Tiistaina menin tallille ajoissa. Koska Della oli viikonloppuna vähän kummallinen, päätin juoksuttaa sen tänään. Siinä vaiheessa kun hevonen oli valmis, maneesiin oli jo kannettu puomeja tuntia varten, joten tilaa juoksuttamiselle ei ollut paljoa. Della hakeutui vähän pienelle ympyrälle, mutta liikkui muuten ihan hyvin. Laukka olisi saanut pyöriä varsinkin oikealle paremmin, mutta en päässyt pyytämään sitä niin paljon eteen, kuin olisin halunnut, koska ympyrä oli niin pieni. Tein ravi-laukka-ravi siirtymisiä ja hevonen oli hyvin hereillä. Nostot olisi saanut olla terävämpiä, mutta ainakin se nosti laukan, eikä ajautunut laukkaan. Della on kyllä ihan mahtava hevonen juoksuttaa, koska se on niin helppo ja toimiva. Loppuravit annoin Dellan taas ravata ilman sivuohjia, juoksutan sitä siis juoksutusvyöllä ja sivuohjilla, koska champon saa sen liian etupainoiseksi. Parhaitenhan hevosesta näkee ilman mitään apuohjia, miten se liikkuu. Della oli tosi hyvä. Sen selkä liikkui koko matkalta, lanne keinui ja se venytti kaulaa pitkäksi alaspäin, pysyen kuitenkin säästä hyvin ylhäällä. Opettaja ratsasti samaan aikaan toisessa päässä ja kehui välissä, miten hyvin Della liikkui. Se oli kiva kuulla. Loppukäynnit käytiin kävelemässä pihalla pienellä lenkillä.
Illalla hoitelin sitten Amin, Simpan ja Dellan. Ami on kyllä ihan kammottavan näköinen, koska se on pitkässä talvikarvassa hankala saada puhtaaksi keltaisista läiskistä. Ei viitsistä sitä pestä kovin paljoa, koska sillä oli kuun alussa joku kummallinen kuumeilu, jolle ei koskaan keksitty selitystä ja ollaan yritetty välttää kaikkea, mikä sen olisi voinut aiheuttaa. Myös siis turhaa kastelemista. Simppa oli oikein suloinen taas vaihteeksi, se nauttii harjaamisesta. Tai no pääasiassa rapsuttelusta ja haluaisi vain torkkua nojaten olkapäähän. Harmillista, että sen pitää mennä myös tunneille. Muuten se varmaan voisi olla halittavana tunteja.
Keskiviikkona ehdin tallille vasta aika myöhään. Kävelin Dellalla tauolla, menin vähän ravia, mutta se tuntui jotenkin hassulta, joten en viitsinyt laukata ollenkaan. Se oli jotenkin epävakaa takapäästä. Ei siis ontunut, mutta jotenkin hassu. Ehkä se oli vain liian hidas, se nimittäin tapahtuu tosi helposti. Käynnissä kuitenkin taivuttelin sitä paljon ja täytyy sanoa, että on sillä parempiakin päiviä ollut.
Hoitelin sitten vielä Dellan ja Amin loppuun sekä Simpan tunneille ennen kuin lähdin takaisin kotiin.
 |
| P muutama vuosi sitten |
Torstaina suuntasin vaihteeksi taas Sipooseen hoitamaan muutamia yksityihevosia. Se on aina mukavaa vaihtelua käydä rauhallisella yksityistallilla kiireisen ratsastuskoulun sijaan. Tänään mulle ei ollut sen enempää ihmeellistä tekemistä. Lähdettiin maastoon kävelemään parin hevosen kanssa. Lenkki meni ihan hyvin. P pari kertaa säpsähti ja kerran viereisellä pellolla myllännyt traktori sai sen loikkimaan. Olin itse vaan vähän hermostunut, koska kilpahevosina nämä on niin paljon tuntihevosia herkempiä ja ratsastan niin harvoin talvella ulkona, että pohjan pitävyys arveluttaa mua suuresti. Mentiin vielä hetki pellolla sitten. Alkuun P oli ihan nätisti ja pysyi käsissä. Vähän se heitteli pikkupukkeja, mutta niissä ei ollut ollenkaan hankala pysyä mukana. Sitten vaihdettiin suuntaa ja oikealle ekassa laukannostossa P sitten onnistui heittämään sellaiset pukit, että luminen maa kutsui. En onnistunut pitämään ohjistakaan kiinni ja hevonen laukkasi tallipihalle, joka on siis ihan vieressä. Rämmin sen perässä sitä hakemaan ja tietysti takaisin selkään ja pellolle. Ei enää muuta kuin kävelty, mutta otus yritti silti vielä keksiä draamaa. Tällä kertaa en antanut sen pelleillä ja loppuverkkasin sitten vähän ravissa kentällä.
Se on jännä, miten paljon ehtii miettiä niissä muutamassa sekunnin sadasosassa, kun tajuaa, että putoaa, mutta ei ole osunut vielä maahan. Nytkin ehdin pohtia, että tällä kertaa ei satu, lumi on pehmeää. Mutta sen sijaan kastun, koska keli oli nollassa. Ihan kuin sillä kastumisella oikeasti olisi väliä, mutta kaikenlaista sitä voi pohtia. Lisäksi mulle jää aina putoamisesta yksi still-kuva mieleen. Tällä kertaa se on se ihana hetki, kun tajusin, etten enää pysty roikkumaan selässä.
Ennen kotiinlähtöä siivosin vielä pari karsinaa ja hoidin muutaman hevosen, sekä putsailin vähän kamoja. Tykkään oikeasti tehdä kaikenlaista silloin kun on aikaa ja varsinkin silloin, kun saa olla yksin ja omien ajatusten kanssa, samalla kun touhuaa jotain mukavaa. Se on hyvä hetki rauhoittumiselle ja rentoutumiselle. Samasta syystä tykkään kyllä ajaa autollakin yksikseni. Sillä hetkellä on yksin, omien ajatusten kanssa, ei ole kiire mihinkään, eikä kukaan voi häiritä. Vaikka mulla on ihan mahtavia kavereita, joskus vaan kaipaan niitä hetkiä, että saan olla täysin rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti