Matkalla Lappeenrantaan

Mä olen aina ollut ihminen, joka tekee asiat joko täysillä tai ei ollenkaan. Tarvitsen tavoitteita ja haaveita päästäkseni eteenpäin, kuten kaikki meistä. Viime vuonna toteutin monta vuosien takaista unelmaa. Mutta ne eivät enää olleet unelmia tai haaveita, ne olivat tavoitteita. Niinpä mä toivon, että jonain päivänä mun haave ratsastamisesta maailman huipulla toteutuu. Sitä odotellessa pitää tähdätä vähän realistisempiin tavoiteisiin.

Tämän kauden tähtäin, pääkisa ja ykköstavoite on Lappeenrannassa, tuntiratsastajien valtakunnallisissa mestaruuskilpailuissa. Viime vuonna starttasin vain koulua ja tänä vuonna olisi tarkoitus mennä molempia lajeja. Ja toivottavasti päästä valmistautumaan pidempään ja ehjemmin kuin viime kesänä.

Koska DreamTeam keskittyy enimmäkseen mun hevosharrastukseen, tuntseihin valmistautuminen tulee olemaan isossa osassa. Se kuitenkin heijastelee mun koko kevään ratsastuksiin, hevosiin, kilpailemiseen ja oikeastaan kaikkeen. Vaikka asiat ei suoraan tuntseihin liittyisikään, ne on jatkuvasti taustalla ja kaikki päätökset peilataan niiden kautta.

Tällä hetkellä tilanne on se, etten tiedä millä hevosella olen lähdössä. Vaihtoehtoja on kolme: Lassi, Simppa ja Antti. Lähinnä Lassi ja Antti on koulupuolen vaihtoehtoja ja Antti ja Simppa esteille. Jokaista hevosta puoltaa muutama asia ja joku vähän arveluttaa, joten tehtiin opettajan kanssa päätös, että mennään kevääseen kaikilla kolmella ja katsotaan sitten, kuka kulkee parhaiten. Lassi on varma ja tasainen, mutta ei mitenkään erityisen näyttävä. Esteillä se on kiltti ja rehellinen, muttei mitenkään älykäs ja vähän huolimaton toisinaan. Antti on ihan tykki molemmissa lajeissa, mutta en ole sillä koskaan hypännyt, mikä on itselleni aika suuri asia ja koulussa se on tosi epätasainen. Hyvänä päivänä ihan lyömätön, mutta huonona päivänä se ei ota mitään kontaktia mihinkään suuntaan. Simppaa ei kouluun kannata edes harkita, en ole koskaan saanut siitä ratsastettua keskiravia irti. Esteillä se on hyvä ja olen hypännyt sillä niin paljon, että mä tunnen täsmälleen, mitä mun pitää tehdä. Se vaan on vähän huolimaton sekin ja lisäksi arvaamaton uusissa tilanteissa. Joten tältä pohjalta pitäisi nyt sitten lähteä päättämään parin kuukauden kuluessa sitä, mikä tai mitkä hevosista on kesän treenissä.

Muuten kisasuunnittelu on tosi hyvällä mallilla. Meillä on majoitus varattuna viime kesän porukalle, ollaan suunniteltu hankkivamme tiimipaidat ja -lippikset kisoihin ja muutenkin odottavissa fiiliksissä eletään jo nyt.

Tervetuloa siis mukaan matkalle Lappeenrantaan, elämään mukana onnistumisissa, epäonnistumisissa, pettymyksissä ja toivottavasti lopulta saadaan palkaksi hyvä viikonloppu elokuun alussa.

Viime kesän tunnelmia.
(c) Linda Henriksson