Tykki x3 ja ukkosta ilmassa

Pahoittelut pienestä postaustauosta. On ollut niin kovin vauhdikasta, ettei koneellekaan ole ehtinyt. Myöskään sisko ei ole kuvia saanut minulle annettua, joten ratsastuskuviakaan ei ole. Muita kuvia kyllä. Me siis olemme harrastaneet kunnon tykittelyä kolme päivää ja eilinen oli vähän vähemmän tykkipäivä. Torsaina leikittiin koulutykkiä, perjantaina estetykkiä ja lauantaina käytiin tykittämässä maastossa. Eilen Simppa ilmotti, että oli tykkeillyt ihan tarpeeksi ja heittäytyi hankalaksi. Mutta eipä se kovin hankala osaa olla, joten siitäkin selvittiin. Mutta vähän tarkemmin.

Lauantaina pesun jälkeen

Torstaina siis, kuten täälläkin vähän jo pohdin, päätin mennä kangilla. En oikein tiennyt mitä odottaa, koska Simpalla aina tosinaan on ollut erinäisiä ongelmia hyväksyä kankea. Nyt se on alkanut tottua niihinkin, joten ajattelin sitten kokeilla. Harjasin ja varustin hevosen aika pikaisesti. Hylkäsin ajatuksen alkukäynneistä maastossa, koska kentällä tuuli ja hirveästi ei houkuttanut ajatus ötökän ruuaksi joutumisesta. Kävelin siis kentällä alkuun. Aloittelin myös työskentelyn käynnissä, jotta sain vähän tuntumaa, minkälainen Simppa oli kangilla. Tehtiin muutamia pysähdyksiä ja takaosakäännöksiä. Simppa oli yllätäävän hyvä kangella. Takarit sujui huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin. Olisin vain halunnut alkuun vähän pidempää kaulaa, koska Simo jäi aika lyhyeksi edestä, vaikka kanki olikin löysällä enkä sitä käyttänyt.

Ravasin ja laukkasin vielä molempiin suuntiin ympyröillä ja hain vain pitkää niskaa, mikä onnistuikin ihan okei ja annoin sitten kävellä pitkällä ohjalla. Tehtiin sitten vähän helpon A:n liikkeitä ja vähän muutakin. Aloitin käynnin kautta vaihdoilla, joissa Simppa yleensä nostaa pään ylös ja putoaa etujaloille. Vähän muoto oli epätasainen, mutta muuten teki oikein kelpo siirtymisiä ja nostoja. Kokeilin pari vastalaukka kaarrettakin ja nekin meni ihan hyvin. Estehevosena Simpukka ei oikein tajua, miksi pitäisi laukata väärää laukkaa ja mäkin olen tehnyt sillä laukanvaihtoja, joten se vaihtaa aika helposti vastalaukastakin. Kokeilin tulla niin, että nostin lyhyeltä sivulta vastalaukan ja laukkasin kokorataleikkaa, eli yksi kaarre vastalaukassa. Hyvä puoli tuossa linjassa on, että jos hevonen rikkoo, se tulee seuraavaankin kaarteeseen vastalaukkaa. Simppa piti kuitenkin laukan molempiin kierroksiin, joten jätin sen siihen. Tultiin sitten vähän väistöjä, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Nekin meni ihan ok, vähän paremmin saisi pysyä suorana varsinkin ravissa, mutta verrattuna muutaman viikon takaiseen, väistöt oli oikein hyviä.

Lopuksi vielä tulin pari lävistäjää laukkasulkua ja päähän vaihto. Ekat kerrat meni ihmetellessä, eihän mitään tuollaista koskaan tehdä, mutta toisella kerralla onnistui jo paremmin ja kolmas oli jo hyvä kun ottaa huomioon ratsastajan tason. Sitten vielä loppuverkka eteen-alas laukassa ja ravissa. Käveltiin loppukäynnitkin kentällä ötökkävaaran takia. Sitten pikainen pesu hevoselle, varusteiden putsaus ja kotiin. Yksi tallityöntekijöistä, joka on myös hevoshieroja, katsoi nopeasti Simon selkää ja sain vähän lisää selvyyttä noihin lihasasioihin.

Ensin toinen kylki...

Oli kyllä tosi mahtava ratsastaa, kun pari kertaa tuli tunne, että voi hallita jokaista hevosen askelta. Se on kai se tunne, jota tarkoitetaan kun sanotaan, että on yhtä hevosen kanssa. Sitä tosin kesti yhteensä ehkä kymmenen askelta, mutta joka tapauksessa se motivoi taas jatkamaan ja jaksamaan, vaikka kaikki ei aina sujukaan.

Perjantaina harrastettiin sitten estehyppelyä. Ope tuli pitämään tunnin. Tultiin siskon kanssa tallille ja harjasin ja laitoin Simpan nopeasti kuntoon. Suunnattiin maneesille, jossa sisko talutti Simbaa ja mä rakensin nopeasti esteradan. Neljä estettä: 19m pysty-okseri suhteutettu pitkällä sivulla ja molemmilla diagonaaleilla pystyt. Toisen alla oli kapea vesimatto ja suhteutetun pystylle laitoin portin. Itsellä on ollut muutama vuosi sitten tosi kammo erikoisesteisiin ja pidin niitä aina radan vaikeimpina osina. Asiaa ei yhtään auttanut se, että kaikki muutkin aina kauhistelivat erikoisesteitä ja hevoset tietysti joukolla kyttäsivät niitä. Nyt kun olen saanut valmennusryhmässä muutenkin lisää hyppyvarmuutta, olen päässyt eroon erikoisesteiden tuijottamisesta ja nykyään tykkään laittaa esteisiin kaikenlaista (turvallista), jotta itse totun ja hevoset tottuvat: Kisoissa niitä koristeita on aina, joten jos aikoo radoista päästä läpi, niitä koristeita on turha tuijottaa. Jotenka siksi niitä aina laitan esteisiin, jos vain mahdollista.

... ja sitten toinen kylki

Joka tapauksessa, kun rata oli valmis, hyppäsin selkään ja verkkasin ravissa ja laukassa ja tulin pari kertaa puomin. Opettaja saapui sopivasti kun Simppa oli kävellyt vähän aikaa. Aloitettiin muutamalla puomin ylityksellä ja sitten parilla pienellä verkkahypyllä. Ajatus oli tuoda hevonen mielummin liian lähelle kuin kauas, jotta ponnistuksessa olisi voimaa ylöspäin. Simpan laukka on helposti säädeltävissä, joten sain sen tuotua ihan kivasti. Seuraavaksi oli vuorossa pieni verkkarata, johon kuului molemmat diagonaaliesteet ja suhteutettu, eli tosi simppeliä. Seuraava ei enää ollutkaan niin simppeli, kun piti tulla suhteutettu ns. ”Morris-tyylillä” eli okseri vastakaarrolla (seinää päin) ja pysty samoin vastakaarrolla. Sen jälkeen vielä diagonaalit ja suhteutettu ”normaalisti”. Meni tosi hyvin, vaikka Simo olikin menossa aluksi okserin sijasta lävistäjällä olleelle vedelle. Pystylle se jo tajusi, mikä oli homman nimi. Loppuratakin meni hyvin. Sitten tultiin vielä yksi ratatehtävä, jossa esteetkin oli jo metrissä. Ei ne isoja ollut (ja näytti muuten tosi pieniltä), mutta tähän asti olen hypännyt vain 90cm ratoja, ja niitäkin aika vähän, eli siinä mielessä oli iso. Rataan kuului okseri vastakaarrolla, diagonaali, suhteutetun pysty ja vesi suoralla linjalla (esteet vinosti), toinen diagonaalieste uudelleen, suhteutettu, vesi toisesta suunnasta, toinen diagonaali toisesta suunnasta ja siitä kaareva linja okserille. Rata meni tosi hyvin, vaikka Simppa ottikin toisen diagonaalin esteen oikeasta kierroksesta aina alas. Vastakaarron ja molemmat kaarevat linjat (no toinen oli tietysti suora) meni tosi hyvin, hevonen oli juonessa mukana ja imi hyvin esteelle. Oli ihan mahtavaa hypätä Simpalla pitkästä aikaa kunnolla ja hevonenkin kyllä tykkäsi. Vaikka olikin tunnin jälkeen sitten aivan märkä, kiitos ehkä 30 asteisen maneesin. Kevensin loppuun pari kierrosta ja sisko talutti samalla kun kannoin esteet pois. Omat jalat oli ihan hyytelöä ja kurkku kuiva. Ei ole kiva ratsastaa noin kuumassa. Kyllä ne ilmastoidut (ja lämpöeristetyt) maneesit on ihan parasta.

Hoidettiin sitten vielä hevonen ja varusteet. Sisko hoiti kamat ja itse puunasin hevosen. Pesu, kylmäys jaloille, linimentit jalkoihin ja rentouttavat geelit selkään. Jatkoin myös operaatio harjankesytystä ja laitoin taittarit, koska kasvava osa oli taas alkanut nostaa paikoitellen harjaa pystyyn. Tosiaan maaliskuussa (jos muistan oikein) harjan ohensin ja nyt neljä kuukautta myöhemmin alkaa taas näyttää edes osittain järkevältä. Olkaa siis oikeasti varovaisia, kun harjaa leikkelette. Ja nyppiähän se aina pitäisikin, mutta aina ei ehdi (lue: jaksa).

Pahimmat hiekat on jo ravisteltu pois.

Lauantaina otettiin rennosti kahden treenipäivän jälkeen ja lähdettiin maastoon. Kuvailin Simppaa hetken laitumella ja ne kuvat odottelee vielä kamerassa siirtoa koneelle. Purin samalla taittarit ja harja oli aika hyvännäköinen. Tarttisi vain nyppiä niin olisi sitten aika hyvä. Leikkasin myös vähän kasvaneita karvoja jaloista, päästä, korvista ja hännästä. Harjasin ja laitoin Simpan ja myrkytin meidät molemmat, koska ulkona oli miljoonittain lentäviä tyyppejä. Lähdettiin ja päästiin jopa 200m tallista, kun ensimmäiset ötökät löysi meidät. Ei tuntunut toimivan mikään noista karkotteista (Reinons, OFF, Cothivet) kovin hyvin. (Cothivethän ei tietysti oikeasti ole ötökkäkarkoite, mutta toimii siinä yleensä ihan kiitettävästi.) Simppa oli ihmeen rauhallinen, vaikka ympärillä pyöri pahimmillaan 20 paarmaa ja miljoona muuta lentävää. Käveltiin ihan rauhassa sinne hiekkatielle ja ravattiin ja laukattiin siellä aika pitkälti samalla tavalla kuin viimekin viikolla. Simpukka ei ollut ihan yhtä innoissaan, mutta toisaalta meni hyvää, pitkää ja rentoa laukkaa. Kerran pyysin vähän vauhtia ja kyllä sitä löytyikin ja lopun pikkupätkällä jo ihan itsestäänkin. Jostain tuntemattomasta syystä Simo olisi halunnut jäädä seisomaan keskelle metsää. Ainoa mitä keksin oli, että paikka oli tuulinen, joten se toivoi ettei siinä olisi ötököitä niin paljoa. Tietysti kun Simppa hikosi, kaikki mahdolliset verenimijät löysivät paikalle. Käppäiltiin sitten kotiin rauhassa. Simppa alkoi ärsyyntyä ötököistä, mutta jostain syystä se sai sen vain jämähtämään sen sijaan että se olisi kävellyt reippaammin. Pääsimme kuitenkin tallille ja Simppa pääsi sitten suihkuun. Pesun jälkeen keksin viedä Simpan kentälle piehtaroimaan, kun kenttä oli tyhjänä. Ajattelin ettei se ehkä menisi, koska ensimmäisenä päivänä se näytti siltä että olisi halunnut piehtaroida, mutta ei kuitenkaan mennyt. Ilmeisesti märkä karva sai sen nyt epäröimättä piehtaroimaan (ensin tietysti etsittiin paras paikka). Hyvä puoli on se, että hiekka putoilee kuivuessaan itsekseen pois ja hevonen on suhteellisen puhdas edelleen. Jätin Simpan ulos ja hoidin nopeasti kamat, jotta ehdin vielä kaverille illaksi grillaamaan (sosiaalinen elämä <3).

Suuri metsästäjä

Eilen Simppa sitten ilmoitti, että on tykitellyt tarpeeksi, eikä jaksa enää leikkiä hienoa hevosta. Joten rennon ja mukavan eteen-alas keventelyn sijasta kävimme erittäin tiukkaa keskustelua siitä, onko sisäpohjetta kunnioitettava ja pitäisikö kävellä eteenpäin. Hinkkasin käynnissä puolisen tuntia. Olisi ehkä kannattanut muistaa vanha sanonta: jos joku asia ei suju, siirry eteenpäin. No en siirtynyt, mutta lopulta erinäisten tasajalkahyppyjen ja vähemmän kauniin ratsastuksen jälkeen hevonen käveli ihan siedettävästi ja teki jopa muutamia takaosakäännöksiä kivasti. Annoin sen sitten kävellä pitkällä ohjalla ja yritin saada itsenikin rauhoittumaan. Kuumuus, niskoitteleva hevonen, ötökät ja lähestyvä ukkonen ei ehkä ole yhdistelmä, jolloin kannattaa yrittää yhtään mitään. Ravissa ja laukassa Simppa olikin sitten oikein hyvä. Tiedä sitten johtuiko se käyntitappelusta vai mistä, mutta onneksi meni hyvin, jotta ei ihan huono fiilis jäänyt päällimmäiseksi. Tein loppuun vielä vähän laukanvaihtoja. Simpalla on ollut ongelmana vaihtaa etu- ja takapää yhtäaikaa ja kun en itsekään ole mikään maailman paras laukanvaihtaja, ollaan tehty pääasiassa tyylikkäitä estevaihtoja. Nyt tuntui muutamat vikat vaihdot siltä, että vaihtoi edestä ja takaa samassa askeleessa, mutta en ole ihan satavarma, kun ei peilejä ollut. Mutta täytyy seuraavan kerran, kun on maneesissa/joku katsomassa, katsoa tekeekö se puhtaita vaihtoja ja tuntuuko se tuolta. Jokatapauksessa loppuun olin tyytyväinen ja tein vielä vähän irrottavia väistöjä, mitkä onnistui ihan okei myös. Käytiin nopealla käyntilenkillä tiellä ja sitten pesulle.

Lyhyt harja

Pidin oikein puunaushetken, johon kuului hikien pesu, jalkojen kylmähuuhtelu, syödyn kaulan ja ryntäiden peseminen Hexocililla ja rasvaaminen pikiöljyllä sekä nyppiminen. Kyllä, sain sen vihdoin aikaiseksi. Ei onneksi mennyt kauaa... Tai no, oikeastaan leikkasin sen lyhyeksi ja epätasasin vain latvat. En ohentanut tällä kertaa. Olisi tarkoitus siis pitää nyt tuollaisena estetukkana, eli paksuna ja leikattuna. Varmaan kaikista helpoin tuohon harjaan ja Simppa on kuitenkin estehevonen. Tällä hetkellä harja on vähän epäsiisti, koska nyppimisen (tai leikkaamisen) jälkeen harjalla menee aina pari päivää asettua. Vasta silloin voi oikeasti sanoa, onko se suora ja oikean mittainen. Vähän pelkään, että harjasta tuli liian lyhyt, mutta sitä on tosiaan vielä mahdotonta sanoa. Siksi olisi hyvä, jos sama ihminen nyppisi hevosen aina, koska hänelle tulee tuntuma siihen, mikä on sopiva pituus ja paksuus ja mitä ei kannata tehdä, jos haluaa harjan pysyvän siistinä. Simpan kohdalla tosiaan paras on vain leikata lyhyeksi ja ohennussaksilla tehdä latvasta siistimpi. Itse inhoan yli kaiken leikattua harjaa, joka on jätetty tasaiseksi. Ensinkin siinä näkyy jokainen epätasaisuus ja toisekseen se mielestäni näyttää lasten tekemältä (ei sillä, että lapsissa olisi mitään vikaa, mutta ymmärtänette pointin). Olin tosi laiska ja jätin kaiken kamojen huoltamisen tälle päivälle. Ajattelin nyt antaa Simpalle ihan kokonaan vapaapäivän, mikä on kyllä vähän mun ajatusmaailmaa vastaan, mutta toisaalta eilinen osoitti että tauko voi olla tarpeen, joten rentoutukoon tänään ja huomenna sitten olisi tunti.

Tässä näkyy mistä lähdettiin ja mihin päädyttiin. Mitä pidätte?
1. Harja juuri ohennettuna ja lyhennettynä maaliskuussa
2. Kasvava osa on jo kääntänyt harjan huhtikuun alussa
3. Ohennettu osa kasvoi pystyyn
4. Taittareilla käännetty harja
5. Taittarit on ollut kaksi kertaa + harja vähän kostutettu ennen lyhentämistä
6. Lyhyt harja heinäkuun alussa

Tänään saatte kuvia siitä, miltä harja näyttää päivä lyhentämisen jälkeen. Jännittää vähän, että onko nousuut uudestaan pystyyn.