En voi olla hehkuttamatta sitä, miten hieno Simpasta on tullut. Oikeesti siitä tuntuu olevan sata vuotta, kun se tuli, nuorena ja kuumana kisahevosena. Se ei kestänyt ohjalla ratsastamista eikä liikaa painetta (eikä kyllä kestä aina vieläkään). Sitä ei voinut pidättää kevyessä istunnassa, sitä piti ratsastaa istunnalla ja pohkeilla tarvittaessa ja muuten istua hiljaa. Eihän se ole pelkästään positiivisesti muuttunut, kyllähän siitä on tietty herkkyys hävinnyt. Mutta samalla siitä on tullut aikuinen, järkevä ja ratsastettava hevonen. Lopullinen avain oli ihan selkeästi kesäloma laumassa. Sen jälkeen se on jäänyt laumaan tarhaamaan ja kevääseen verrattuna koko hevonen tuntuu tasapainoisemmalta, nimenomaan henkisesti. Voisin ehkä kerätä joskus kuvia vuosien varrelta, koska kaksi vuotta sitten (ei siitä oikeasti ole kauempaa) en todellakaan osannut ratsastaa ja Simppa oli aika hankala ratsastettava. Siitä on tultu yhdessä aika pitkä matka.
Koska perjantaina Simppa oli niin täydellinen, olin ihan fiiliksissä koko viikonlopun. Sunnuntaina mun oli sitten pakko pyytää sitä uudestaan tunnille. Vähän aikaa opettaja mietti, koska Simppa ei ole ihan ensimmäinen valinta kuitenkaan koulukisoihin, joihin me tällä hetkellä treenataan. Lopulta kuitenkin sain sen, Lassilla onkin tässä tullut ratsastettua ihan tarpeeksi hetkeksi aikaa.
Aloitettiin tunti tekemällä käynnistä pysähdyksiä. Niin helpolta kun tehtävä kuulostaakin, se ei sitä kuitenkaan ollut. Simo ei halunnut pysyä tasaisella tuntumalla ja reagoi vähän turhan vahvasti pidätteisiin. Melkein meinasin jo alkaa tuntea epätoivoa, mutta päätin sitten antaa hevoselle aikaa ja jatkaa vain rauhassa ratsastamista. Raviverkkakaan ei ollut ihan Simppaa varten tehty. Pitkillä sivuilla tehtiin 3-4 askeleen käyntisiirtyminen ja siitähän Simo taas tykkäsi. En päässyt ollenkaan ratsastamaan sitä tasaiselle tuntumalle, koska jokainen siirtyminen sai sen vetämään päätä ylös. Aloin sitten tinkiä siirtymisen paikasta, kunhan hevonen tuli pehmeästi ja tuntumalla käyntiin. Tällä sain Simppaa vähän tasaisemmaksi ja sitten onneksi jatkettiin ilman siirtymisiä.
Tosin sen jälkeen opettaja alkoi saarnata meille huolimattomista kulmiin ratsastuksista. Luulin ratsastaneeni hyvin kulmiin ja en tainnut olla ainoa. Mutta luulo ei ole tiedon väärtti. Opettaja meni seisomaan yhteen kulmaan ja käski alkaa ratsastaa niitä kulmia. Tein tarkoituksella siinä vaiheessa pyöreitä kulmia, mutta ratsastin ne kuitenkin mielestäni muuten ihan ok. Simppa nimittäin taas oli aavistuksen epämääräinen oikeasta etusesta kaarteissa, kuten niin usein ennenkin. Yritin sitten siitä varovasti sanoa, mutta sain vastaukseksi kunnon ripityksen aiheesta tasapainoinen hevonen läpi kulman. Onhan se totta, että Simo könkkää enemmän silloin, kun se kaatuu sisäetujalan päälle kaartessa. Kyllähän sen pitäisi olla paremmin takaosansa päällä ja siihen tietysti pyrin aina kun könkkäämistä ilmenee. Silti yritän helpottaa alkuun asiaa myös loivemmilla teillä. Mutta ei auttanut. Kulma oli pakko ratsastaa opettajan määrämässä jyrkkyydessä, joten aloin sitten valmistella kulmia ihan eri tavalla. Selkeä hidastus, tasapainottaminen ja taivutus läpi kulman. Ja kas kummaa, muutaman kierroksen jälkeen Simo alkoi paitsi ravata paremmin kaarteissakin, pysyi paremmin suorana ja tasapainossa myös suorilla linjoilla. Sitten se alkoi tulla tasaisemmaksi edestä, hyväksyä ohjastuntumaa ja nousta edestä kevyemmin ylös pyöreänä. Enkä tehnyt mitään muuta kuin ratsastin kulmat huolellisesti. Tällä kertaa oikeasti huolellisesti. Hups, olisikohan kannattanut tämäkin asia ottaa opiksi niistä sadasta ensimmäisestä kerrasta, kun siitä on puhuttu. Mutta eipä ole ensimmäinen asia ratsastuksessa, joka on mulle väännetty jostain rautalankaa paksummasta ja vasta sitten se on mennyt jakeluun. Niitä on tässä parin kuukauden aikana tullut aika monta.
Lyhyiden välikäyntien jälkeen jatkettiin sitten harjoitusravissa uraa pitkin. Simo oli pyöreä ja melko kevyt. Hetken pystyin keskittymään vain omaan istuntaani tai lähinnä käsiin ja ylävartaloon. Kuten aikaisemmin totesin, tajusin mistä mun käsien ongelma on lähtöisin. Nyt Simppa meni niin hyvin, että mulla ei ollut mitään ongelmaa istua kunnolla. Olisipa joku vaan saanut sen videolle niin tietäisin näyttikö se yhtä hyvältä kuin tuntui. Jatkettiin keskiympyrälle ja nostetiin siinä laukka. Laukka on ollut aina mun istunnalle kaikkein huonoin askellaji, koska en ole laukassa saanut hevosia yleensä rehellisesti läpi. Mutta tänään siinäkään ei ollut mitään ongelmaa. Ohjat oli lyhyet, Simppa ryhdikäs, minä ryhdikäs ja kädet oikealla paikalla. Opettajakin vaan kehui hevosta. Kun ympyrät meni ok, siirryttiin laukaamaan suoraa uraa, jossa jouduin todella keskittymään niihin kulmiin. Mutta Simppa oli superhyvä ja fiksu. Muut hevoset levisi kuka minnekin vähän väliä, mutta Simo laukkasi samaa laukkaa, samassa tahdissa, muodossa ja tempossa kierros toisensa jälkeen.
Harjoitusraviin siirtyessä hevonen pysyi rentona ja ravasi ihan super hienoa ravia. Hetken olisin voinut kuvitella istuvani paremmankin kisatykin selässä. Askel oli joustava, lennokas, voimakas. Hevonen pehmeä, pyöreä ja kuulolla. Itsekin istuin suorassa, kädet kannettuna ja ohjat lyhyenä. Oikeasti sääli on, ettei siitä ole kuvia. Tultiin sitten yksi keskiravi alas istuen. Alkutunnista tehtiin muutama keventäen ja ne jo lupaili ihan hyvää, vaikka jouduinkin joka kerta väistämään jommassa kummassa päässä ja keskiravi jäi vähän lyhyeksi. Simo kuitenkin venytti rentona ja pyöreänä, mikä ei ole siltä mikään oletusarvo. Tähän viimeiseen keskiraviin saatiin sitten tehtyä koko linja ilman väistamisiä ja valmistelinkin keskiravin huolella. Simo ei lähtenyt ihan niin hyvin kuin se olisi voinut lähteä. Mutta se venytti rehellisesti ja rentona askelta. Edes oman istuntani herpaantuminen lopussa ei saanut sitä rikkomaan, joten hevonen oli ihan super. Ainoa ikävä asia oli, etten tosiaan pystynyt istumaan tiiviisti diagonaalin loppuun asti. En tiedä miksi, Simolla on aika helppo ravi, varsinkin Lassin jälkeen. Lähdin ehkä taas tuuppaamaan lopussa liikaa ja unohdin istua ravin rytmiä kunnolla. Mutta opettajakin kehui meidän keskiravia, joten olin aika tyytyväinen.
Toiseen suuntaan yritettiin aloittaa laukka suoralla uralla, tavoitteena tehdä keskilaukat pitkille sivuille. Mutta se ei oikein onnistunut, koska hevoset levisi kuka mihinkin suuntaan kaikki vuorollaan. Kaikki paitsi Simo, joka laukkasi tahdissa, muodossa ja kuulolla välittämättä muiden sekoiluista kierros toisensa perään. Yritin keskittyä kulmiin, jotka on Simolle oikeassa kierroksessa paljon vaikeampia. Vielä keväällä Simo olisi ihan varmasti mennyt mukaan muiden sekoiluun, mutta nyt se vain vähän kuunteli välillä takana kaahaavaa yrittämättä tehdä mitään. Kun suoralla uralla laukkaaminen ei oikein onnistunut, jäätiin ympyrälle, jossa tehtiin keskilaukkaa puoli ympyrää. Simppa kyllä venytti, mutta päästin sen liian matalaksi samalla. Eli ihan perusongelma kun ratsastan keskiaskellajeja. Selvästi kaikkea ei voi korjata kerralla. Yritin kyllä istua siististi ja se oli helppoa, koska hevonen oli niin hyvä. Yksikään keskilaukka ei epäonnistunut, joten voisin sanoa, että tyytyväinen oli siinä kohtaa vähän laimea ilmaisu.
Kevennettiin vielä hevoset loppuun. Simppa oli ainoa, joka sai luvan venyttää alas. Yllättäen se ei pyöristynyt ihan odottamallani tavalla, vaikka vähän venyikin. En sitten tiedä, oliko se jo niin kaikkensa antanut, että täysin alas pyöreäksi venyttäminen olisi ollut liikaa. Yleensä se nimittäin vastaavassa tilanteessa pyöristää hyvin eteen-alas ihan vain ohjaa antamalla. Ja nyt Simpukka oli ehkä paremmin läpi kuin koskaan ennen. Se oli myös hiestä märkä oikeastaan kokonaan. Kaulan ja ryntäiden liitoksesta olisi voinut vetää viivan suoraan taakse ja sen alapuoli oli kokonaan hiessä, kuten myös kaula, satulan alus sekä pää. Mutta olihan se ollutkin melkeinpä täydellinen ♥ En nyt ihan heti keksi, miten se olisi voinut mennä paremmin. Se tuntui hyvältä ja opettajakin oli jopa tyytyväinen siihen. Simo pääsi sitten ansaittuun suihkuun, jota en itsekään olisi pistänyt pahakseni.
Lähdin sitten vielä vetämään Lassilla yhden maaston ja en mä voi sanoa, ettenkö Lassista pitäisi. Onhan se kerrassaan kultainen hevonen ja ihan ykkönen vetohevosena. Ei tällä kertaa laukattu maastossa, mutta Lassi oli ihan innoissaan ravissakin, hassu. Lisäksi juoksutin Dellan, joka liikkui taas paremmin kuin lauantaina ja oli muutenkin paremmalla tuulella. Selkä ei selvästi ole enää niin kipeä, mikä on erinomainen asia. Kun tähän lisää Lillin juoksutuksen ja maastokävelyn ennen tuntia, sain varmaan olla illalla hyvällä omalla tunnolla vähän väsynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti