Hyppäsin siis sekä Lassilla että Dellalla senioriluokassa. Tosin yksäreiden tasoituksella, eli 10cm korkeampana. Se oli ihan mun oma valinta, koska haluan 90cm ratoja alle ennen Lappeenrannan kisoja. Etukäteen päätin mennä Lassilla mestaruudesta, Dellan kanssa kun kyseessä oli ensimmäiset yhteiset estekisat. Kannattaakin aloittaa vaatimattomasti suurimmasta mahdollisesta luokasta. Mutta Dellalla on kyllä kisakokemusta Belgiasta niin paljon, että yksi 90cm on sille lasten leikkiä.
Starttasin ensin Lassilla. Verkkasin sen aika ripeästi. Hevonen ei ollut mitenkään huippu ratsastaa, mutta paikat löytyi ja hypyt oli hyviä. Hyppäsin ensin molemmat verkkaesteet 80cm ja sitten 90cm. Ensimmäiseen nostettuun esteeseen Lassi kolautti ihan kunnolla, mikä toisaalta on hyvä, koska se herättää sen kaikkein parhaiten.
Rata oli sujuva ja hyvä. Olin itse vähän liikaa hyökkäämässä kaulalle, jolloin istunta kärsii esteen päällä ja alastulossa, mutta muuten meni ihan kivasti sarjalle asti. Siinä näin jo kaukaa ettei askel osu, päätin ottaa kiinni, mutta Lassi ei tullut niin paljoa takaisin kun olin ajatellut. Niinpä se hyppäsi a-osalle läheltä ja laskeutui myös lähelle sitä. Potkaisin sen heti alastulossa eteen, mutta hevonen ei kuitenkaan venynyt ihan riittävästi. B-osalle hypystä tuli vähän laaka ja Lassi kolautti puomin alas ponnistuksessa. Myös seuraavalle esteelle paikan kanssa oli ongelmia ja lopulta tarrasin vain harjaan kiinni ja toivoin hevosen hoitavan. Se paikkasikin edellisen virheensä hienosti ja pelasti mut sillä kertaa. Ihanaa, että hevonen noissa tilanteissa uskaltaa ratkaista. Se on asia, mitä todella arvostan hevosessa, että se tarvittaessa pystyy pelastamaan ratsastajansa. Nytkin Lassista oikein tunsi sellaisen "Pidä kiinni, kyllä mä hoidan". Kaksi viimeistä estettä sitten tsempattiin molemmat ja ne meni hyvin. Siispä ensimmäisestä vaiheesta nelonen eikä asiaa uusintaan.
Verkkasin valmiiksi kävelytetyn Dellan sitten nopeasti. Tamma vain pyöritteli korviaan ja oli ihan innoissaan menossa. Se on selvästi kaivannut estekisoja. Mulla oli täysi työ saada se kuuntelemaan ja keskittymään, koska olihan se esteiden mittaileminen paljon tärkeämpää. Yritin kaikkea puolipidätteistä pohkeenväistöihin, mutta lopulta vasta pysäyttäminen ja puhuminen sai Dellan kuuntelemaan mua. Dellan kanssa aloitettiin suoraan 90cm ja verkkaesteet meni ilman ongelmia. Muutaman kerran pystyllä Della oli vähän huolimaton ja kolautti kevyesti, mutta korjasi sen sitten kun sain laukan tarpeeksi energiseksi.
Rata oli ihan ok. Della oli pitkänä ja paikat jäi usein kauas. Jokaiseen hyppyyn kyllä lähdettiin yhteisymmärryksessä, mutta välillä Della hyppäsi niin isoja loikkia, että mulla oli täysi työ pysyä mukana. Mun on muutenkin vaikea saada pidettyä jalat paikallaan Dellan hypyissä, mutta nyt se oli vielä hankalampaa kun hevonen lähti kaukaa ja ylihyppäsikin vielä lisäksi. 90cm on kuitenkin Dellalle ihan helppo, joten päästiin nollilla ensimmäisestä vaiheesta ja jatkettiin uusintaan. Opettajan perjantaisista ohjeista huolimatta en ottanut Dellaa tarpeeksi kiinni esteiden väleissä ja se piteni pitenemistään radan edetessä. Niinpä se oli uusinnassa jo hyvin pitkä ja hypyt lähti järjestään kaukaa. Lisäksi meinasin unohtaa sarjan jälkeen viimeisen pikku ristikon, mutta hyvin Della oli mukana siinä tilanteessa.
Lopulta jostain käsittämättömästä syystä tuomari piti mun rataa siistinä. En oikeasti ymmärrä miten, voitte videolta ihan itse todeta, että hevonen on hyvä, mutta ratsastaja täysin kuutamolla. Mun pohkeet lentelee jossain maan ja taivaan välillä, enkä pysy liikkeen mukana läheskään koko hyppyä. Joka tapauksessa voitettiin Dellan kanssa luokka, Lassin kanssa saatiin sitten pronssia "lohdutuksena".
Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen molempiin hevosiin ja siinä mielessä omaan ratsastukseenikin, että tehtävien tasalla olin koko ajan. Dellalla pitää treenata vaan lisää jalkojen asentoa ja Lassilla opetella pitämään se pohkeen edessä läpi radan. Tästä on hyvä jatkaa kohti isompia kisoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti