Oli ihanaa tänä aamuna vaan jäädä nukkumaan kun Kylie ja Katja lähti
töihin. Tosin nousin jo joskus puoli 9, koska ei vaan väsyttänyt, vaikka
luulisi. Sen jälkeen hoitelin vähän asioita, esim. ostin junalipun
huomiselle. Juna-asemalle on matkaa tästä 1,2 km eli ei mitään, joten
kävelen huomenna kaupungin läpi junalle. Täytyy sanoa, että melko
hankalaa on tää nettishoppailu, kun mulla on vaan Elektron, eli äiti
joutuu ostamaan kaikki asiat ja mä saan sitten maksella niitä
myöhemmin...
Mutta nyt hoivailen vähän kynsiäni, jotka
on kärsinyt tallilla ja seuraavaksi meen suihkuun. Sitten suuntaan vähän
kävelemään kaupungille ja käyn ainakin Penneysillä vaihtamassa ne
housut. Sekä ostamassa Tescosta vähän suklaalevitettä ja leipää sekä
ihania keksejä, jotta mulla on evästä huomiseksi ja jotain naposteltavaa
illaksi. Täytyy kattoa jos jotain noita mahtuisi matkalaukkuunkin ja
mukaan Ruotsiin.
En ole vielä aloittanutkaan
pakkaamista, mikä kieltämättä vähän huolestuttaa. Toki nyt on paljon
helpompi pakata, kun on tavarat selvillä. Toisaalta, jos Suomessa joku
asia ei mahtunut mukaan, jätin sen kotiin odottamaan. Nyt joudun
heittämään sen roskikseen... Mutta ehkä mä onnistun jollain keinoin
mahduttamaan kaikki tavarat laukkuihin. Hätätapauksessa voin pukeutua
kuten lentäessäni Lontoosta kaksi vuotta sitten: viisi toppia, kaksi
hupparia, takki, huivi ja kahdet housut. Tosin silloin mulla oli ongelma
vaan käsimatkatavaran paino ja kun päästiin turvatarkastuksesta läpi,
riisuin puolet vaatteista käsimatkatavaraan. Nyt en voi tehdä sitä...
Mutta ehkä mä voin vähän ylimääräistä vaatetta laittaa päälle. Ja
kumpparit jalkaan :D Näytän sitten ihan maajussilta, koska mulla ei ole
mitään tyylikkäitä Hai-saappaita vaan ihan perus Kontiot. No katsellaan.
Toivottavasti on kylmä päivä niin voin pukea paljon päälle
tukehtumatta.
Mun ihana vanha Nokiani on täynnä vanhoja
kalenterimerkintöjä. Tänään se kertoi, että olisin hoitanut Kallistoa
viisi vuotta, jos se vielä eläisi. Kyllä mä edelleen toisinaan katselen
vanhoja kuvia ja mietin, miksi niin piti tapahtua. Olisinko mä voinut
tehdä jotain toisin? Mutta samalla tiedän, ettei se kärsi ja näin oli
varmasti lopulta parempi. Mutta se ei silti estä mua kaipaamasta. <3
Varokaa vaan, tänään saatte tietää tarkasti kaikesta kaiken. Pysykää kuulolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti