vain viedä klinikalle, koska mahdollinen tilan huonontuminen illalla tarkottaisi lastausta ja kuljetusta rakettien paukkeessa.
Päästiin sitten siskon kanssa lopulta kotiin ja lähdin itse pikaisen valmistautumisen jälkeen kohti Otaniemeä. Luvassa oli hupaisa vuodenvaihde kaveriporukalla. Hauskaa meillä olikin. Pelattiin ilta PS3:lla ja muuten vain pidettiin hauskaa. Puolen yön aikaan käytiin niemen kärjessä ampumassa muutama raketti ja katsomassa muutama raketti enemmän. Ilma onneksi suosi ja ulkona oli ihan mukavaa. Yksi sydämenlyönti tosin saattoi jäädä väliin siinä vaiheessa, kun yksi ampumistamme raketeista ei lähtenytkään lentoon. Ne muutamat sekunnit, mitkä meni asian tajuamiseen, tuntui tosi pitkiltä ja sitten kaikki ehti juuri ja juuri kumartua, ennen kuin raketti räjähti maassa. Saatiinpahan muistutus, miksi kaikilla pitää olla suojalasit ja miksi raketit kannattaa ampua reilun matkan päässä ihmisistä. Onneksi mitään ei käynyt. Loppuyö alkoi olla jo melko riehakas, mutta oli hauskaa nähdä kavereita pitkästä aikaa. Olin kotona ihanasti kuudelta ja kohta pitäisi lähteä töihin.
edit// Ametist oli viety yöllä klinikalle. Omat aavistukset kävi siis toteen, kun mietin, että ähky saattaa myös mennä paremmaksi ennen kuin hevosen tila radikaalisti huonontuu. Asia kävi ilmi autonrenkaanjäljistä maneesissa, lastaus rakettien paukkeessa ei varmasti ole ollut mukavin homma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti