Pikainen päivitys sitten vielä siitä, missä nyt mennään.
Pääsin siis erittäin suurena yllätyksenä opiskelemaan TKK:lle. Olin jo tehnyt suunnitelmat sen mukaan, etten pääse opiskelemaan. Olin ihan varma, etten pääse, sillä pääsykokeissa mm. piirtelin hevosia suttupaperille. Mutta niin vain nimeni oli hyväksyttyjen listalla, mikä oli yllätys, eikä vähiten minulle itselleni. Niinpä ne suunnitelmat meni sitten uusiksi. Ja samalla oli helppo tehdä ratkaisu hevosteluni tulevaisuudesta ainakin nyt hetkeksi. Koska en tiedä yhtään, paljonko opiskeluihin menee aikaa, miten paljon ehdin tehdä töitä, miten paljon jaksan tehdä töitä ja miten paljon rahaa on käytössä, ei ole mitään järkeä ottaa nyt ylläpito-, puoliylläpito- tai edes vuokrahevosta. Niinpä jatkan ratsastuskoulutunneilla. Se on helppo ja huoleton tapa harrastaa ja kehittyä. Opiskelu on tästä seuraavat x vuotta mulle pääasia, sillä valmistumisen jälkeen pääsen töihin ja tienaamaan. Sen jälkeen pystyn ostamaan vaikka oman hevosen. Mutta päästäkseni siihen pisteeseen, joudun nyt hetken aikaa himmailemaan harrastuksen kanssa. Ainakin nyt tämän ensimmäisen vuoden. Sitten jo vähän tiedän, mitä odottaa.
Tunnitkin vähän muuttuu, sillä opiskelu ikävästi hankaloittaa perjantai aamuisin ratsastamista. Mutta käyn tunnilla edelleen hyppäämässä aina kun vaan on mahdollista. Sunnuntain valmennustunnilla jatkan normaalisti ja lisäksi meillä on noin kerran kuukaudessa pienryhmätunti sovittuna. Kisaamista en lopeta, mutta erittäin todennäköisesti siirryn Lassista eteenpäin. Voihan se olla, että keväällä taas todetaan, että Lassi on paras vaihtoehto, mutta nyt olisi toiveena saada alle hevonen, jolla oikeasti voisi esim. tuntseissa pärjätä. Niinpä syksy todennäköisesti tehdään töitä sen asian eteen ja katsotaan keväällä, mikä on tilanne.
Eli lyhyesti, tervetuloa lukemaan uuden teekkariphuksin arjesta ratsastuskoululla ja ehkä vähän yliopistollakin.
Maistiainen Lappeenrannan kisoista (c) Hanna Mäntynen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti