Hevoset Stadikalla

(c) Minna Riitala

Tätä tapahtumaa kohuttiin jo keväästä ja itselleni oli selvää heti tästä kuullessani, että paikalle on mentävä. Alunperin toivoin pääseväni töihin, mutta se ei onnistunut, joten pohdin pitkään, minkälaisen lipun ostan. En pitänyt kiirettä, koska tiesin ettei Olympiastadionia myydä loppuun. Sitten pari viikkoa ennen tapahtumaa selvisi, että meiltä lähtee poneja talutusratsastukseen expo-alueelle ja olin tietysti heti mukana. Toivoin vain, että ehtisin jossain välissä nähdä vähän itse tapahtumaakin. Lauantaiaamuna sitten selvisi, että saadaan rannekkeet molemmiksi päiviksi, joten voisin sanoa, että omalta osalta meni paremmin kuin hyvin.

Lauantaina aamusta tallilla oli kuhinaa, kun neljää mukaan lähtenyttä ponia pestiin ja siistittiin. Kymmenen aikaan oli poneilta kaviotkin rasvattu ja Kultsi ja Zombi lastattiin traikkuun. Olin listattuna taluttamaan Zombia, joten lähdin sitten mukaan muutaman muun kanssa. Matka keskustaan sujui joutuisasti ja perillä oli vielä melko tyhjää. Tapahtumahan alkoi vasta kymmeneltä ja me olimme paikalla puoli 11. Otettiin sitten ponit ja tavarat alas autosta ja kuskin lähtiessä hakemaan Brunoa ja Prinssiä, me alettiin pohtia parasta paikkaa. Lopulta päädyttiin Stadionin aidan viereen, heti porttien lähelle. Se osoittautuikin loistavaksi paikaksi, paremmaksi kuin ensin katsottu hiekka-alue parkkipaikan takana.

Päivä meni joutuisasti. Pääasiassa taluttelin Zombia valitsemaamme lenkkiä ympäri. Poni oli ihan supernätisti, kaikki ponit oli. Vaikka ympärillä oli kaikkea mahdollista trukeista lastenrattaisiin, mitään dramaattista ei tapahtunut. Kaikki ihmiset oli hyvällä tuulella, monet pysähtyi vain rapsuttamaan poneja ja onneksi vielä useammat ratsastamaankin. Tuttujakin nähtiin ja vaihdettiin kuulumisia. Sää suosi ja meillä ainakin oli mukavaa.

(c) Minna Riitala

 
Kolmen jälkeen lähdettiin viemään Kultsia ja Zombia takaisin tallille. Mun ja Kultsin taluttajan ovela suunnitelma oli käydä viemässä ponit tallille ja tulla traikun kyydissä takaisin katsomaan iltaluokkia. Meillä kun oli vähän keskustelua siitä, ketkä saa jäädä Stadikalle hyödyntämään rannekkeet. Näin me taattiin itsellemme mahdollisuus jäädä.

Nähtiin sitten toinen kierros seniorien GP:stä ja nuorten GP. Täytyy sanoa, että yllättävän vaikeat radat oli, koska nollia tuli niin vähän. Yleisön kannalta olisi ollut mukavaa, jos nuorten GP:n uusinta olisi ollu vähän suurempi. Nyt se tavallaan loppui jo ennen alkamistaan. Päätettiin sitten lähteä valjakkokisan jälkeen. Illan sixbar olisi ollut hauska nähdä, mutta en jaksanut jäädä odottamaan sitä kun takana oli muutama lyhyempi yö ja sunnuntaina pitkä päivä edessä. Ehdin kuitenkin nähdä ja kokea tunnelman ja esteratsastusta. Niitä varten sinne olin tullut. Ja oli valjakkokisakin hauskaa katsottavaa, se todella sytytti yleisön.

Sunnuntaina en enää lähtenyt Stadikalle, koska olisin halunnut nähdä vuoden 1952 olympiaradalla hypätyn autokisan, mutta en olisi kuitenkaan ehtinyt sitä sitsien takia katsoa, joten päätin mennä tunnille ja nauhoittaa YLEn koosteen viikonlopusta. Eikä harmita, oli oikein hyvä päätös.

Itse en Stadikalta ostanut mitään, vaikka expo oli laaja ja näytti olevan täynnä tarjouksia. Osittain koska en ehtinyt shoppailemaan, osittain koska en tarvitse mitään ja osittain koska en halunnut käyttää vähiä rahojani heräteostoksiin. Tai no, sen verran huijasin, että metrilakuja ostin. Ne on mun heikkous ja jos niitä vaan jostain saa, niitä on pakko ostaa.

Joka tapauksessa ihan huikea tapahtuma, hyvin toteutettu ja mahtavaa, että Stadionilla oli niinkin paljon yleisöä. Sääli, ettei tätä voida saada joka vuotiseksi. Toisaalta se varmasti söisi myös kiinnostusta tapahtumaa kohtaan. Mutta varovaisia toiveita olisi saada hevoset Olympiastadionille vuonna 2015. Peukut pystyyn! Tätä ratsastusurheilu tarvitsee ja tätä Suomen ratsastuksen harrastajat tarvitsevat. Mahtava koko perheen tapahtuma, josta varmasti löytyi jokaiselle jotain.