Tässä huomaamatta blogi on ollut olemassa jo vuoden. Kaikenlaista on siihen vuoteen onkin mahtunut. Simppa kesähevosena, tuntiratsastajien mestaruudet, Irlanti, Ruotsi, ja tämän talven treenaus. Enkä osaa sanoa, mitä ensi syksynä tapahtuu.
Viime viikon olin leiriavustajana (kirjottelen siitä lisää myöhemmin) ja juhannus meni myös tutuissa merkeissä hevosten kanssa. Tänä viikonloppuna alkoi tuntihevosilla kuukauden loma, joten itsekin saan vähän taukoa hevostelusta. Tai ainakin vähän vähemmän hevostelua on luvassa. Ihan kokonaan ei kai noista koskaan pääse eroon. Kuitenkin ihanaa ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen olla kesällä vapaa tekemään mitä vaan. Ikävästi kaikki parhaat tapahtumat tosin osuu muualle, kuin tähän kuukauteen, joten paljon kivaa jää taas tekemättä. Mutta ehkä ehtisin jopa mökille tänä kesänä! Tai edes uimaan.
Joka tapauksessa torstaina ratsastettiin poniruunat laitumelle. Itse menin Masalla, joka oli tosi pieni Lassin ja Dellan jälkeen. Pääasiassa käveltiin, mutta muutama pätkä tultiin reippaammin. Ensin ravissa ja sitten laukassa. Poneilla vähän kesti herätä, mutta jopa Masa laittoi lopussa hippulat vinkumaan ja paineltiin aikalailla täysiä metsätiellä. Tosin kyllä ponit myös tiesi mihin ollaan menossa ja varsinkin kärkihevonen meni niin reippaasti, että muilla oli työ pysyä perässä. Ja kyllähän ne sitten nautti kun pääsi laitumelle vapaaksi.
Perjantaina heräsin aamutalliin ruokkimaan hevoset ja sen jälkeen tulikin rekat pihaan ja lastattiin tammat kyytiin. Lähdin itsekin ensimmäisen keikan mukana katsomaan hevosten riemua. Olisin halunnut nähdä Simpan pääsevän laitumelle, mutta en olisi päässyt millään takaisin, joten tyydyin tähän. Hevoset meni kiltisti autoon, osa ei olisi malttanut millään odottaa ja suorastaan loikki luvan saatuaan kyytiin. Perillä autosta alas tuleminen olikin sitten jännittävää, mutta sen jälkeen koko lauma kiersi suuren laitumen rajat ennen syömään rauhoittumista. Ruunatkin meni nätisti kyytiin, Simppaa vähän pelotti ja sen kanssa kävi vielä ikävästi, kun väliseinät oli liian lähekkäin, eikä sille jäänyt tarpeeksi tilaa. Niinpä se jouduttiin ottamaan alas autosta, eikä ollut ollenkaan varmaa, että se menee sinne uudestaan. Mutta kaikkien yllätykseksi Simo käveli rauhassa takaisin sisään, vähän rohkaisin sitä äänellä ja ruuna saikin isot kehut sen jälkeen.
Ruunien lähtiessä jäin siivoamaan tallia. Oli jotenkin hassua, kun koko talli oli hiljainen ja tyhjä. Toisaalta myös ihanan rentouttavaa. Lauantaina kävin hoitamassa Lillin, mutta tänään olen ollut ihan vain kotona.
Eilen olin hoitamassa Tuomarinkylässä Este-Jussissa. Sää suosi ja tunnelma oli korkealla. Huomattavasti mukavampi kisailma kuin viime vuonna. Eipä niistä kisoista ole sen enempää sanottavaa. Hevoset oli tosi nätisti, isompia luokkia katsoessa ei tarvinnut pelätä turvallisuuden puolesta (onneksi en ollut aamulla katsomassa pieniä luokkia) ja kisat päättänyt vaikeutuva ratsastus oli mielenkiintoista seurattavaa. Pakko sanoa, että tänä vuonna ei ratamestari ollut säälinyt kilpailijoita pätkääkään. Viimeinen este oli 125cm iso tasaokseri, edessä oli maapuomi, yläpuomi ja yksi puomi keskellä viistossa. Toiseksi viimeiseltä esteeltä oli pitkä matka ja lähestyminen okserillekin vielä pitkä. Ei mikään helppo tehtävä ratsastajalle, eikä hevosellekaan. Erityismaininnan ansaitsevat myös esteiden koristelut ja kisaradalla ollut puutarha, jossa oli appelsiinipuun lisäksi jokin hahmo nauttimassa lämpimästä päivästä. Oikein isompien kisojen tuntua siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti