Lisää estetreeniä

Ehdin jo panikoida viikonlopun kisoista, mutta onneksi tämän päiväinen tunti meni tosi hyvin. Ehkä tästä vielä hyvä tulee, niin sunnuntaiksi kuin elokuun alkuunkin.

Meillä oli siis estetunti aamulla ja pääsin hyppäämään (vihdoin) kunnolla Lassilla. Rata ei ollut mikään kovin erikoinen, mitään yltiöteknistä ei ollut, mutta muutama "kompa" kuitenkin. Innarin jälkeen 17m neljällä oli vähän pitkä, varsinkin kun innari oli vähän isompi. Toisen pitkän sivun suhteutettujen väleissä oli 13m, se oli aika simppeli, ensimmäinen väli oli ok, toinen vähän lyhyt. Diagonaalin pysty oli perjaatteessa tosi helppo, käytännössä aika pitkä lähestyminen ja yksinäinen pysty vaati hermoja.

Alkuun tehtiin paljon temponvaihteluita käynnissä ja ravissa. Lassi oli kevyt, aika pyöreä ja reagoi hyvin. Olisin halunnut sen pysyvän vieläkin rennompana, koska se vähän vastusti pidätteitä välillä ja pyrki lyhentäessa nousemaan ylös. Käynti ja ravi mentiin ympyrällä, jossa sain tehdä töitä Lassin ulkolavan kanssa. Se työntää lapaa ulos ja perää sisään eikä kovin helposti suostu kulkemaan kahdella uralla. Laukka mentiin sitten pitkillä sivuilla ja vielä selkeästi irti seinästä, joten siinäkin sain ratsastaa huolellisesti Lassia suoraksi. Vasemmalle Lassi olikin yllättävän suora ja lisäksi teki tosi hyviä siirtymisiä. Oikealle se oli paljon pahemmin vino ja jouduin itse keskittymään tosi paljon suoristamiseen, jolloin siirtymisen valmistelu vähän kärsi ja ne ei olleet ihan niin hyviä. Pari viimeistä pätkää oli jo ihan kelvollisia kokonaisuuksia. Tehtävänä oli siis nostaa pitkän sivun alusta laukka käynnistä ja siirtyä pitkän sivun lopussa takaisin käyntiin.

Sen jälkeen alettiin hypätä. Alkuverkkana tultiin innarin jälkeistä okseria vinottaisella linjalla. Olin ihan pulassa, koska en nähnyt askeleita ollenkaan. Viimeksi Lassilla hypätessä sain askeleet sopimaan tosi hyvin, joten en yhtään tiennyt mitä tehdä. Tosin siis Lassi on hevonen, jolla askeleita on tosi vaikea nähdä, sitä on sanonut ratsastajien lisäksi myös opettajat. Siksi olin yllättynyt, että viimeksi selvisin niin hyvin. Toisaalta ajattelin jo löytäneeni viisasten kiven siihen ja siksi olin vähän hukassa, kun en yhtään tiennyt mitä tehdä. Sitten tultiin innari ja okseri. Ekalla kerralla laitoin Lassiin liikaa painetta, koska yritin sitä kautta saada laukkaa pyörimään ja ponnistuspaikat löytymään. Askel sopi, mutta jouduin välissä pitämään Lassia, jotta se mahtui väliin. Seuraavalla kerralla tultiin rennommin ja se olikin parempi. Sitten sain odotella, että muu ryhmä hyppäsi ensin ja tulin sitten nostettuna samaa linjaa.

Koska hyppään sunnuntaina 90cm ja edellisestä niin "isosta" radasta on jo aikaa, opettaja onneksi antoi tänään hypätä sitä 90cm. Innari oli toki pienempi, mutta okseri siellä ysikympissä. Ekalla kerralla Lassi tuli hyvin, kaikki oli jees ja sitten hevonen rysäytti esteen oikein kunnolla alas. En oikein tiedä, mikä siinä meni vikaan, mutta tultiin heti uudestaan ja Lassi korjasi tosi hyvin ja hyppäsi ilmavaralla. Sen jälkeen mitään ongelmia korkeuden kanssa ei ollut, hevonen sai herätyksen ja otti siitä opikseen hyvin. Tultiin samaa linjaa aika monta kertaa, koska Lassi kaatui esteen jälkeen törkeästi päin sisäpohjetta. Ensin olin itse liian keskittynyt esteeseen ja vain helpottunut kun päästiin yli, joten en ratsastanut Lassia linjalla. Sitten opettajan käskystä aloin johtaa sitä esteellä ja sen jälkeen oikealle. Se ei riittänyt, koska Lassi edelleen kaatui vasemmalle. Kaksi kertaa pysäytin sen seinään, käänsin oikealle ja ratsastin siellä päin seinää. Sitten käänsin sen selkeämmin heti esteen jälkeen oikealle ja siinä hevonen sitten lopulta totteli. Tästä tehtävästä oli paitsi hyöty, että Lassi vähän paremmin kuunteli linjalla sisäpohjetta, myös itselleni vähän "rutiinia". En voinut keskittyä pelkästään esteeseen, vaan enemmän sen jälkeiseen ratsastamiseen. Niinpä, kun ensimmäisellä kerralla katsoin vain jättimäistä estettä, viimeisellä kerralla este ei ollut enää ongelma, ongelma oli sen jälkeen.

Odottelin taas, että muu ryhmä hyppäsi ennen kuin tulin rataa. Ennen rataa hyppäsin kahden suhteutetun välin linjan kerran alle. Se oli helppo ja sujuva, joten olin aika luottavaisena lähdössä radalle. Ensin oli suhteutettujen linja, sitten pysty ja lopuksi innari-okseri linja. Heti ensimmäisellä esteellä kävi selväksi, että lähdin liian luottavaisesti. Näin askeleen jäävän kauaksi, mutta Lassi ei vastannut pohkeeseen ja hyppäsi juuresta suoraan ylös. Heti hypyn jälkeen käskin sitä taas eteen, samalla tuloksella. Hyppy okserille lähti myös melkein paikaltaan ylöspäin. Sitä seuraavaa ratkaisua en ole koskaan tehnyt, mutta nyt tiesin, ettei ollut mitään järkeä lähestyä kolmatta estettä, tulos olisi ollut täysin sama. Joten kääsin Lassin pois linjalta. Kisoissa olisin jatkanut, mutta treeneissä oli ihan turha ottaa tarkoituksella huonoa hyppyä vielä sillekin. Tein sitten muutaman temponvaihtelun ja aloitin sitten alusta.

Tällä kertaa Lassi oli hereillä ja kuulolla. Se kyllä oppii virheistään ja opin itsekin. Linja oli tosi sujuva. Ensimmäinen väli oli nappi, toisessa otin puolipidätteillä vähän takaisin ja sekin meni hyvin. Diagonaalilla olleen pystyn alla oli "vesi" eli siniset muurin pudotuspalat. Lähdin itse vähän varmistamaan kaukaa, vaikka Lassi ei kyttääkään. Askel ei vain näyttänyt sopivan ja ajattelin käskeä hevosen eteen ja hypätä kaukaa. Kaukaa oli vain aivan liian kaukaa ja Lassi otti vielä yhden askeleen, päätyen sitten esteen juureen. Olin jo ihan varma, että se kieltää, kun olin itse kaulalla ja vauhti seis ennen 90cm estettä. Mutta niin vain hevonen meni puhtaasti yli ja sai kyllä kehut. Oli se kiltti ja pelasti kyllä mut niin täysin. Ongin sitten pudonneen jalustimen takaisin. Siinä vähän kesti ja ehdin jo pohtia tulenko seuraavan linjan ilman toista jalustinta, kun sain sen sitten kaivettua takaisin. En päässyt mihinkään tulokseen, enkä oikeasti osaa näin jälkikäteen sanoa, mitä olisin tehnyt, jos en jalustinta olisi saanut jalkaan. Innarille osui askel hyvin ja väli oli sujuva ja niin oli viimeinen hyppykin. Tulin sitten pystyn vielä kaksi kertaa, jotta sain onnistumisen ja vähän luottamusta. Molemmat kerrat meni hyvin, joten ehkä se tästä.

Lassi oli ihan huippu ja täytyy sanoa, että se yllätti mut tekniikallaan. Pikkuesteillä se vähän hyppelee ilman selkää, mutta tänään se todellakin hyppäsi selän kanssa ja oikeasti hyvällä tekniikalla. Hypyissä oli helppo olla mukana. Kysyin vielä opettajalta, miltä istuntani näytti. Simpallahan usein kaadun liikaa kaulalle, mutta Lassilla en tuntenut sellaista ja halusin siihen varmistuksen. Kuulema istunta oli juuri hyvä, joten ihan pielessä oma tuntemus ei ollut. Jännittävää oli myös se, että harvoin mietin esteiden päällä mitä teen, mutta tänään oikein ajattelin pitkiä myötäyksiä oksereilla. Täytyy kyllä myös sanoa, että tavallaan noita vähän isompia esteitä on helpompi hypätä, koska asento tulee paljon luonnollisemmin ja hevoset hyppää paremmin. Pienemmillä esteillä hevoset hyppää usein ilman selkää ja se on vähän sellaista esteiden yli astelua.