Olen ihan fiiliksissä! En yleensä suuremmin kiinnostu uusista hevosista. Toki niitä on mielenkiintoista kokeilla ja usein ne on mukavampia ratsastaa kuin tunneilla vuosia juosseet. Mutta mun "kohtalona" on jo vuosia ollut se, että ratsastan uusilla pari kertaa ja sitten ne jää, kun tulee taas uusi hevonen. Eikä se sinäänsä minua haittaa, pääsen ratsastamaan erilaisia ja joskus haastaviakin hevosia. Mutta sitten joskus, harvoin, ehkä kerran parissa vuodessa, tulee se yksi hevonen. Silloin asiat vain osuu kohdilleen ja olen myyty.
Tänään oli taas sellainen päivä. Eilen tallille tuli uusi hevonen Virosta. Iso tamma, vähän lihakseton, mutta hirvittävän ystävällisen oloinen. Oli kuulema oikein mukava ja herkkä ja kevyt ratsastaa. Olin jo siinä vaiheessa aika innoissani, koska minulla on omista syistäni jonkin verran odotuksia uudelle hevoselle.
Tänään sitten pääsin kokeilemaan tammaa ekan kerran. Se sai eilen nimekseen Gina, joka sopiikin sille oikein mainiosti. En paljoa tehnyt, koska Gina tosiaan oli ensimmäistä kertaa liikkellä Suomessa ja maneesi oli melkoisen jännittävä paikka. Kävelin pääasiassa ja ravasin ja laukkasin molempiin suuntiin muutamia kierroksia. Mutta se tunne! Jos tai kun joskus ostan hevosen, tiedän minkälaisen haluan.
Gina oli uskomattoman kevyt ja herkkä. Pienet avut riittivät, hidastaminen tapahtui helpoiten istunnalla ja muutenkin vain pieni vihjaus sai tamman toimimaan kuin unelma. Olin myyty ensimmäisestä ravipätkästä. Tamman liike oli joustava ja iso, mutta samalla kevyt ja rauhallinen. Mun oli hirveän helppo olla selässä ihan hiljaa, liikkumatta ja vaikuttamatta turhaan. Toki jouduin myös keskittymään koko ajan, mutta ratsastus oli niin helppoa. Jos vertaan vaikka Lassiin, Ginan selässä vain leijailin eteenpäin. Laukka oli sitten vieläkin parempi. En muista milloin viimeksi olisi ollut yhtä helppo istua laukassa kuin paraskin kouluratsastaja.
Gina tuntui siltä, että olisin voinut lähteä suoraan lähimpiin koulukisoihin ja kotiin olisi tultu ruusukkeen kanssa. Aiemmin mainituista omista syistäni johtuen olin vieläkin enemmän innoissani Ginasta. Edellisen kerran olen ollut yhtä myyty kaksi ja puoli vuotta sitten, kun ratsastin Simolla ensimmäisen kerran. Pienen pieni orastava haave alkoi itää, kun pääsin alas tamman selästä. Katsotaan miten käy, pitäkää peukkuja!
Tässä vielä lyhyt video, laatu ei ole kaksinen, mutta katsokaa nyt mikä hevonen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti