Della pomppii jälleen

Mulla on ollut oikea esteputki viime viikolla. Hyppäsin tunneilla sunnuntaina (melkein viime viikkoa), maanantaina, perjantaina ja lauantaina, kisat oli viime sunnuntaina ja maanantaina oli vielä estetunti. Opettaja sanoikin maanantaina, että meno näytti sujuvalta. No syytä näyttääkin, kun näin paljon on tullut hypättyä.

Lauantaina ratsastin kaverin tunnin. Hän on ponitunnilla, mutta mulle ei ollut isoa ponia hyppäämään, joten sain Dellan. Mulla on aina yhtä hienot ponit sillä tunnilla. Ensin Antti ja sitten Della, molemmilla säkä yli 170cm. Mutta viimeksikin olin Antin kanssa vaan ponien edessä...

Rata oli aika kiva, vähän erilainen, kuin mitä yleensä mennään. Esteet kaksi ja kolme on siis ympyrällä, tai ehkä se oli lähempänä volttia.

Aloitettiin verkan jälkeen tulemalla innarilinja, sen jälkeen käyntiin siirtyminen, laukannosto ja ympyrä. Tämä ensin puomeilla ja sitten pikku ristikoilla. Della oli yllättävän hyvin kuulolla, vaikka jouduinkin käyttämään norsupidätettä sen hidastamiseen. Ympyrä sen sijaan meni hyvin. Mutta kaikkein yllättävintä oli se, että Della mahtui innarille poniväleihin. Se on hevoseksikin pitkälaukkainen ja varsinkin nyt sen on tosi hankala lyhentää laukkaa. Mutta toisaalta se on harvinaisen älykäs hyppääjä ja osaa esimerkiksi sarjoille tulla rauhassa mahtuakseen väliin. Varsinkin tultuaan jonkin sarjan jo kertaalleen, se seuraavalla kerralla tulee itsekin rauhassa ja pienesti.

Kaikki kuvat (c) Jatta

Tultiin sitten vielä kahta rataa. Ensimmäistä tultiin pienenä ja siihen kuului innari, ympyrä, pysty diagonaalilta ja sitten okseri toiselta diagonaalilta. Nyt ei enää tehty siirtymistä innarin jälkeen, mutta Della odotti siinä välissä hyvin. Ihmettelen suuresti, että ympyrät onnistui joka kerta niin hyvin, sillä välillä mulla on ollut ongelmia kääntää sitä vastaavan kokoiselle voltille ilman esteitäkin. Mutta ehkä se on se estehevonen. Kummallakaan diagonaalilinjalla ei ollut mitään ongelmia. Della olisi halunnut lähteä kaukaa ja pystylle se pääsikin lähtemään kaukaa, okserille sain sen tuotua vähän lähemmäksi. Muutenhan paikalla ei ole niin väliä, hevosen kannattaa antaa hypätä sieltä, mikä on sille helpoin. Mutta pienillä esteillä on hyvä treenata sitä vaikeampaakin ja varsinkin, kun Della mielellään lähtee kaukaa, koska se ei jaksa pitää laukkaa kasassa ja ponnistaa ylöspäin. Harjoittelemalla vähän lähemmäs tulemista, sen saa tulemaan esteille pienemmässä laukassa ja ponnistamaan enemmän ylös kuin eteen. Samasta syystä sille ei pidennetty innariväliä, vaan se joutui tulemaan takaisin ja tekemään vähän töitä.

Toisen radan tulin vähän isompana, varmaan osittain jotta sain vielä pari isompaa hyppyä ennen sunnuntain kisoja. Ensin innari, sitten siitä pysty suoralla linjalla, siitä neloselle ja kaarevalla tiellä viitoselle. Innarilla Della malttoi jälleen odottaa ja se meni hyvin. Se tuli myös ennen pystyä hyvin takaisin, vähän liiankin hyvin eikä päästy kunnon ponnistuspaikkaan ja Della otti sille harvinaisen pikkuaskeleen. Tultiin sitten toisen kerran, ja tällä kertaa ratkaistiin molemmat kaukaa. Kolmas kerta toden sanoi ja melkolailla nappisuorituksella yli. Portille (nelonen) tuli myös hyvä lähestyminen ja hyppy, okserilla olin itse liian hidas. Näin ettei askel osu, mutta en tehnyt mitään enkä tuntenut, onko Della lähdössä kaukaa vai ottaako se vielä pikkuaskeleen. Jotenkin ehdin ajatella, että harvoin se tulee lähelle, mutta ei se ole kyllä ponnistamassakaan, kun se sitten lähti hyppyyn. En ollut yhtään mukana, joten jouduin tekemään syöksyn kaulalle eikä hyppy tosiaan ollut parhaita. Mutta Della oli kovin tyytyväinen itseensä.

Maanantaina hyppäsin sitten taas Dellalla. Rata oli tällä kertaa teknisempi. Pystyn ja okserin välissä ei ollut mitään mittaa, vaan okserille piti tehdä uusi lähestyminen. Lisäksi ratapiirrokseen piirretty tie keskihalkaisijan pystyjen yli herätti pientä keskustelua. Siihen kun oli optimistisesti piirretty 90 asteen kulma ja vinot linjat esteiden yli.

Aloitettiin jälleen ympyrähypyillä: oikealle pystyä ja vasemmalle okseria. Ei ongelmia ja sain keskittyä omaan istuntaani. Della hyppää niin vahvasti, että mulla heilahtaa aina jalat hypyssä. Se on tosi raivostuttavaa, enkä ehdi tarpeeksi siihen yleensä keskittyä. Nyt painoin kantapäitä korostetusti alas, jolloin jalka pysyy edessä. Se toimi ihan hyvin, kunhan vain muistaisin sen aina. Toinen verkkatehtävä oli pysty - okseri linja ja sen jälkeen kolmikaarinen esteiden yli. Hevonen oli taas hyvä, itse jäin liikaa kädellä kiinni ensimmäisellä estellä kolmikaarisella ja Della pudotti. Kun pohdin asiaa sitten ennen seuraavaa tehtävää, totesin, että aika usein myötään Dellalle liian vähän. Lopputunnin myötäsinkin sitten vähän liioitellusti. Se ehkä vähän paransi hyppykaarta, en tiedä. Ainakin Della meni kovaa sen jälkeen.

Lopuksi tultiin kaksi kertaa sama rata, ensin vähän pienempänä ja sitten noin 80cm. Kävi muuten hauska juttu, kun katselin sitä korotettua rataa. Tuli sellainen "voi kun noi on pieniä" ja katsoin sitten tolpista, että minkä kokoisia ne onkaan. Niin, 80cm ei tosiaan olisi vielä kuukausi sitten näyttänyt noin pieneltä. Ehkä tässä kevään mittaan 90cm alkaa näyttää myös pieneltä. Silloin olisi helppo mennä hyppäämään tuntseihin.

Joka tapauksessa. Rata oli okseri ympyrällä (1.), vinottain keskihalkaisijan pystyt (2. ja 3.), pysty - okseri linja (4. ja 1.) ja lopuksi yksinäinen pysty toiselta pitkältä sivulta (5.). Molemmat radat meni hyvin, viimeiselle Della jäi molemmilla kerroilla kauas ja ratsasin sitä eteen. Muuten rata oli sujuva, laukat vaihtui ja hevonen oli mukana juonessa. Lopulta radan vaikein este oli se viimeinen, jolle oli pitkä lähestyminen ja siinä aikana ehti jo kymmenen kertaa panikoida, ettei askel osu ja säätää laukan kanssa. Se on vain hirveän hankalaa tulla samaa tasaista laukkaa ja odottaa sitä, että paikka näkyy ja sitten tarvittaessa tehdä jotain. Varsinkin, jos hevonen ollenkaan pidentää kohti estettä, silloin se on vielä vaikeampaa. Eniten se vaatii ratsastajan hermoja, ei se hevoselle ole kovin hankala paikka, mutta ratsastajan pitää pysyä rauhallisena ja malttaa odottaa. Voin ihan suoraan sanoa, että pitkät lähestymiset harvoin onnistuu. Yleensä alan liian aikaisin säätää ponnistuspaikkaa ja sehän ei koskaan onnistu.

Mutta se on varmaa, että on ihan huippua hypätä Dellalla taas pitkästä aikaa. Se on henkeen ja vereen estehevonen, joka nauttii hyppäämisestä, sen kanssa on sopivan helppo, mutta sopivan hankala hypätä ja parasta on, ettei se kyttää ikinä mitään.