Yksi hurja metsästäjä

Ihanan rauhallinen päivä oli tänään, pakko sanoa. Ei tapahtunut mitään, ei kerrassaan mitään. Illalla piti tulla jonkun tuttava perheen syömään, mutta ilmeisesti heille oli tullu jokin este, joten sitäkään ei ollut. Olen siis saanut rentoutua, koska Jens on ollut kotona melkein koko päivän.

Aamulla olin hetken poikien kanssa kolmisin, onneksi molemmat keskittyivät televisioon, joten en joutunut selvittelemään riitoja. Jens teki lounaan ja sen jälkeen lähti lasten kanssa ulos ja jatkoin omaa lauantain rauhoittumistani tekemällä blogiin uuden bannerin. Mitä pidätte?

Tajusin yhtäkkiä iltapäivällä, että mun piti juoksuttaa Skarlet tänään, joten äkkiä jotain vaatteita päälle ja tallille. Luulin siinä vaiheessa vielä, että tänään oli tulossa vieraita. Luulin myös, että joutuisin siivoamaan tallin. Mutta tallilla odotti yllätys: farfar oli jo siivonnut tallin ja käytiin vain hakemassa hevoset sisälle sateesta. Farfarin tyyliin hevoset haetaan näin: huhuile hevosia portille, avaa koko portti, odota, että hevoset tulee paikalle. Toimi muuten ihan hyvin, Lantan ja Skarlet käveli suoraan farfarin luokse ja mä nappasin Jacksonin, mutta Dura jäi tuijottamaan jotain ja kun se lopulta tajusi muiden lähtevän, sille tuli kamala kiire ja hetken jo pelkäsin, että se juoksee portista ulos. Olin tosin ennakoinut tätä reaktioa ja siirtänyt Jacksonin portin eteen.

Koska hevosilla odottaa aina iltaruuat valmiina, odottelin sitten melkein tunnin, ennen kuin laitoin Skarletin kuntoon. Sillä aikaa leiki heinävintillä Mysakin, meidän aran tallikissan kanssa. Sen tapa metsästää heinää: vaani ja odota, kunnes heinä (tai leikittäjä) kyllästyy ja hyökkää kun heinä on hiljaa. Kun heinä sitten liikahtaa, juokse karkuun. Hyvä saalistaja siis, ehkä pelkkä kissan läsnäolo riittää karkoittamaan hiiret...

... ja jos se kuolee, mä voin napata sen."

"Ensin mä vaanin mun saalista...

 Sade lakkasi samaan aikaan, kun aloin harjata Skarletia. Täytyy myöntää, etten enää käytä harjaamiseen läheskään yhtä paljon aikaa kuin Suomessa. No varmaan, jos laittaisi jotain muutakin kuin suitset, sitä harjaisikin vähän paremmin, mutta kun sekä Skarlet että varsat tarvitsee vain suitset. No Skarletilla on suojat etujaloissa. Mysak tuli myös ihmettelemään hevosen harjaamista ja ihmeen rohkeasti se käveli sisään karsinaan ja istui Skarletin vieressä. Se myös kiipeli seinällä ja ruokakupissa. Meidän tämän päivän yhteiselo päättyi siihen, että kissa yritti purra mua kädestä, enkä mä oikein arvostanut sitä, jostain syystä...

Skarlet oli tänään aika rauhallinen ja saatiin tehtyä täsmällinen treeni. Annoin vielä kahdesta vikasta laukasta puoli minuuttia anteeksi, koska hevonen oli aivan väsynyt. Mutta maanantaina se saa luvan jo laukata täydet minuutit, koska niin on käsky. Onnea vaan sille ihmiselle, joka saa mennä ensimmäisenä selkään. Ei varmasti ole mikään ihan miellyttävin ratsastaa sen jälkeen, kun se on laukannut ensin viikko tolkulla liinassa ilman mitään apuohjia tai mitään.

"Skarletilla on varmaan paremmat sapuskat."

Ihanasti alkoi sataa melkein heti, kun oltiin päästy kentälle, joten märissä tunnelmissa vietettiin puolituntinen. Myönnän tottuneeni Suomessa hyvään. Iso ja hieno maneesi on ratsastuskoululla käytössä ja viimeisen kymmenen vuoden aikana olen ehkä kolme kertaa ratsastanut sateessa. Kerran kesällä valmennuksessa, koska piti totutella ratsastamaan sateessa. Ja lisäksi kaksi kertaa kesällä Simpan kanssa. Ja on muuten neljäskin kerta, Takkulassahan satoi lauantaina. Mutta siis ponttina se, että yleensä en liikuta hevosia vesisateessa. Jos olisin tottunut, en edes mainitsisi tuota sadetta, koska se ei tosiaan ollut kovin voimakasta, vähän ripotteli. Skarlet ei sateesta välittänyt, mutta kenttä oli märkä, koska viime aikoina on vain satanut ja lätäköihin se ei aluksi halunnut astua. Oli tosi kiva olla liinan päässä, kun hevonen yhtäkkiä loikkaa kaksi metriä sisään, vaan koska maassa on vähän vettä. Aika nopeasti sai vetää liinaa lyhyemmäksi, ettei se jäänyt maahan.

Täytyy vähän hehkuttaa kyllä mun takkia. Kyllä, sade ei ollut kovin rankkaa, mutta silti. Seisoin puoli tuntia vesisateessa ja yhtään ei mennyt takista läpi. Horzen One for All on erittäin hyvä, olen sen todennut moneen kertaan. Ja jos tuo seuratakki joskus jostain syystä hajoaa, eikä toista seuratakkia syystä tai toisesta voi hankkia, yksi erittäin varteenotettava vaihtoehto on tuo samainen takki. Ei kovin kallis ja toimii tosi hyvin sade-/tuulitakkina ja kestää pesutkin.

Toinen hauska pikku juttu juoksutuksen aikana oli, kun metsästä alkoi kuulua pauketta ja Skarlet alkoi kuunnella sitä. Normaalisti sanon hevosille tuon tyyppisessä tilanteessa, että ei mitään hätää, se ei ole mitään vaarallista. No, jos ihan tarkkoja ollaan, aseita kyllä kannattaa pelätä. Mutta louhuttelin Skarlettia, ettei se näytä yhtään hirveltä, sillä ei ole hätää. Jacksonin kanssa sen sijaa pitää olla vähän varovainen ;)

"Se on aika iso..."
Oli pakko käyttää salamaa, niin tuli ufo-kissa.

Hoidin sitten Skarletin yöpuulle ja suuntasin sisään. Illalla oli ruokana tortilloja, nam :) Kaksi uutta asiaa olen tällä reissulla tortilloiden sisään löytänyt. Maissi ja creme fraishe, olisikohan se ranskankerma suomeksi... On muuten aika hyviä molemmat. Maissia syötiin jo Irlannissa, koska se oli halpaa. Mutta toi creme fresh yllätti mut todella positiivisesti. Se sopii aika hyvin mausteisen lihan ja kastikkeen seuraksi. Mietin muuten yksi päivä, miksei Suomessa myydä maissia purkeissa. Tai ainakaan en ole koskaan törmännyt. Aloin siinä miettiä, miten selittäisin, minkälaista maissia se on. Vähän sellaista pakastemaissin tapaista, mutta säilyketölkissä. Ja tajusin, että onhan meillä Suomessa pakastemaissi, joka on muuten huomattavasti parempaa kuin noi tölkkimaissit, asiaa kun tarkemmin ajattelee. Mutta on noi tölkkimaissit helpompia.

Mutta se maisseista ja aika pitkälti tästä päivästä muutenkin. Ei taas ollut mitään ihmeellistä sanottavaa, joten kiitokset sille, joka luki loppuun asti. Huomenna postailen lyhyemmin, jos ei tapahdu mitään ihmeellistä. Voi olla, että käydään taas ratsastuskoululla, koska Jacob on kovin innoissaan uudesta ponistaan. En ihmettele :) Mäkin ratsastaisin mielelläni, mutta katsotaan nyt. Siihen asti kuulemisiin.



edit.
Se on muuten varmaankin smetanaa se creme fraishe :)
Ja ratsastinhan mä Irlannissakin kerran sateessa. Siis viides kerta.