Aivan ihanat ilmat täällä Etelä-Suomessa, jo toista viikkoa on päästy nauttimaan lämmöstä ja auringosta. Muistakaa, ettette valita, koska toinen vaihtoehto voisi olla viime kesän kaltainen sade ja koleus.
Mulla oli pääsykokeet viime viikolla, niihin meni kätevästi koko alkuviikko. Ei mennyt kovin hyvin, mutta yksi kaverini onneksi lohdutteli, etten ollut ainoa. Joten ehkä kaikkia toiveita ei tarvitse haudata vielä. Joka tapauksessa vielä pitäisi vähän aikaa jaksaa lukea kauppiksen pääsykokeisiin, jotka on ensi viikolla. Sitten saa opiskelu odottaa hetken.
Viime viikolla oli muutenkin harvinainen viikko, koska ratsastin vain kerran. Perjantaina oli hyppäri ja menin pitkästä aikaa Lassilla. Meillä oli kaksi linjaa, toisella puolella pysty - okseri ja välissä 16m, toisella pitkällä sivulla neljän innarin sarja sekä askeleen jälkeen okseri. Lisäksi diagonaalilla oli yksi puomi, jolla tehtiin laukanvaihtoja.
Alkuverryttely oli itsenäinen ja sen jälkeen poikkeuksellisesti alettiin heti hypätä. Lassi oli aika jäykkä aluksi, mutta alkoi sitten rentoutua. Itse sain kommentteja käsistä ja ohjista sekä opettaja huomautti mun tavasta jatkuvasti vähän käyttää pohjetta. Keskityinkin sitten pitämään pohkeen hiljaa ja käyttämään sitä vain tarvittaessa. Oli tosi hankalaa, olisin halunnut koko ajan vähän tehdä, koska Lassi ei oikein reagoinut. Mutta parempaan ja kestävämpään lopputulokseen pääsee, kun käyttää pohjetta vain tarvittaessa ja silloin vaatii hevoselta siihen reaktion. Lassikin aika nopeasti tajusi tämän ja opettajan mukaan alkoi liikkua paremmin, kun annoin sen välillä olla ihan rauhassakin. Hirveästi asioita, joihin pitäisi keskittyä kesän treeneissä. Ohjat, pohkeet, kädet, ryhti. Oikeastaan ei taida olla mitään osaa, missä ei olisi jotain parannettavaa, katsekin on aina hevosen niskassa. Ihan selvästi olen ratsastanut liikaa itsekseni keväällä.
Joka tapauksessa ensimmäiseksi tultiin puomi, sitten pysty-pysty suhteutettu (okseriin ei ollut vielä laitettu takapuomia). Lassi yllätti hienosti ja teki puomilla puhtaan vaihdon. Sille ne laukanvaihdot on vaikeita. Estemestaruuksissa olin kaikkein ylpein siitä, että Lassi teki verkassa puhtaan vaihdon. Suhteutettu jäi vähän pitkäksi, koska tultiin pienesti sisään, mutta Lassi korjasi hyvin. Seuraavalla kerralla okseri oli okserina. Lassi vaihtoi silloin vain etuosan puomilla ja kaatui sitten törkeästi sisäpohjetta päin. Suhteutettu meni paljon paremmin, koska paikka pystylle löytyi paremmin.
Tämän jälkeen vaihdettiin tehtävää toiselle pitkälle sivulle. Aluksi innarit oli ristikoita ja viimeinen este pysty. Lassi tuli vähän lähelle ja sillä oli aika kiire innareilla. Ope käski olla tekemättä mitään ja antaa hevosen hoitaa. Hän muutenkin aika paljon painottaa hyppäämisessä sitä hevosen omaa ajattelua ja tekemistä. Joskus on mm. hypätty vähän lyhyttä sarjaa niin, että hevosen piti itse ratkaista tilanne. Oli ihan kamalaa istua vain hiljaa, vaikka tiesi, että se yksi puolipidäte tekisi koko hommasta lasten leikkiä. Onneksi menin silloin Simpalla, joka tajusi juonen nopeasti ja osasi ratkaista tilanteen. Ymmärrän kyllä ajatuksen tämän takana, koska radallakin tulee tilanteita, joissa hevosen pitää selvitä vaikeammista paikoista joko ilman apua tai pienellä avulla ja jos sitä ei ole koskaan sen kanssa treenattu, se todennäköisesti säikähtää ja kieltää. Hypätessä hevosen itseluottamus on kuitenkin kaikki kaikessa, sen pitää tuntea homma helpoksi ja osata ratkaista eteen tulevat ongelmat.
Joka tapauksessa seuraavalla kerralla innarit oli pystyjä ja viimeinen este okseri. Lassi tuli parempaan paikkaan, joten tehtävä oli paljon helpompi. Tosin samalla Lassi hyppäsi aika paljon enemmän eteen, mikä olisi tehnyt viimeisestä välistä tosi lyhyen. Opettaja sitten käski tulla pystyyn ja musta tuntui, että okserillakin istuin ihan suorassa. Mutta olin kuulema tehnyt juuri oikein ja Lassi selvitti viimeisetkin esteet ongelmitta.
Sitten vuorossa oli rata tai no "rata" eli jumppa, puomi ja suhteutettu. Hyppäsin sitä vähän isompana, esteet oli ehkä 80-90cm, paitsi tietysti innarit oli pienempiä. Jumppa meni hyvin, paikka löytyi, Lassi oli rauhassa ja tuli tarpeeksi takaisin hypyissä. Puomilla vaihto onnistui ihan ok, takaosa oli vähän jäljessä. Suhteutetulla tultiin ensin pystylle pohjaan ja jouduin sitten ratsatamaan Lassin eteen ja väli jäi jo melkein lyhyeksi. Toisella kerralla pystylle löytyi paikka, mutta Lassi tuli liian pitkänä ja jouduin pidättämään okseria kohti. Siinä vaiheessa se muutenkin kävi aika kierroksilla ja ei ollut ihan maailman helpointa saada sitä takaisin. Kolmas kerta oli parempi, vaikkei sekään täydellinen ollut. Tultiin sitten vielä jumppa kerran niin, että okseri oli joku metrinen. Lassi oli ihan innoissaan ja sen tekniikka on kyllä parantunut tässä kevään aikana, vaikkei se montaa kertaa ole isompia hypännyt. Alkaa ilmeisesti ruosteet vähän karista.
Tunti meni hyvin kuitenkin ja itse olen tyytyväinen omaan ratsastukseen ja istuntaani. En ollut ollenkaan niin paljoa liikkeen edellä kuin esim. estemestaruuksissa ja jalatkin pysyi ainakin suurimman osan ajasta paikoillaan, myös isommissa hypyissä. Lassilla on paljon helpompi hyppy kuin Dellalla, joten sekin tietysti auttaa asiaa. Mutta ei sen mun istunta Lassillakaan estemestaruuksissa mikään maailman paras ollut.
Lauantaina oli siskon ylioppilasjuhlat. Torstaina olin käynyt tekemässä voileipäkakut isoäitini kanssa Keski-Suomessa ja lauantai meni kiltisti kotona auttamassa, joten ei hevosia silloin. Sunnuntaina olin kisoissa hoitamassa Järvenpäässä, joten en silloinkaan päässyt tunnille enkä hoitamaan. Kisareissu oli kyllä ihan onnistunut, vaikka palkintojen jakoa saatiinkin odotella myöhään iltaan.
Tästä tuli nyt niin pitkä, että kerron kuluvasta viikosta toisessa postauksessa. Kuvia ei tällä kertaa ole, aamutunneille on vähän vaikea saada kuvaajaa eikä hoitaja ehdi kisoissa kuvata mitään. Sain kuitenkin pari viikkoa sitten videoita kevään aamutunneilta, katsotaan jos sieltä löytyisi jotain esittämiskelpoista materiaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti