"Mä oon vähän leija"

"Kaikkein vaikeimmilla hevosilla on sinulle eniten annettavaa." - Lendon Gray

Niin monenlaisia hevosia voi sanoa vaikeiksi. Minulla on ollut etuoikeus päästä tutustumaan monenlaisiin hevosiin. Osa niistä on ollut helpompia ja osa vaikeampia. Uusin tuttavuuteni on ollut yksi vaikeimmista kohdalleni osuneista hevosista ratsastaa. Ei siksi, että se olisi hankala, päinvastoin. Se on niin koulutettu, herkkä ja osaava, että en kykene itse olemaan tarpeeksi tarkka ja kevyt.

Olen jo pitkään toivonut pääseväni kokeilemaan jotain todella pitkälle koulutettua hevosta, ja kuin vahingossa toiveeni, joka oli melkein salainen haave, toteutui. Eräänä päivänä tallissa seisoikin PSG:tä startannut tumma koulutamma. Se oli kaunis ja ystävällinen. Olin myyty. Toivoin vain pääseväni tamman selkään mahdollisimman pian, koska se tuli vain kokeeksi ja tosiaankin halusin sillä päästä menemään.

Toiveeni toteutui nopeammin kuin olisin uskonutkaan. Pääsin kokeilemaan tammaa heti samana päivänä. Harjatessani sitä totesin sen maailmankaikkeuden kilteimmäksi ja herttaisimmaksi otukseksi ja olin rakastunut ennen kuin edes pääsin selkään asti. Tamma ei malttanut seistä paikallaan, kun nousin selkään ja mietin jo, minkä ruutitynnyrin selkään olin oikein kiipeämässä. Se ei kuitenkaan ollut läheskään niin herkkä, kuin olin aluksi luullut. Oikeammin se oli melkeinpä kaikkea muuta. En saanut sitä liikkumaan eteenpäin, sen saanut siihen mitään tuntumaa ja toden sanoakseni olin oikeastaan epätoivoinen matkustaja tamman tehdessä vähän mitä sitä huvitti. Eli ei mitään. Lopulta epätoivoinen ratsastukseni päättyi laukkakatastrofiin. En saanut hevosta aluksi laukkaamaan ja kun lopulta sain sen nostamaan laukan, se laukkasi yhden askeleen. Onneksi opettajani oli katsomassa ratsastusta (en sen selkään olisi kyllä päässytkään ilman valvontaa) ja lopulta hänen neuvoillaan sain tamman laukkaamaan useammankin askeleen. Se kyllä tarjosi sarjavaihtoja ja kaikkea mahdollista, mutta sain kuin sainkin sen myös laukkaamaan molempiin suuntiin ehjän kierroksen ympyrällä. Siihen sitten lopetettiin ja en tiennyt olisiko minun pitänyt itkeä vai nauraa. Jostain käsittämättömästä syystä lupauduin ratsastamaan tamman myös kahtena seuraavana päivänä. Tämä tapahtui viikko sitten perjantaina.

Lauantaina jatkoimme Leiaksi kutsumani tamman kanssa harjoituksia. Painoin mieleen tarkasti kaikki opettajani neuvot alkaen kevyistä pohkeista ja päättyen laukannostoon lantion liikkeellä. Leia liikkui vähän paremmin eteen, mutta ei se edelleenkään mitenkään herkkä ollut. Laukat sain nousemaan vähän paremmin, vaikka tamma tarjosi kaikkea passagesta sarjavaihtoihin ympyrällä. Onneksi toinen opettajani jäi katsomaan uteliaana uutta hevosta, joten sain apua, kun ei se laukka vieläkään ollut läpihuutojuttu. Se nousi ja sain jopa hevosen pysymään laukassa, tosin en siinä laukassa, missä halusin. Leia vaihteli laukkoja miten sattui, koska en saanut omaa painoani pysymään keskellä. Tosin tamma myös palkitsi, kun lopulta sain istuntani pysymään vakaana. Kokonaisuutena ratsastus sujui kuitenkin paremmin kuin perjantaina ja olin täysin ihastunut Leiaan.

Sunnuntaina tamma oli jo paljon parempi. Ei se mikään superherkkä ollut edelleenkään, mutta olin saanut jotain paloja omasta istunnastani loksahtamaan oikein, koska eteenpäin meno ei ollut enää läheskään niin työlästä. Luultavasti osasyynä Leian hitauteen oli jokin pieni häiritsevä puristus istunnassani. Ainakin laukassa se vaikutti siltä. Heti kun istuin rentona satulassa ja lantio oikein päin, tamma laukkasi ihan reippaasti eteenpäin. Sunnuntaina onnistuimme laukkaamaan ympyrällä molempiin ilman ylimääräisiä vaihtoja ja olisin voinut tanssia ilosta. Nostoissa sitten oli vähän enemmän ongelmia, koska en onnistunut ajoittamaan apujani täydellisesti. Hevonen kyllä teki parhaansa ja täsmälleen sen mitä pyysin, jos vain osasin pyytää oikein.

Totesin vain, että näin pitkälle koulutetun hevosen ratsastaminen on oikeasti todella vaikeaa ja ihan oma taiteen lajinsa. Pärjään kyllä noilla juuri ja juuri peruskoulutetuilla idän tuonneilla, koska niille jokainen pikkuvarpaan kynnen kääntö ei tarkoita jotain. Kun hevosen pitää tehdä sata ja yksi temppua, sille todellakin ihan jokainen asia merkitsee jotain. Niinpä selässä pitäisi istua aivan hiljaa ja tehdä vain sen verran, että hevonen suorittaa halutut asiat.

Pääsin tamman selkään taas keskiviikkona. Ajattelin kevennellä sen kevyesti, mutta pääsinkin kokeilemaan, miltä tuntuu oikeasti tanssiva hevonen. Samalla voisin ehkä selittää, miksi kutsun tammaa Leiaksi. Leia viittaa Star Warsiin ja prinsessa Leiaan, sillä se on niin kaunis. Lausuttuna i:n ja a:n väliin tulee aavistus j:tä ja lausuminen kuulostaa vähän leijalta. Ja sitä tamma todella on, leija. Ainakin verrattuna muihin tallin hevosiin. Keskiviikkona tamma oli oikea leija, sillä ensin se kyttäsi maneesin seinälle heijastuneita aurinkoläikkiä ja sitten laumat päästettiin sisään ja Leia nousi noin 20cm ylöspäin ja jäi tanssimaan paikalleen. En voinut kuin nauraa ja annoin tamman tanssia, jatkoin itse ratsastamista täysin normaalisti ja kyllähän Leiakin sitten rauhoittui. Aina hetkeksi. Mutta aika hienoa ravia se esitti. Nyt laukat sujui jo tosi hyvin, vaikka edelleenkään en saa ravista nostettua laukkaa. Yhtäkään ylimääräistä vaihtoa ei tullut ja vain yksi rikko ja sekin johtuen omasta väärin ajoitetusta puolipidätteestä. Joko Leia on alkanut turtua epämääräisiin apuihini tai sitten olen saanut jotain palikoita paikoilleen. Toivottavasti jälkimmäinen, sillä viimeinen asia, mitä haluaisin tehdä on pilata tamma ratsastuksellani.

Tänäänkin pääsin fiilistelemään Leian kanssa. Kerta kerralta olen myös itse uskaltanut ratsastaa enemmän ja sen huomasi myös tänään. Tamma oli alusta asti melko hyvä ja loppua kohden jo tosi hyvä. Se selvästi vaatii vähän tuntumaa toimiakseen parhaiten. Lisäksi yritän itse keskittyä omaan istuntaani, jotta en mene liikkeen edelle. Ratsastan niin paljon itsekseni, että istun kunnon estekönötyksessä ja ainakin Leiaa se tuntuu häiritsevän. Heti, kun istun suorassa ja kevennän tarpeeksi pystyssä, tamma liikkuu kevyesti eteen. Tähän asti olen keskittynyt ratsastaessa vain saamaan Leian eteen, joten nyt kun se vihdoin on alkanut toteutua, kokeilin muutaman laukanvaihdon. Niitä mun pitäisi harjoitella muutenkin todella paljon, joten hyvin vaihtava hevonen on ehkä parasta mitä voin nyt saada alleni. Leiassa parasta on vielä se, että se vaihtaa vain täsmälleen silloin, kun onnistun itse ajoittamaan avut oikein. Esimerkiksi Antti vaihtelee laukkoja vähän oman päänsä mukaan ja myös jos se vain arvelee ratsastajan haluavan vaihtoa. Leia taas menee vastalaukkaa niin kauan, että se saa oikein ajoitetun avun. Vaihdot saivat hevoseen vähän lisää lennokkutta ja tamma olikin toistaiseksi paras tänään loppuverkassa. Lopuksi pääsimme vielä näyttämään vähän takaosakäännösten mallia tuntilaisille. Pääsin ratsastamaan tunnin aikana maneesiin, joten vähintä mitä saatoin tehdä, oli toimia esimerkkinä. Ensin tein muutaman hyvän käännöksen. Leia tekee kyllä erittäin helposti hyviä takaosakäännöksiä, minun pitää vaan keskittyä pitämään paino oikealla puolella koko käännöksen läpi. Sitten opettaja halusi muutaman esimerkin huonoista käännöksistä. Se olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty. Leia varoi tarkasti astumasta ristiin takajaloillaan, mutta yhden askeleen se ruuvasi, kun valmistelematta vedin sen ohjalla käännökseen. Sen sijaan mikään poikitus mihinkään suuntaan ei toteutunut yrityksistä huolimatta. Napaosakäännös näytettiin, mutta sekin vain ratsastamalla käännöksestä napakäännös. Leiaa kyllä selkeästi hämmensi tämä ja se yritti tehdä hienoja käännöksiä parhaansa mukaan. Lopuksi sitten näytettiin vielä muutama esimerkillinen suoritus (ainoastaan taivutusta olisi voinut olla enemmän) ja kehuin Leiaa ihan tosi paljon siitä, miten fiksu se oli.

Tällä haavaa jatkan Leian kanssa työskentelyä ainakin viikonlopun yli, katsotaan missä vaiheessa tilanteeseen tulee jotain muutosta suuntaan tai toiseen. Mutta jokainen hetki Leian kanssa opettaa minulle tosi paljon, sillä tamma vastaa pienimpiinkin apuihini, olivat ne sitten tarkoituksellisia tai vahinkoja. Olen tästä mahdollisuudesta ihan valtavan kiitollinen, sillä en olisi ikinä uskonut saavani tämän tason hevosella ratsastaa vielä.