Tuulen viemää

Tänään meillä oli aamupäivällä valmennus ja mulla tosiaan Lassi. Se oli sunnuntaina niin hyvä, että olin jo aika positiivisella mielellä, mutta tunnin jälkeen osa siitä oli lentänyt yläkentällä puhaltaneen tuulen mukana taivaalle. Oli muuten aika erikoista ratsastaa, kun tuuli niin paljon, että hevonenkin tuntui liikkuvan sen voimasta.

Tunti ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, koska mulla oli ongelmia mopon kanssa ja olin tallilla tosi myöhään. Heitettiin kaverin kanssa Lassi äkkiä kuntoon ja sitten kävelemään. Käytiin kiertämässä pikku lenkki ja aloiteltiin sitten kentällä verkkaa itsenäisesti. Lassi oli tosi jäykkä ja tiellä kompasteli jokaiseen kuoppaan tai vastaavaan. Ravissa se ei edennyt mihinkään ja tuntui kuin ponilla olisi ratsastanut. Kyllähän se siitä sitten alkoi vähitellen vertyä ja liike aueta, mutta oli työläs alku.

Huomaa, että oli estekisat aamulla.
Kaikki kuvat on parin viikon takaa ja (c) Jatta.

Koska Lassi ei ollut ainoa jäykkis, aloitettiin taivuttelemalla hevosia ympyrällä loivassa avotaivutuksessa. Se ei mennyt kovin hyvin. Lassi kaatui sisälle, kipitti ja oli suora kuin rautakanki. Etuosa kyllä tuli vähän sisään, mutta siinä olikin sitten kaikki. Jatkettiin tekemällä siirtymisiä ravista laukkaan ja laukasta raviin. Ne menikin sitten paljon paremmin, vaikka Lassi oli aika matalassa muodossa. Viimeisissä laukkapätkissä sain sitä jo vähän korkeampaan muotoon ja varsinkin vasen laukka oli aika hieno.

Välikäyntien jälkeen jatkettiin tekemällä ravista ensin käyntiin siirtymisiä ja sitten pysähdyksiä ja peruutuksia. Olin aika yllättynyt, miten hyvin Lassi teki siirtymiset. Sillä on aika usein tapana vetää vähän kättä vasten ja nousta pois peräänannosta. Tänään se ihme ja kumma säilytti muodon ja tuli siirtymisissä takajalkojen päälle. Myös peruutukset oli rauhallisia, vaikka Lassi yrittikin alkuun vähän juosta ne. Oon tosin huomannut, jälleen kerran, että valmistelu on kaiken a ja o. Mutta sen lisäksi Lassilla pitää muistaa käyttää vahvaa istuntaa, pehmeää kättä ja pitää pohkeet tarpeeksi lähellä. Onhan se niinkin, että mikä tahansa hevonen vetää pidätteitä vastaan, jos ne tekee pelkästään kädellä.

Ilmeisesti maneesin pohjassa oli jotain kiinnostavaa...

... myös tässä kohtaa.

 Koska treenataan Hyvinkäätä varten, tehtiin A-merkin asioita ja seuraavana oli pohkeenväistöjä. Ensin tultiin pari kertaa käynnissä ja sitten ravissa. Lassi on aina ollut niin jäykkä lavoistaan ja selästään, että sen väistöt ei ole mitään kovin ihmeellisiä. Tällä hetkellä se lisäksi kääntää aina pään väärään suuntaan, enkä saa asetusta läpi oikein päin väistön suuntaan nähden. En oikein tiedä millä sitä korjaisin, koska mun on pakko pitää kiinni ulko-ohjasta, jos haluan asettaa sitä sisään. Mutta kun hevonen kääntää päätä ulos, en oikein voi vetää ulko-ohjasta enää enempää. Onneksi radalla väistöt on vain 5m sivulle, joten paketti ei ehkä vielä siinä ajassa ehdi hajota käsiin. Ja kyllä Lassi tänäänkin sitten lopulta esitti molempiin suuntiin ihan kelvollista väistöä oikein päin asettuneena.

Lopuksi tehtiin vielä radan laukkatehtäviä. Pitkällä sivulla tultiin vastalaukkaa, ennen kulmaa ravi, lyhyen sivun keskeltä laukka ja voltti. Sen jälkeen käyntiin siirtyminen ja uusi laukka seuraavalta pitkältä sivulta. Lassi oli yllättävän suora vastalaukoissa, viime vuonna niistä meni aika paljon pisteitä, kun hevonen laukkasi takaosa sisällä. Ravista nostot oli jotenkin veteliä, mutta laukka oli hyvää ja käyntiin siirtymiset ainakin tuntui hyviltä. Tosin radalla ei ole niitä ollenkaan, joten onhan se kiva että ne sujuu. Vasen laukka on Lassilla paljon vahvempi ja sen huomasi kyllä nytkin, oikealle se oli paljon vinompi ja kaatui sisäpohjetta päin.

Tehtiin vielä ravissa ympyrällä muutamia avoja ennen kuin kevennettiin hevoset loppuun ja käytiin maastossa kävelemässä loppukäynnit. Lassi ei ollut yhtä hyvä kuin viime sunnuntaina, mutta ei yhtä huono kuin viimeksi lauantain valmennuksessa. Jotenkin mua vaan masentaa, että se on ennen tuntunut paremmalta. Tai sitten se on ollut aina samanlainen, mutta nyt vain tunnistan itse sen virheet ja ongelmat. Mutta se mikä on positiivista on, että osaan jo korjata Lassia vähän ja se liikkuu kuitenkin periaatteessa paremmin koko ajan. Lappeenrantaa ajatellen mitään ei ole vielä menetetty ja Hyvinkäälläkin on mahdollisuuksia vaikka mihin. Lassi ei nimittäin ehkä tunnu loisteliaalta, varsinkaan Dellan jälkeen, mutta se on tasaisen varma suorittaja, joten se vie pisteitä ihan vain tekemällä kaiken pyydetyn.

Pääsin tallilta ajoissa iltapäivällä kotiin, kun seuran kokous peruttiin. Otin kilpailuiden ilmoittautumiset vastaan ja käytin loppuillan hyödyksi hakemalla tavaroita kisakampaukseen. Olen vuoden yrittänyt etsiä kivaa hiusverkkoa, tai lähinnä kivaa rusettia hiusverkolla ja kansallisissa lopulta keksin, minkälaisen nutturan teen. En tarvitse sitä verkkoa, jes! Muutama koekampaus onnistui tosi hyvin, joten enköhän mä laita hiukset viikonloppunakin kiinni noilla. Ostin siis nutturavalkin ja muutaman blingipinnin koristeeksi.

Muutenkin kisafiilikset on korkealla. Saan kisakamat kaivettua autotallin vintiltä, joten Lassi ja Della saa molemmat valkoiset huovat ja pintelit. Pääsen itsekin kokeilemaan uutta kisatakkia. Sen sijaan plastrong saa vielä odottaa, koska tilaamani plastrongneula ei ole vielä tullut enkä löytänyt mitään kivaa tänään. Onneksi mun kisapaita on siisti ja sillä voi hyvin mennä ilman plastrongiakin. Vielä saappaiden pesu, kannusten kiillotus ja radan opettelu. Sitten ollaan valmiita seuramestaruuksiin. Pitäkää peukut pystyssä!