Takaisin ratsastuskouluun

Oli ihan sairaan kivaa päästä pitkästä aikaa (okei puoleentoista viikkoon) hevosen selkään ja toisekseen sellaisen hevosen selkään, joka osaa jotain ja jonka ensimmäinen tavoite ei ole heittää sua alas (Atlaksella mentyä 10min ei lasketa tähän). Ja lisäksi oli opetusta, tosin meillä oli sijainen ja opetus oli lähinnä "Bra!" tai "Jättebra!" mutta silti. Mä sain oikein erikseen (ja useampaan kertaan) kehuja istunnasta ja ratsastuksesta. Me siis hypättiin ja mulla oli ratsuna vähän paksun lv-ravurin näköinen Bianca. Ensinkin olin kuullut siitä tarinoita (kiitos vaan ;D) ja toisekseen mulla oli takana pisin hyppytauko varmaan puolentoista vuoteen. Siitä on melkein puolitoista kuukautta kun oon viimeksi hypännyt yhtäkään estettä. Menin ehkä kuusi puomia Irlannissa... Niinpä en oikein tiennyt mitä odottaa. Mutta Bianca (joka oli pieni ja pyöreä ratsastaakin ja laukkasi aivan yhtä hyvin kun lv-ravurit) oli oikein mukava tapaus. Olin odottanut jotain Ransun tapaista, eli joko normi laukka ja siitä pysähdyksen kautta yli tai sitten pitää ratsastaa hirveällä paineella ja vauhdilla yli. Mutta Bianca kysyikin askel ennen ponnistusta, että hypätäänkö. Ja kun siinä kohtaa puristi pohkeella, se hyppäsi tosi hyvin. Se oli hauska, kun sen kysymyksen oikein tunsi, ikään kuin koko hevonen olisi noussut ylös. Jos siinä ei olisi tehnyt mitään, se olisi pysähtynyt. Mutta kun vähän puristi pohkeella (ja oikeasti ihan kevyt kosketus riitti), se hyppäsi epäröimättä. Vähän jännitin aluksi sitä, löytyykö ponnistuspaikat. Biancalla kun ei ole kuin yksi laukka, se ei juuri pidentänyt eikä lyhentänyt. Kun oon mennyt niin paljon Simpalla, jonka laukka säätyy rajattomasti ja Dellalla, joka kyllä pidentää ja nykyisin jopa lyhentääkin, se oli aika lailla erilaista. Mutta jostain syystä se sopi tänään, koska osasin tehdä oikeat ratkaisut niillä parilla kerralla kun ei tultu suoraan sopivaan paikkaan. Yhdessä tilanteessa olisin ihan varmasti Simolla jäänyt vaan kädellä vetämään sitä lähelle, mutta Biancalla ratsastin eteen, mitä en oikeasti ole tehnyt varmaan vuoteen noin luonnostaan. Toki kun ajatus ehtii mukaan, oon pari kertaa ratkaissut kaukaa, mutta yleensä varsinkin Simpan tuon ennemmin liian lähelle, ja aina kädellä. Tehtävä sinällään oli tosi simppeli ja tunnin taso ei päätä huimannut. Itse asiassa musta tuntui, että olin eksynyt väärään paikkaan. Mutta se ei haitannut, koska mulla oli tosi kivaa. En nyt ole ihan satavarma, että tolla tunnilla ratsastan paria kertaa useammin, mutta oikeasti oli hyväkin päästä vähän hyppäämisen makuun ennen huomista Elithoppningin tuntia. Mutta rata oli siis kolme jumppaa laukasta pitkän sivun alussa, raviin siirtyminen ja ravipuomit seuraavalla lyhyellä sivulla (radan haastavin osuus), diagonaalilla ravihyppy ja sitten yksi pysty laukasta. Eli ei mitään ihmeellistä ja esteetkin oli vikalla kertaa ehkä 60cm, mutta hyvä "sisäänajotunti". Ja sijainen sanoi varmaan kolme kertaa, että mulla on tosi hyvä istunta. Että terveisiä Suomeen ;) Mutta tosi asiassa olin kyllä aivan liikaa kaulalla jumpilla. Pystyt oli ok, mutta jumpalla oikein korostui mun ongelma. En sukella, mutta mun painopiste on liian edessä. Yritin keskittyä siihen, mutta joka kerta tajusin vasta vikalla sokeripalalla, että oon taas ihan kaulalla. Jotenkin se askelten sovittaminen ja kaikki vei huomiota liikaa siinä alussa. Mutta ehkä mä pääsen siihen tässä keskittymään seuraavien viikkojen aikana.

Mut täytyy sanoa, että oli jännää mennä tallille. Toki käytiin sillon sunnuntaina kun tulin, mutta sillon siellä ei ollut ketään. Nyt olin vähän hukassa. Ihmiset kyllä oli ihan ystävällisiä ja tervehti ja hymyili ja auttoi tosi mielellään kun kysyi, mutta mua jännitti ihan sikana, eikä kieliongelma auttanut ollenkaan. Onneksi tunti meni ihan hyvin ja ymmärsin suurinpiirtein kaiken ja lopun aikaa vaan katoin mitä muut teki. Mutta ensin kesti vähän aikaa tajuta, ettei ne ohjeet tule sillee "käynti, ravi, laukka" niinkuin Suomessa oon tottunut, vaan se oli kohteliaampaa "voisimme siirtyä raviin, olkaa hyvä". Joten mun piti poimia sieltä se seuraavaksi tehtävä asia keskeltä lausetta. No, ryhmä nyt ei muutenkaan ollut mikään huippu, joten kun Bianca oli tosi herkkä ja hyvin avuilla, sain sen tekemään asiat lähes samaan aikaan kun muutkin, vaikka jouduin kattomaan mitä muut yritti tehdä. Mutta tunnelma oli sellainen ystävällinen ja kaikki hymyili, joten en usko, että ketään olisi haitannut, vaikka olisin välillä ollutkin hukassa.

Tuli muuten tosi kotoisa olo, koska tallikissa on täsmälleen saman värinen kuin Nasu. Otan siitä kuvan seuraavalla kerralla kun nään sen, nyt mulla ei ollut puhelinta käsissä ja unohdin käydä ottamassa kuvan kun olin hoitanut Biancan ja loimittanut Nightwishin ja Atlaksen. Ne on siis Cissin hevosia, jotka asuu ratsastuskoululla.

Tänään olikin oikea heppailupäivä, koska päivällä vietin aikaa varsojen kanssa. Siivosin eka tallin, ja kippasin taas kottikärryt. Vihaan niitä liukkaita lankkuja... Ehkä mä vielä opin elämään niidenkin kanssa. Tänään aloitin Jacksonin kanssa. Mun on ollut tarkoitus aina ottaa tavarat valmiiksi ja sitten hevonen, mutta tänään olin niin ajatuksissani, että otin hevosen ja tajusin tallissa, ettei mulla ole mitään kamoja valmiina. Mutta Jackson seisoi tosi nätisti sillä aikaa kun hain suitset ja harjat. No siis satulahuonehan on parin metrin päässä ketjuilta, ja ovessa on ikkuna. Eli ei nyt mitenkään kovin iso asia kokeneelle hevoselle, mutta toki kun ei Jackson niin montaa kertaa ole käytävällä seissyt. Se vaan kattoi mua korvat hörössä vähän sen näköisenä, että et kai sä mua tähän jätä. Mutta juttelin sille sen kaksi sekuntia kun se ei nähnyt mua, joten se näytti lähinnä hämmentyneeltä ennemmin kuin pelästyneeltä. Jackson oli muutenkin tänään tosi fiksu. Seisoi paikallaan harjatessa (tosin se yritti syödä mun hiukset) ja nojailin vähän sen selkäänkin ja se vähän nosti päätään. Suitset sain päähän ilman mitään ongelmaa ja kohta varmaan voisi alkaa laittaa niitä käytävälläkin. Päätin lähteä kävelemään tielle ja Jacksonista se oli huippujännää. Se pörisi ihan kaikelle, mutta ei tehnyt mitään ja pysähtyi ja lähti liikkeelle tosi nätisti. Hieno poni <3

Dura taas on edelleen kiimassa ja ensin se ei halunnut lähteä laitumelta. Sitten se ei halunnut kävellä talliin. Tallissa se suostui seisomaan käytävällä ja olikin tosi nätisti, vaikka en vieläkään uskalla irrottaa riimunnarua siltä varalta, että se alkaa tehdä jotain tyhmää. Nojasin myös Duran selkään vähän, eikä se lotkauttanut korvaansakkaan. Tänään päätin suosiolla laittaa suitset suoraan riimun päälle. Opetellaan nyt eka sitten se, ettei suitsia pääse pakoon ja laitan ne sitten ilman riimua. Riimu tekee homman niin helpoksi, koska Dura ei pääse vetämään päätään pois, koska pystyn pitämään narusta kiinni. Suitset siis saatiin päähän helposti tänään. Dura tajusi kerrasta, ettei sen kannata repiä. Duran kanssa mentiin vaan kentällä, koska se järjesti eilen sellaisen numeron kävelemisestä . Tänään se oli reippaalla tuulella, mutta keskittyi huomattavasti eilistä paremmin ja oli tosi asiallinen. Ja se pysähtyi vaan kun sanoin prrr! Huippu tyttö <3 Lopetettiin sitten aika nopeasti, koska Dura oli niin hienosti. Huomenna voisi varmaan senkin kanssa käydä maastossa.

Mut noiden varsojen kanssa on hauska touhuta. Ne on toisaalta tosi samanlaisia, mutta sitten ihan erilaisia. Ja jännää on se, miten joku asia on toiselle simppeli ja toiselle vaikea ja jossain toisessa asiassa toisin päin. Jackson on sellainen rauhallinen ja kun se tottuu johonkin, se ei enää ole ongelma. Niinkuin vaikka noi suitset. Aluksihan se oli ihan mahdoton, mutta tällä hetkellä sen mielestä se on täysin normaalia, eikä ne enää aiheuta mitään ihmeellistä. Dura taas on tietyllä tapaa luottavaisempi ja se antaa tehdä uusiakin asioita, mutta silti se ei totu niin nopeasti kuin Jackson, vaan sen kanssa joutuu tietyllä tapaa aloittamaan aina alusta. Dura on myös näistä selvästi läheisriippuvaisempi ja se on yleensä se, joka huutaa perään. Eikä toi kiima ainakaan auta asiaa.


Mutta molemmathan noi on helppoja varsoja. Tai no, en mä ole kovin montaa alle nelivuotiasta käsitellyt, mutta jos nyt vertaa vaikka niihin irlantilaisiin hevosiin, jotka oli neljä tai viisi suurin osa. Niin on nää nyt niitä viisaampia. Ja huomattavasti paremmin käsiteltyjä. Nyt ne jo uskoo, etten halua niitä syliin. Mutta ei ne missään vaiheessa ole yrittänyt potkia kohti, vaikka olisi ollut tilanteitakin, missä niin olisi voinut käydä. Eikä ne hypi päälle, vaan aina pois päin. Vaikka oonkin aika varuillaan, tietysti. Mutta näiden kanssa on treenattu ja tullaan treenaamaan nimen omaan taluttamista: missä kävellään, miten kävellään, miten pysähdytään jne. Koska tajusin Irlannissa, miten paljon kaikki perustuu siihen, miten hevoset toimii ihan tollaisissa perustilanteissa. Tai monet niiden hevosten ongelmat heijastui taluttaessa. Joten tästä lähin, jos mä pääsen opettamaan jotain hevosia, ihan varmasti ne ainakin toimii taluttaessa. Olisin mä Irlannissakin voinut niitä opettaa, mutta siellä "ne osasi kaiken, eikä niitä tarvinnut enää harjoitella". Mutta täällä Cissi on vaan ilonen, kun jaksan toistaa esim. noita pysähdysharjoituksia.

Muuten tää päivä on ollut ihan tavallinen, joten ei siitä sen enempää. Aamupäivä meni hiippaillessa, koska Jens oli ollu yön töissä. Iltapäivä oli kanssa rauhallinen, koska pojat oli jollain kaverilla koulun jälkeen ja ne tuli vasta vähän ennen kuin mä lähdin. Mutta siinä ajassa ne ehti tapella kolme kertaa. En tosiaan ole kovin hyvä selvittämään riitoja ruotsiksi...

Atlas lähettää tällä kertaa tällaisia terveisiä ;)

Nyt mä tässä höyryhengittelen, koska mun pää tuntuu kohta räjähtävän, kun kaikki röörit on niin täynnä räkää. Yritän saada tällee noita töhniä vähän liikkeelle... En tosiaan tarttisi poskiontelotulehdusta. Mun höyryhengitys on kyllä kuin suoraan Niksi-Pirkasta. Kaivoin kaikki keittiön kaapit, enkä löytänyt mitään mitä olisin voinut laittaa veteen. Kokeilin valkosipulia ja vahvaa teetä, mutta kumpikaan ei oikein auttanut. Toki se vesihöyry itsessäänkin auttoi, mutta varmaan kaikki tietää sen tunteen kun oikeasti lima alkaa irrota. No, päätin sitten kokeilla hammastahnaa, koska siinä on minttua ja jotain. Sehän sitten toimikin ihan hyvin. Pitäisi varmaan laittaa Niksi-Pirkkaan :D Huomenna käyn kyllä kattomassa kaupassa, olisko siellä jotain Fazerin Eucalyptusksien tapasta. Niistä tulee hyvää höyryhengityshöyryä. Jos ei niin jatkan tällä hammastahnalinjalla :D

Oikein asiasta kukkaruukkuun jälleen kerran. Mutta niin. Tulee oikea kaupunkilaisolo kun sanon tän, mutta en ole koskaan tajunnut miten kova meteli lähtee hirvenmetsästyksestä. Ei mulla muuta.