Slow motion

9/11

Chilli laitumella

Vähän taas kaksijakoisissa tunnelmissa. Toisaalta päivä oli huonompi kuin eilen, toisaalta parempi. Että ehkä mä tosiaan odotan ensi viikkoon, ja koska ensi viikolla on isot kisat, vielä kaksi viikkoa, ennen kuin päätän lopullisesti. Oikeasti olisin voinut luovuttaa jo tänään, mutta koska niin monet Suomessa kannusti lähtemään ja on kannustanut nyttenkin, oon saanut siitä lisää sisua katsoa mihin tää johtaa. Ja toisaalta tuntuu jotenkin luovuttamiselta lähteä kahden viikon jälkeen. Joten kiitos kaikille, jotka ootte mua kannustaneet, koska todella auttaa tietää, että vaikka täällä tapahtuisi mitä ja ihmiset olisi minkälaisia, Suomessa on kuitenkin paljon ihmisiä, joita kiinnostaa mun tekemiset ja kuulumiset. Ja joiden mielestä en ole täysi luuseri. Joten kiitos siis sinne!

Tänään oli ihan sairaan vaikea päästä ylös sängystä ja lisäksi oli ihan hyytävän kylmää! Ulkona meinasi jäätyä. Viime viikon aurinkoon verrattuna tänään oli todella ikävä ilma. Mutta tätä kai se Irlannin sää oikeasti on.

Aamu aloitettiin aamutallilla ja sitten alettiin taas ratsastaa. Vähän aamulla masensi nähdä listat. Mulla oli kolmen hevosen maastoilu. Pelkää maastoilua siis. Päätin, että jos tätä jatkuu, meen sanomaan O:lle etten tullut tänne maastoilemaan. Mutta päätin kestää vielä tän päivän, koska päätin katsoa viikonloppuun.

Lantala ei ehkä täytä kaikkia EU määräyksiä.

Aamulla muuten tarkistettiin kaikki kengät aika tarkkaan, koska eilen illalla löysin hiiren meidän varustekarsinasta. Tyhjensin tavalliseen tapaan kengistä heiniä ennen kuin laiton ne jalkaan. Me siis vaihdetaan kengät kun tullaan tallille ja kun lähdetään, jotta ei viedä kaikkea mutaa kämpille. No kengästä putosi sitten jotain liikkuvaa ja vähän hävettää myöntää, että melkein kiljaisin. Se oli sellainen henkäyksen ja kiljahduksen välimuoto. Luulin, että se oli iso hämähäkki, koska se oli niin pieni, vain peukalon kokoinen. Katsoin mihin se meni ja kyseessä olikin todella söpö hiiri. Onneksi tyhjensin kengän, muuten olisin liiskannut hiiren kenkään. Aamulla hiirestä ei ollut enää vaaraa, koska se oli litistynyt Katjan saappaiden alle. Hiiri raukka.

Ekana kävin siis kävelemässä Jaylla. Lenkki kestää ehkä 20min. Kävellään siis kapeaa tietä ensin 10min, käännytään ja kävellään takaisin. Oikein huippujännittävää. Jay oli tosi fiksu ja tein vähän hienostelevia koululiikkeitä matkalla. Eli vähän väistöjä, avoja ja sulkuja. Jay on niin jäykkä, että sille tekee hyvää vähän venytellä. Seuraavaksi kävelin Zaralla. Sillä en ole mennyt ja täytyy sanoa, että on takakorkein hevonen, jonka selässä olen istunut. Muuten oli oikein mielyttävän tuntuinen, joskin erittäin vino. Ja lisäksi se pelkäsi ihan kuollakseen lehmiä. Oli aika erikoinen kävelylenkki, koska tien vieressä on paljon lehmiä. Kerran säikähdettiin molemmat, kun lehmä nosti pensasaidan toisella puolen päänsä ylös.

Zaran kanssa tultiin pihaan samaan aikaan kuin kengittäjä, jolle mun piti pitää hevosia kiinni. Kengittäjällä oli kuitenkin oma kiinnipitäjä, joten lähdin vielä Adamilla maastoon. Adam oli oikein mukava, kuten se oli eilenkin ja tykkään kyllä kävellä maastossa hevosten kanssa. Tai no, ei tota ehkä maastoksi voi sanoa, mutta ulkona. Ainoa vaan, että tekisin mielelläni jotain muutakin. Lisäksi totesin, että toi satula on muuten oikeasti tosi kova.

Hoidin Adamin pois ja sain kuulla, etten ole vielä tarpeeksi hyvä pesemään kamoja. Tai tarkemmin ottaen rasvaamaan kamoja. Käytiin nimittäin Kylien kanssa hakemassa laatikollinen nahkaosia: kaikki kisasuitset palasina. Mun pesu ei ilmeisesti riittänyt, koska ne oli pesty uudestaan. Ensimmäinen villi ajatus oli, että ne oli pesty pesukoneessa. En tosiaan tiedä oliko niin, mutta ne oli tosi puhtaita ja nahka oli ihan kovaa. Eilen se oli vielä pehmeää ja ihanaa. Vedellä niitä oli pesty ainakin, runsaalla vedellä. En tosiaan tiedä, mistä pesukone pälkähti päähän, mutta se tuntui koko ajan järkevämmältä selitykseltä. Jos sitä voi kutsua järkeväksi, että laittaa nahkakamoja pesukoneeseen. Vähän särki sydäntä katsella niitä Antareksen rintaremmejä ja Stübbenin suitsia. Käytin sitten pari tuntia kamojen uudelleen rasvaamiseen. Jouduin tekemään sen kahdesti ja vasta sitten pystyin edes laittamaan soljet kiinni. No, voi sen noinkin tehdä. Nyt ne kamat ainakin on puhtaita...

Ykköstallin käytävä

Pääsin tänään harjoittamaan myös toista taitoa: kuppien pesua. Se on ehdottomasti myös asia, jossa kaipaan paljon harjoitusta. Tai sitten en. Mutta tyhjensin kymmenen litraa vettä Paddyn ruokakupista. Se vähän tykkää leikkiä vesikupillaan... Sen jälkeen kuivitin kolmos-, neljos- ja viitostallit ja sitten olikin jo aika tehdä iltatalli. Tänään oli muuten eka päivä kun oikeasti lopetettiin jo kuudelta, joten kuuluu. Käytiin kaupassa, tein pastaa ja pekoni-kermakastiketta ja nyt sitten taas ollaan huippusosiaalisia meidän taas toimivan netin kanssa.

En ole koskaan nähnyt näin homeista heinää.
Tätä me ei sentään syötetty hevosille.

Saatiin myös hyviä uutisia kun oltiin lähdössä. Huomenna on luvassa KAKSI koulutuntia! Luitte oikein. Päästään opetukseen. Vihdoin. Se yhtäkkiä sai olon tuntumaan tosi paljon kevyemmältä. Mulla ei edelleenkään ole huomenna kuin kolme hevosta, mutta sain Chillin takasin. Zara siirty Kylielle. Mutta ehkä tää tästä. Ainakin O näkee nyt miten ratsastan. Perjantaina on kuulema lisää tunteja luvassa. Ehkä tässä pääsee vielä hyppäämäänkin. Joten hyvillä mielin odotan huomista. S ja C lähtee kisoihin, mikä vähän helpottaa. Koska musta tuntuu, ettei S hirveästi pidä musta. Katjalla on kuulema sama olo...

Anyway, hyvää yötä kaikki. Mäkin yritän päästä ajoissa nukkumaan tänään, jotta en taas yhtä päivää kulje kuin hidastetussa elokuvassa.

Eilen tallille ilmestyi tällainen pikkukaveri. Kukaan ei tiedä mistä se on tullut,
mutta se on kovin rohkea ja oli heti kuin kotonaan tallilla. Oikein suloinen tyttö.