Mä vihdoin päätin tsempata ihan oikeasti ja kunnolla ja olen nyt toukokuun istunut tiukasti pääsykoekirjojen kanssa kotona. Tallilla olen käynyt ratsastamassa, ensiapukursseilla ja kerran viikossa hoitamassa. Ainakin tämän jälkeen on ihan uutta intoa käydä tallilla.
Perjantaina hyppäsin Dellalla, meillä oli aika simppeli tehtävä. Toisella pitkällä sivulla oli kolmen ristikon linja, väleissä 13m ja toisella puolen pysty - okseri suhteutettu, välissä 16m. Oli kyllä tunnin jälkeen pakko kysyä, että kai me ensi viikolla hypätään jotain radan näköistä. Viikon päästä kun on seuran estemestaruudet. Niistä lisää myöhemmin.
Della oli tosi hyvä verkassa ja liikkui kivassa muodossa. Se oli mukavan kevyt ja hyvin pohkeen edessä. Saatiinkin kehuja muodosta varsinkin, ei ole mennyt työ hukkaan, vaikka en tällä viikolla ole sitä ehtinyt ratsastaa kertaakaan. Mentiin vähän aikaa itsenäisesti ja sitten hetki ohjatusti. Tehtiin laukasta pysähdyksiä, siitä peruutus ja taas laukannosto. Dellasta tuli terävä, vähän liiankin. Tosin laukka oli ihan sika hienoa. Mutta mua harmitti, koska jouduin käyttämään pysäytyksissä yhden ohjan pidätettä (kevyempänä versiona) ja se ei varsinaisesti tee hyvää, kun olen yrittänyt tehdä siistejä siirtymisiä ja opettaa niitä Dellalle. Peruutukset sen sijaan oli yllättävän hyviä, ei ollenkaan niin työläitä kuin kisoissa sunnuntaina.
Aloitettiin sitten ensin puomeilla. 25m ja väliin piti ottaa niin monta laukka-askelta kuin mahdollista. Ekalla kerralla Della tuli kahdeksalla, mutta sen jälkeen sain sen paremmin kasaan ja saatiin yhdeksän. Kymmentäkin piti yrittää, mutta ne Della joka kerta rikkoi raville. Mikä on enimmäkseen vain mun oma virhe, pitäisi olla pohkeen kanssa nopeammin mukana. Mutta joka tapauksessa saatiin yhdeksän molempiin suuntiin ja se oli vielä sellainen rytmikäs ja tasainen yhdeksän. Ei huono, normaali laukka Dellalla on sen lähemmäs neljä metriä.
Kolmen esteen linjaa tultiin muutama kerta, se meni aina sujuvasti ja kivasti. Toinen väli jäi tietysti vähän lyhyemmäksi, joten jouduin pidättämään siinä aika paljon. Mutta ekalle löytyi joka kerta askel tosi hyvin, eikä Della enää ylihyppää pieniäkään, joten helppoahan se oli. Sitten tultiin toista suhteutettua, ensin vähän pienempänä ja sitten sain tulla sitä lopuksi pari kertaa ensin niin, että okseri oli 90cm ja sitten metrissä. Ekalla kerralla askel pystylle jäi vähän kauas, joten ratsastin eteen. Siitähän seurasi iso hyppy ja totesin välissä, ettei neljä askelta ole mahdollisuus, joten eteen vain okserillekin ja kolmella tultiin sujuvasti. Seuraavalla kerralla sitten vähän pienemmin sisään ja saatiin neljä, vaikka lyhyt se väli silti oli. Isommat hypyt meni myös ok, vaikka mun on hirveän vaikea pitää jalkoja paikallaan Dellan hypyissä. Se hyppää jotenkin niin vahvasti ja isosti, että en vain onnistu. En varsinkaan, jos joudun keskittymään muuhunkin kuin jalkoihin. Nytkin sain oikeasti pidättää välissä, että saatiin neljä askelta ja en sitten enää muistanut työntää kantapäitä kainaloon (se on mun "salasana") ja jalat olikin sitten ihan omilla retkillään. Mutta muuten meni hyvin ja Della oli ihan innoissaan hyppäämässä, kun kerrankin sai taas isompia esteitä eteen. Ei se metrikään niin isolta näyttänyt ja itse asiassa se nostettiin vielä oikein ovelasti ylös. 90cm etupuomi oli selvästi alempana, joten luulin, että ne nosti vain sen ylemmäs, mutta siitä olikin sitten nostettu molempia. Eipä voinut ainakaan pelätä :D
Eilen meillä oli sitten valmennus Hyvinkäätä ajatellen ja siitä ei ole juuri sanottavaa. Tehtiin paljon taivutteluita ja siirtymisiä sekä vähän keskiaskellajeja. Lassi oli sanalla sanoen kamala. Se puri kiinni kuolaimeen, käänsi päätään vinoon ja vastusti kokoamista. Vika toki löytyi satulasta, olisi ehkä kannattanut ratsastaa kevyemmällä kädellä. Ärsyttävää vaan, kun ei mene asetukset eikä pidätteet läpi. Kokeillaan nyt seuraavaksi vähän ohuempaa kolmipalaa, nyt sillä on erittäin paksu babynivel. Viime vuonna kolmipala toimi hyvin, joten ehkä siitä olisi vähän apua. Eikä olisi mitään haittaa siitäkään, että löytyisi sopiva koulusatula. Keskiravit on vain mahdottomia istua tuossa estepenkissä. Oma fiilis olikin sitten ihan kateissa ja en tiedä mitä tapahtui, kun lopulta en viitsinyt enää edes yrittää. Opettajakin jo vähän hermostui mun naurettavaan ja lapselliseen kiukkuiluun. Hups. Mutta ihana kevyt maastolenkki sai kyllä vähän paremmalle mielelle. On se vaan ihanaa, kun on taas kesä.
Eilen olisi ollut myös se päivä, jolloin olisin ehtinyt hoitaa. Mutta enpä ehtinyt, koska puuttui toinen tallityöntekijä ja ei ollut hirveästi vaihtoehtoja. Niinpä ei ole hevoset olleet tällä viikolla kovin hyvin hoidettuja. Ottaa päähän ja pahasti, uskokaa vaan. Perjantaina nimittäin jouduin lähtemään heti tunnin jälkeen kotiin ja viikolla olin vain ensiapukoulutuksessa.
Mutta yksi hyvä puoli tässä viikossa on ollut. Olen ehtinyt katsoa kaikki Suomen pelit jääkiekon MM:issä. Eilinen Itävalta-peli oli oikein mukavaa katseltavaa, jos ei laske mukaan sitä viittä minuutti kolmannen erän alusta. Perjantain Venäjä-otteluakin oli oikein miellyttävää katsella. Siinä meinasi vaan tulla epätoivo hetken aikaa, mutta onneksi Leijonat sitten heräsi. Keskiviikon USA-peli ei sitten ollut ollenkaan niin mukavaa katsottavaa. Lohdutukseksi on vain pakko todeta, että Leijona häviää aina yhden pelin. Mielummin siis alkusarjassa kuin myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti